Joulu joulu tullut on

Artikkelikuvassa näkyy Finngrundetia. Siellä sain aikoinaan viettää monta ikimuistoista päivää ja yötä.

On talvipäivän seisauksen aika. Huomenna on päivä taas pidempi. Talvipäivän seisauksesta alkaa myös tähtitieteellinen eli astronominen talvi. Sitä kestää kevätpäiväntasaukseen asti eli ensi vuonna 20.3. Mm. http://ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat ja https://www.ursa.fi/extra/kosmos/v/vuodenajat.html

Vuosi alkaa muutenkin olla lopuillaan ja tänään on Tuomas tuonut joulun tullessaan.

Kansanrunousarkiston kokoelmista löytyy paljon joulun aikaan liittyviä runoja ja hokemia. http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/joulu/hokemat.htm Seuraavassa meidän tämän jouluiseen olotilaamme sopiva runo:

 

Tu tänne Tuomas kulta,
tuo joulu tullessas.
Olkikimpu kainalossas,
oluttynnöri olallas.
Nisukakku kämmenelläs,
kynttilä pivon pohjassas.
- En minä teille tule,
teillä on paljon koirija.
- Kyllä koirat kottaan ajan,
penikaiset penkin alle.
Lapsukaiset lavan alle,
kissat kiukaalle killittelemään.

- Jokioinen 1913

 

Se sopii meille oikein hyvin, koska olemme runsaat pari viikkoa hoitamassa Södra Vallgrundissa koiria. Saamme nauttia ystävämme A:n kodin ihanasta rauhasta, kun isäntä on Lapissa toisen ihmisen koiravaljakoita ajelemassa.

Olemme saaneet kokea saariston rauhaa ja esimerkiksi viime yönä ihailla huikeaa tähtitaivasta, kun valosaasteet eivät häirinneet taustalla. Pihalla palavat kynttilät lyhdyissään, sisällä väliin kynttilöiden lisäksi takkatuli. Etukäteen toivoin tietysti paljon lunta maahan, katoille ja puiden oksille. Siitä saimme nauttia ensimmäiset päivät. Toivottavasti kaikki ei nyt kuitenkaan sula pois.

Tänään kävimme Klobbskatassa, Panikessa ja Norra Vallgrundin satamassa nautiskelemassa talvipäivän seisauksen viistosta valosta. Saimme ihanan yllätyksen, kun pääsimme ihmettelemään läheltä itämerennorpan ilakointia laineilla Klobbskatassa. Norra Vallgrundin satamassa näimme kaksi merikotkaa istumassa jäällä.

Talvipäivän seisauksen päivän kokemuksista olen kiitollinen. Ajatukset pyörivät joulussa. Kristikunnassa vietetään Kristuksen syntymäjuhlaa, mutta sillä on paljon muitakin merkityksiä. Jouluna kokoonnumme yhteen läheistemme kanssa ja muistamme ystäviä ja sukulaisilla lahjoin ja kortein. Haudoille viedään kynttilöitä.

Minusta jouluna taivas on lähempänä. Ajattelen, että edesmenneet ovat eräänlaisen hopeaverhon takana, josta he näkevät meidät täällä vielä elävät. Me emme näe verhon toiselle puolelle, mutta joulun aikaan verho ikään kuin ohenee. Voimme tuntea edesmenneiden rakkaittemme läsnäolon konkreettisemmin. Hopeaverho heilahtelee avaruuden tuulissa. Taidan olla hiukan kerettiläinen ja romantikko, mutta luulen, että moni meistä tuntee samoin, vaikka sanoittaisi kokemuksensa toisin.

Jouluna kiitollisuus täyttää sydämen monin tavoin. Oikeastaan olisin halunnut kirjoittaa tänään enemmänkin kiitollisuudesta, mutta jätän sen toiseen kertaan ja kiirehdin nauttimaan poikani ja mieheni seurasta.

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille. Pysyköön yksinäisyys loitolla...

Musiikkia:

Carola - Himlen i min famn https://www.youtube.com/watch?v=SE-bDIYlDXo

Maria Ylipää -  Aasi ja timpurin muija https://www.youtube.com/watch?v=Uk8zm0Ai26s

Frank Sinatra - Christmas Songs (full album)  https://www.youtube.com/watch?v=LvWBz1pLXps

 

En ole aivan varma, onko tämä runo ollut jo aiemmin täällä, mutta laitetaan kuitenkin:

 

Lapsuuteni joulu

 

Lapsuuteni joulu tuoksui

muskottipähkinälle ja siirapille,

kun äiti posket punaisina leipoi

pipareita pienimpien kanssa.

 

Lapsuuteni jouluissa kaikuivat

hartaat sävelet,

kun koko katras suurimmasta pienimpään

kirkon penkissä kuunteli

isän joulusaarnaa

ja olkihimmeli katossa

yhä uusi yhä kiehtova

himmeästi loisteli

kynttilöiden loimussa.

 

Tuli joulu joutuen Lapin lapsille

Tunturit verhoiltiin

lumella

ja kettu jolkutti jään yli Ruotsinmaalta.

 

Äiti huuteli aattoaamuna:

"Pienet hiirulaiset puurolle!"

Ja se manteli maistui aina paremmalle

kuin joulukalja.

 

p.s. Lisäsin 27.12. vielä yhden biisin Helen Sjöholm Koppången https://www.youtube.com/watch?v=1mBynRbV5Bw

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.