Posts Tagged ‘Pink Floyd’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kovasti taas sydän sykkii alkavalle keväälle. Toissapäivänä, perjantaina, vietimme merikotkien etsimispäivää Sundomin saaristossa. Ja löytyihän niitä. Näimme kaikkiaan 6 eri yksilöä. Torstaina jo ajelimme Maxmon saaristossa kotkia etsien. Emme löytäneet, mutta Stråkavikenin satamassa nautimme auringosta ja monenlaisista visuaalisista herkuista auringonpaisteessa. Österön uimarannalla nautimme eväitä ja uskaltauduimme hiukan jäällekin kävelemään. Palasimme Kaitsorin kautta. Artikkelikuva on Hällnäsin satamasta. Tähän aikaan vuodesta kirkkaina päivinä lumi ja jää antaa kaikki valkoisen, hopean ja sinisen sävyt. Perjantaina kävimme ystäväni A:n kanssa Ritzissä Evan ja Manun konsertissa. Oli mukavaa käydä kuuntelemassa monipuolisia esiintyjiä livenä. Viisautta alkavaan kevääseen Vinkkasin edellisessä kirjoituksessa muutamista kirjoista. Yksi niistä on Elif Shafakin Rakkauden aikakirja. Siinä vaeltava dervissi opettaa erilaisia asioita. Olen koonnut sieltä täältä kirjasta tämän opettajan säännöt. Mielestäni ne ovat hyvin yleismaailmallisia ja yleisinhimillisiä. Suufilaisuus, joihin dervissitkin kuuluvat, on islamin uskon mystinen suuntaus, joka etsii eri uskontojen välistä yhteyttä. Suufilaisuutta pidetään islamin uskon sisällä usein harhaoppina, joka on ammentanut vaikutteita...
More+
Heipä hei! Lunta on kerrankin yli oman tarpeen. Lunta pihalla luodessani päähäni pälkähti tämän kertaisen kirjoitukseni aihe: luovuus. Mitä ihmettä se on? Halusin ensin pohdiskella sitä omassa päässäni ja sen jälkeen vasta mennä kurkistamaan, mitä minua viisaammat ihmiset siitä sanovat. Luovuudesta Luovuus on mielestäni ihmettelyä, kyseenalaistamista, asioiden yhdistelyä ja kykyä katsoa asioita ja ilmiöitä uusista näkökulmista. Joskus se vaatii myös uskallusta ja usein (näennäisten) rajojen yli astumista. Luovuus antaa lisäarvoa arkisiin asioihin. Luovuus ei ole itseisarvo, vaan eräänlainen bonus. Ruuanlaittoa, käsitöitä, valokuvaamista ja jopa lomakkeiden laatimista voi harrastaa luovasti. Ilman luovuutta ei olisi keksitty kierähdystekniikkaa korkeushyppyyn, ilmaveiviä, moukarinheiton pyörähdyksiä tai keihäänheiton "ristiaskelia". Ei olisi keksitty taikinanjuurta, vispipuuroa, mämmiä... Luovuus on kurkottamista arjen kokemuksen tuolle puolen. Olen nähnyt lukemattomia valokuvia kauniista auringonlaskusta. Itsekin niitä olen ottanut. Kuvan tekee luovaksi ja kiinnostavaksi jokin lisä: laitapuolen kulkija tai kuvaan sopivasti sommiteltu heinäseiväs. Vaikka osaisit teknisesti korkeatasoisesti piirtää tuon saman auringonlaskun, mutta siinä ei...
More+
Keväistä päivää! Suomessa on menossa talvilomaviikkojen kausi. Vaasan seudulla kouluissa on lomaa ensi viikolla. Ehkä on aika hengähtää ja katsoa alkavaan kevääseen. Opettajille ja oppilaille urheiluloma, jota perinteisesti hiihtolomaksi kutsutaan, katkaisee kevätlukukauden puurtamisen. Koska olen tehnyt leipätyöni kasvatuksen parissa, minua tietysti kiinnostaa kaikki, mitä lasten ja opetuksen, varhaiskasvatuksen ja koulujen tiimoilta yhteiskunnassa ja perheissä keskustellaan. Tämän kevään putouksessa on hahmo nimeltä Ansa Kynttilä. https://www.youtube.com/watch?v=HCjt96phaJE ja https://www.youtube.com/watch?v=di3O6liHt6g Hän on pistänyt minut taas miettimään, miten suuri merkitys opettajan persoonalla on lasten kasvamisessa itseään ja muita kunnioittaviksi ihmisiksi. Ansa Kynttilä suhtautuu lapsiin jyräten, halventaen ja piiloaggressiivisesti. Sellaisiakin pedagogeja valitettavasti on. Onneksi he ovat todella pienenä vähemmistönä ammattikasvattajissa. Ainakin haluaisin uskoa siihen. Jokainen meistä muistaa hyvällä ne opettajat, jotka ovat nähneet meidät omina itsenämme. He ovat kenties antaneet tunnustusta jostain juuri oikealla hetkellä. Muistan lämmöllä erästä lukion opettajaani, joka antoi minulle kolme runoa, jotka hänen mielestään kertovat minusta. Runot olivat P. Mustapään Selitys http://kauneuttako.blogspot.fi/2016/04/p-mustapaan-runoja.html...
More+
