Posts Tagged ‘Laila Kinnunen’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kesäkuun kokemuksia Kesäkuu hurahti ohi todella nopeasti. Säät olivat mitä mainioimmat. Mieli oli hyvä, kun uskaltautui taas tapaamaan ihmisiä ja käymään jopa parilla livekeikalla. Joka päivä on tullut Lapinmatkan jälkeen uitua, useimpina päivinä jopa useamman kerran. Hienoin uintihetki oli erään kuuman päivän lopuksi, kun aurinko oli jo laskemassa. Katselin silmät veden pinnan tasolla auringonlaskun taivasta ja vettä ruovikon läpi. Aurinko värjäsi veden kullalla, violetilla ja sinisen sävyillä. Kyhmyjoutsenpari opetti kuutta poikastaan uimaan lähistöllä. Minulla on yksi lempiuimapaikka ja pari muuta. Useimmin käyttämäni paikka sijaitsee Vaasan Vaskiluodossa. Tuovilan uimapaikka on monttu, jonka pohjalta pulppuaa lähde. Sommarösundin uimaranta Södra Vallgrundissa on kuitenkin kaikista ihanin paikka. Kun ui "suntin" keskelle, voi ihailla ranta-aittoja molemmilla rannoilla. Voi heittäytyä kellumaan ja katsella pilviä tai merikotkan uljasta lentoa. Vaskiluodossa on sisäsaariston tunnelma, mutta Sommarösundissa on jo viitteitä ulkosaariston olemuksesta. Katajat ja kivet rannoilla ovat punaisten ranta-aittojen lisäksi todella kauniita. Kesäkuuhun on mahtunut monta mieleen jäänyttä kokemusta....
More+
Tähän juttuun oli erityisen vaikeaa valita artikkelikuvaa. Sydän on niin täynnä silmien editse kulkeneita ja bitteihin tallentuneita kuvia. Alkukesä on ollut tapahtumarikas ja myös maisemarikas. Estetiikan pyörteissä Edellisen kirjoitukseni aikaan viihdyimme "saaristokodissamme" Södra Vallgrundissa. Nyt kirjoitan tätä upeassa vanhassa talossa maalla Vaasan lähistöllä. Seuranamme on kaksi sympaattista keeshondia, hollanninpystykorvaa ja musta kissa. Tontilla sijaitsee myös talomuseo mielenkiintoisine kokoelmineen. Puutarha kukkaloistossaan on kauneimmillaan. Talon emäntä ja edesmennyt isäntä ovat rakkaudella huolehtineet rakennuksista ja ympäristöstä. Heidän taitavuutensa ja visuaalinen lahjakkuutensa ovat saaneet aikaan oikean satumaan. Kukkapenkeistä kurkistelee pieniä enkeleitä, peikkoja, menninkäisiä, keijuja. Saunan ikkunan välissäkin on oma maailmansa. Estetiikkaa on kaikkialla, mutta niin pieteetillä aseteltuna, että ei tule tukahtumisen tunnetta. Koen, että olemme etuoikeutettuja, kun ystävämme luottavat meihin siinä määrin, että saamme hoitaa erilaisia taloja, eläimiä ja puutarhoja. Tämä on kolmas "varakotimme" runsaan kahden vuoden aikana. Loppukesästä pääsemme näillä näkymillä taas saariston rauhaan noin viikoksi. Matkalla pohjoiseen Kesäkuun alussa saimme elää...
More+
Kesä kääntyy syksyä kohti. Ja millainen kesä? Sellainen, joka jää aikakirjoihin. "Muistatko kesän 2018?", tullaan kysymään vielä kauan, kun säistä tulee puhe. Olen iloinen, että olen saanut liikkua luonnossa ja harrastaa monenlaisia taiteita niin tekijänä kuin kokijanakin. Sudenmorsiamien ja Weljien juhlavuosi huipentui esitykseen Vaasan Taiteiden yössä 9.8., mutta vielä on jotain takataskussamme. Vaasa-Opiston kahviossa tulee olemaan vielä näyttely 10.9.-13.10. Itse odottelen Lapin ja Pohjois-Norjan matkaa mieheni kanssa. Sinne suuntaamme tulevalla viikolla. Odotettavissa on monenlaista luonto-, maisema- ja kulttuurikokemusta. Teenpä jokusen työpäivänkin tutustumalla saamelaisalueen kouluasioihin. En yhtään ihmettelisi, jos seuraava kirjoitukseni kumpuaisi tulevan reissumme kokemuksista. Maaruskasta ehdimme jos reissullamme nauttimaan. Paras puuruska ajoittuu vasta viikoille 37-38. Viikko sitten Klobbskatasta otetusta artikkelikuvasta kuitenkin näemme, että ruska hiippailee jo ulkosaaristossakin. Toivottelen näiden mietteiden myötä hyvää alkavaa syyskautta. *** Pöytälaatikossani on kauan odotellut tekstiä, jonka haluan jakaa kanssasi. Kodin Kuvalehden Anna Pihlajaniemi lähestyi minua taannoin muutamilla kysymyksillä. Lehden nettisivuilla on julkaistu osa vastauksistani. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat Innostuin...
More+
Huhtikuun hurmaa kaikille! Jo useamman päivän olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia sanoista ja niiden merkityksestä elämässä. Kirjoittamisen alkuun en ole päässyt. Aika on kulunut kuin siivillä. Ne siivet ovat olleet pääosin linnuilla, joiden kevätmuuttoa veri on vetänyt tarkkailemaan. Tällainen vielä hyvin alussa oleva lintujen tarkkailijakin on tehnyt varmoja havaintoja jo kymmenistä eri lintulajeista. Samalla on pitänyt netistä ja kirjoista tarkistaa lintulajien nimiä. Onneksi kamerasta on ollut suuri apu. Kun on saanut kuvattua jonkin linnun, on voinut tehdä rauhallisin mielin noita määrityksiä. Samalla minuun on iskenyt ilmiö, jolle olen antanut nimen "putkikateus". Olisipa minulla sinänsä hyvien kiikareiden lisäksi kunnollinen kaukoputki. Olisipa minulla aiemmin riittäneiden objektiivien lisäksi vielä pitempiä ja valovoimaisempia kameran putkia. Aiemmin minulle riitti, että osasin erottaa joutsenen kurjesta, haukan variksesta ja västäräkin talitintistä. Riitti, että osasi jaotella linnut vesilintuihin, petoihin, "krookuihin", lokkeihin ja tirppoihin. Nyt haluan oppia nimeämään yhä useampia lajeja. Kun saan nimen linnulle, tuntuu kuin tietäisin jo jotain...
More+
Kesä on mielentila, kesä on onni, kesä on loma! Ja se on nyt kypsimmillään. Tänään huomasin viljan jo alkavan tuleentua. On ollut mitä erikoisin kesäaika. Kotipihamme juhannusruusut ja syreenit olivat kolmisen viikkoa myöhässä. Toisaalta keväällä moni puutarhamme kukista aukaisi nuppunsa kovin varhain. Toissailtana ajelimme Kyrönjoen vartta pitkin Tervajoelta Kuniin ja ihailimme luonnon rehevyyttä. Yleensä tähän aikaan puissa alkaa olla väsähtäneet värit, vaan nytpä kaikki oli vielä todella ihanan vihreää. Hauskaa on, että sellaiset kasvit kukkivat yhtä aikaa, joita harvoin näkee samanaikaisessa loistossaan. Vaasassa on ollut tuulinen ja tavallista viileämpi alkukesä. Koko kesäkuun rankin yhden vuorokauden sadekertymäkin sattui Vaasaan, tähän Suomen aurinkoisimpaan kaupunkiin. Eikä siinä mitään muuten, mutta sattuipa sade juuri siksi päiväksi, kun Suviseuroihin kiiruhti porukkaa asuntoautoineen ja asuntovaunuineen. Pelloilla on vielä nytkin nähtävissä, millaista jälkeä syntyi, kun painavia kulkuneuvoja piti traktoreilla vetää paikoilleen. Minäkin kävin seuroissa tapaamassa serkkujani ja muistelemassa lapsuusajan seurakokemuksia. Onneksi minulla oli pitkävartiset kumisaappaat jaloissani. Puoleen pohkeeseen asti olin savessa tuon...
More+
