Posts Tagged ‘Södra Vallgrund’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Elokuu on jo ehtinyt lähes päätökseensä. Meille kesä on ollut monipuolinen. Se käy ilmi jo aiemmista tänä kesänä kirjoittamistani jutuista. Norjan matkan jälkeen olimme viikon Vallgrundissa koiria hoitaen ja ympäristöstä nauttien. Kallavedellä vietimme jo toista symposiumia. Kävimme myös viimein "Salakuljettajan mökillä" Paniken Björkörenissä ja viikonlopun vietossa sukulaisten saarimökillä. Björkörenistä palatessamme pysähdyimme, että sain otettua kuvan nousevasta kuusta. Laitan sen tähän artikkelikuvaksi. Erityinen ilonaihe minulle on ollut eläkkeelle jäänti kuluvan kuun ensimmäisenä päivänä. Juhlistimme sitä purjehtimalla Raippaluodon selällä ystävämme A:n viehättävällä Fridolinalla. Tuntuu hyvältä olla ilman vastuuta koululaisista ja muita päätyövastuita. Stressitaso on laskenut tasaisesti, mutta burn outien läpi käyminen on jättänyt minut hauraaksi kohtaamaan paineita ja kiireitä. Nyt on viimein lupa kuunnella itseään ja valikoida aktiviteettinsa tarkemmin. Olemme palanneet joiksikin viikoiksi Strömsbackeniin Södra Vallgrundiin. Otamme täällä vastaan alkavan syksyn. Eilen tänne tultuani kävin vielä uimassa Sommarösundissa, mutta sää alkaa jo olla niin paljon viilentynyt, että en ole varma, jäikö se...
More+
Terveiset Södra Vallgrundista! Olemme taas kotimiehinä ystävämme tunnelmallisessa talossa. Isäntä on ajamassa joulunalusajan koiravaljakoita Lapissa ja meillä on jo tutuksi tullut tapa huolehtia täällä päässä asioista. Pekka hoitaa koiria ja minä puuhastelen omiani: lämmitän taloa, kirjoittelen, valokuvaan, luen ja katselen ikkunasta elämää lintulaudalla. Tänään vein runokirjojani Sommaröhalleniin myyntiin. Tuli aivan sellainen olo, että nyt olen jo aivan vähän vallgrundilainen. Kirjaani voi tilata osoitteesta http://www.vaylakirjat.fi/kirja-arkisto/mirjam-silven-sydameni-joiku/ ja joitakin on minulta vielä itseltänikin ostettavissa. Nyt laitettaan hirvenlihasoppa tulelle. Saa siellä muhia tuntitolkulla hellan ja tuvan lämmössä. Kohta jo ilta alkaa pimentyä ja juoksutan kynttilöitä pihalyhtyihin. Niiden valossa on mukavaa katsella tähtitaivasta, jos on pilvetöntä. Viimeyönä tähtitaivas oli upea supersumuisen päivän päätteeksi. Tähtitaivas ja upea hiljaisuus on täällä parasta tähän vuodenaikaan. Huolet jäävät kaupunkiin ja on mahdollisuus nauttia tuosta hiljaisuudestakin täysin rinnoin. Jouluvalmisteluilla ei ehdi niin paljon stressata, kun on täällä poissa kotoa. On adventin rauha! Keskiviikkoiltana olin Vaasan ortodoksikirkossa kuuntelemassa yhtä lempikuoroistani:...
More+
Kylä kuin kansanlaulu Kesä on kypsimmillään. Muutaman sateisen päivän jälkeen tässä kylässä paistaa aurinko. Mesiangervot röyhyävät pelloilla ja ojien varsilla. Violetit hiirenvirnat ja huopaohdakkeet jakavat väriään anteliaasti. Kamomillat huojuvat tuulessa. Tämän kirjoitettuani Pekka huusi minut pihaan katsomaan kolmen merikotkan kaartelua. Loppunäytöksenä kaksi niistä liukui tontin yli rinnakkain siivenkärjet melkein toisiaan koskien. Pitkästä aikaa cumuluspilvet taivaalla näyttävät upeilta. Kotkien kaartelu pilvissä ilahduttaa silmää ja mieltä. On heinäkuinen päivä Södra Vallgrundissa Raippaluodon saaristossa. Ystävämme on lähtenyt purjehtimaan majakkasaarille kaverinsa kanssa ja me saamme taas viikon verran olla talon ja koirien hoitajina. Täällä voimme elää verkkaista elämää, jota niin kovasti kaipaamme kaupungissa ollessamme. Kukko huutelee naapurikylän puolelta. Syön saaristolaisleipää lohirörin kanssa ja nautin. Aamulla kävin jo uimassa Sommarösundin uimarannalla. Heitin vain häämekkoni uimapuvun päälle ja ajelin avojaloin autolla rantaan. Kelluin meressä ja katselin pilviä ja punaisia ranta-aittoja. Tunsin olevani yhtä maailman ja eri aikakausien kanssa. Kohta on kaksitoista vuotta siitä, kun meidät...
More+
Sydämeni joiku Vihdoinkin! Vuosikymmenten kirjoittamisen jälkeen minulta ilmestyy runokirja. Sen kustantaa rovaniemeläinen Väyläkirjat http://www.vaylakirjat.fi/ Voin kyllä myöntää, että en ole kovin aktiivisesti yrittänyt lähestyä kustantajia. Olen tuonut tuotoksiani esiin lähinnä muita kanavia pitkin: laulunsanoituksina, monitaiteellisina esityksinä, musikaalina ja librettona joitakin mainitakseni. Runonkulkijatkin niitä ovat lausuneet. Näiden kotisivujeni kautta ihmiset ovat myös voineet tutustua runomaailmaani. Vanhin kirjassani oleva runo on syntynyt vuonna 1974, kun olin 13-vuotias ja tuorein keväällä 2018. Viime kesänä esiinnyimme RunoSointu -ryhmän kanssa Kaustisella ja voitimme esityksellämme luontoaiheisen kilpailun juuri niillä ruonoilla ja laulunsanoituksilla, joita Sydämeni joiku -kirjastani on luettavissa. Ilman ryhmän muita jäseniä Huntuksen Tarjaa ja Rautamon Kirstiä viidellä vuosikymmenellä kirjoitetut lapinrunot eivät olisi saaneet tätä muotoa ja järjestystä. Ilman kilpailun voittoa en olisi ehkä edes saanut intoa lähettää runojani kustantajalle. Esityksessämme oli Tarjan upea äänimaisema, liikettä, teatteria, laulua, soittoa, lausuntaa ja tietysti Lappiin liittyviä tarpeistoja. Rakensimme jopa viitteellisen nuotion nokipannukahveineen. Saamelaiskäräjien kulttuurisihteeriltä tarkistin, että esityksen nimi ei...
More+
Artikkelikuvassa näkyy Finngrundetia. Siellä sain aikoinaan viettää monta ikimuistoista päivää ja yötä. On talvipäivän seisauksen aika. Huomenna on päivä taas pidempi. Talvipäivän seisauksesta alkaa myös tähtitieteellinen eli astronominen talvi. Sitä kestää kevätpäiväntasaukseen asti eli ensi vuonna 20.3. Mm. http://ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat ja https://www.ursa.fi/extra/kosmos/v/vuodenajat.html Vuosi alkaa muutenkin olla lopuillaan ja tänään on Tuomas tuonut joulun tullessaan. Kansanrunousarkiston kokoelmista löytyy paljon joulun aikaan liittyviä runoja ja hokemia. http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/hokemat.htm Seuraavassa meidän tämän jouluiseen olotilaamme sopiva runo: Tu tänne Tuomas kulta, tuo joulu tullessas. Olkikimpu kainalossas, oluttynnöri olallas. Nisukakku kämmenelläs, kynttilä pivon pohjassas. - En minä teille tule, teillä on paljon koirija. - Kyllä koirat kottaan ajan, penikaiset penkin alle. Lapsukaiset lavan alle, kissat kiukaalle killittelemään. - Jokioinen 1913 Se sopii meille oikein hyvin, koska olemme runsaat pari viikkoa hoitamassa Södra Vallgrundissa koiria. Saamme nauttia ystävämme A:n kodin ihanasta rauhasta, kun isäntä on Lapissa toisen ihmisen koiravaljakoita ajelemassa. Olemme saaneet kokea saariston rauhaa ja esimerkiksi viime yönä ihailla huikeaa tähtitaivasta,...
More+
Heinäkuu kääntyy loppuaan kohti. On kesä, joka on säiltään ollut erikoinen. Minulle ja miehelleni tämä kesä on ollut myös hyvin erilainen. Olemme saaneet asua saaristossa rauhallisessa maalaisympäristössä. Tämä on ollut suuri ja odottamaton lahja ystävältämme Andersilta. Meidän kaikkien tarpeet ovat kohdanneet. Pekka on saanut puuhastella koirien ja omakotitalon töiden parissa. Minä olen saanut rauhaa kirjoittamiselle ja levolle. Samalla olen hoitanut kukkia ja pientä kasvimaatani. Olen viimeisinä viikkoina käynyt lähes päivittäin uimassa läheisellä Sommarösundin uimarannalla. Siellä on tuntunut kuin olisi lomalla Turun saaristossa. Olemme asuneet täällä nyt yhdeksän viikkoa. Anders kutsui meidät tänne siksi aikaa, kun hän on melomassa Virolahdelta Tornioon syöpämelonta - nimisessä tempauksessa. Syöpämelonnasta Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään syöpämelojat pääsevät perille Tornioon ja palaavat kotiin luultavasti huomenna. Keskiviikkona tässä kylässä heille järjestetään juhla klo 18.00 illalla. Juhlan tuotto ohjataan myös syöpämelonnan keräilytilille, josta tuetaan syöpään sairastuneiden lasten ja heidän perheensä asiaa ja pyritään saamaan Vaasan keskussairaalaan PET-laite, jolla syöpä...
More+
Kesä keikkuu! Säät ovat olleet hyvin vaihtelevia. Monta auringonpalvojien lempipäivää ei ole vielä nähty. Minuahan tuo ei haittaa. En ole koskaan viihtynyt hiekkarannoilla aurinkoa ottaen. Minulle kesä on pukeutumiskysymys. On mukavaa kulkea metsissä ja merenrannoilla, vaikka olisi vähän vilpoisempaakin. Jatkuva sade tietysti harmittaisi. Kesään ladataan niin paljon odotuksia, että kouristuksen omainen stressi hiipii monilla mielen päälle, jos lämpöä ei ole 22-25 astetta ja aurinko paista täydeltä terältä. Täällä saaristossa olemme saaneet nauttia kesän puhkeamisen ja kypsymisen seuraamisesta todella paljon ja läheltä. En ollutkaan arvannut, miten kaipasin lapsuuteni ja nuoruuteni kukkaniittyjä. Niitä täällä riittää. Ymmärrän hyvin, miksi läheinen merenlahti on nimeltään Sommarösund. Nämä seudut ovat varmasti parhaimmillaan juuri juhannuksen molemmin puolin. On suuri sääli, että niittyjen määrä vähenee koko ajan Suomessa. Onneksi jotkut ihmiset ovat alkaneet taas niityttää. Vallgrundeissa on ikimuistoisista ajoista lähtien kasvatettu lampaita. Ne, ja uudempi ylämaan karja luovat hienoja hakaniittyjen ympäristöjä. Kävimme pohjoisessa juhannusta viettämässä ja ehdimme nähdä vielä...
More+
