Sanan mahti
Huhtikuun hurmaa kaikille!
Jo useamman päivän olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia sanoista ja niiden merkityksestä elämässä. Kirjoittamisen alkuun en ole päässyt. Aika on kulunut kuin siivillä. Ne siivet ovat olleet pääosin linnuilla, joiden kevätmuuttoa veri on vetänyt tarkkailemaan. Tällainen vielä hyvin alussa oleva lintujen tarkkailijakin on tehnyt varmoja havaintoja jo kymmenistä eri lintulajeista. Samalla on pitänyt netistä ja kirjoista tarkistaa lintulajien nimiä. Onneksi kamerasta on ollut suuri apu. Kun on saanut kuvattua jonkin linnun, on voinut tehdä rauhallisin mielin noita määrityksiä. Samalla minuun on iskenyt ilmiö, jolle olen antanut nimen "putkikateus". Olisipa minulla sinänsä hyvien kiikareiden lisäksi kunnollinen kaukoputki. Olisipa minulla aiemmin riittäneiden objektiivien lisäksi vielä pitempiä ja valovoimaisempia kameran putkia. Aiemmin minulle riitti, että osasin erottaa joutsenen kurjesta, haukan variksesta ja västäräkin talitintistä. Riitti, että osasi jaotella linnut vesilintuihin, petoihin, "krookuihin", lokkeihin ja tirppoihin. Nyt haluan oppia nimeämään yhä useampia lajeja. Kun saan nimen linnulle, tuntuu kuin tietäisin jo jotain sen elämästä. Nimi toki antaa mahdollisuuden tutustua kyseiseen lintulajiin tarkemmin. Tietää, mistä etsii pesimistietoja yms.
Niin, sanoistahan piti kirjoittamani. Kun opetan suomea ulkomaalaisille, lähden lisäämään sanavarastoa ihan arkipäiväisistä ja lasta lähellä olevista esineistä ja niiden ominaisuuksista sekä arkipäiväisistä teonsanoista. Ensin tulevat substantiivit ja verbit, sitten pronominit ja adjektiivit. (Toki rinta rinnan.) Siitä se sitten lähtee liikkeelle seikkailu uuteen kieleen. Sama on pienen lapsenkin sanojen pyydystysjärjestys. Ennen pitkää opimme käyttämään sanoja oikeissa yhteyksissä ja taivuttamaan niitä. Opimme puhumaan menneestä, tästä hetkestä ja tulevasta. Opimme myös kertomaan toiveistamme ja tunteistamme. Opimme vertailemaan asioita ja ottamaan kantaa.
Niin kuin uusi kielen oppija on sidoksissa konkretiaan ja lähellä ajallisesti ja paikallisesti olevaan, niin on jokainen meistä kielenkäytössään ensikädessä sidoksissa siihen ympäristöön, jossa olemme kasvaneet, opiskelleet, tehneet työtä ja harrastaneet. Jokainen tietää, että inuiiteillä on paljon sanoja lumelle ja saamelaisilla poroille. Kalastajilla ja maanviljelijöillä on oma ammattisanastonsa, jossa vilisee tarpeellisia erottelusanoja elinkeinoon liittyville luonnonilmiöille. Voisin kuvitella, että esimerkiksi kalastajilla on erilaisia nimityksiä kevätjään eri sulamisvaiheille. Suomen kieli on niin vivaihteikas, että itsekukin meistä voi keksiä uusia sanoja, jotka on kuulijan helppo ymmärtää asiayhteydestään. Toissapäivänä, kun ajelimme saaristossa, sanoin miehelleni, että näin pari koskeloa tuossa hötikön reunassa. Hän ymmärsi heti, että kyseessä oli sellainen jää, joka ei enää kantaisi lintuakaan.
Minusta on mukavaa keksiä uusia sanoja ja ilmauksia. Usein ne putkahtavat päähän unen ja valveen rajamaastossa. Kirjoitan ne heti ylös. Joskus en tiedä "keksimäni" sanan merkitystä, mutta aina päätän löytää sille käyttöä ennen pitkää. Vuoteeni vieressä aina olevan sudoku-lehden tai -kirjan sivujen reunoille kertyy noita ilmauksia. Viimeisin on retkale. Mielestäni hän ei ole aivan niin renttu kuin retku. Se on ehkä jonkinmoinen diminutiivi retkusta.
Aboriginaalit ovat piirtäneet karttansa laulaen. Kullekin maastonmuodolle on ollut rikas sanasto. Laulukarttaa seuraten tie on löytynyt Australian erämaissa. Samalla tavoin saamelaisten ja lappilaisten kielenkäytössä on hyvin rikas sanasto maaston ja vesistöjen muodoille. Esimerkiksi köngäs, niva, lompolo, kero, paljakka ja pahta ovat sanoja, jotka täällä lannanmaassa eivät ole kovin aktiivisessa käytössä. Kuitenkin noiden sanojen tunteminen on elinehto pohjoisessa liikkuvalle. Tänne Pohjanmaalle muutettuani minulle oli "luoma" aivan uusi sana, enkä vieläkään ole aivan varma sen täydestä merkityksestä. Sanakirjan mukaan se on pienen joen tai sen haaran nimitys etenkin Etelä-Pohjanmaalla ja sen lähialueilla. Sama sana merkitsee Kuusamon ympäristössä jonkinlaista lampea. Huilaaminen puolestaan tarkoittaa Muoniossa nopeaa vapaata liikettä esimerkiksi suksilla tai veneellä. Laajemmalti Suomessa sama sana tarkoittaa lepäämistä. Täytyy siis tietää kenen kanssa puhuu, että ymmärtää sanan merkityksen sen käyttäjälle.
Sanalla on suuri mahti. Kalevalassa sanan voimalla parannetaan ja taistellaan. Raamatussa on monta sanan voimaa korostavaa kohtaa. Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Minusta tuo on hyvin runollinen ilmaus. Olen käyttänyt siitä saatua vaikutetta runossani Musiikin synty, joka näkyy näillä blogisivuilla oikeassa yläkulmassa. Sanoilla voimme satuttaa ja rakastaa. Sanojen avulla voi myös eheytyä.
Perinteisen käsityksen mukaan naisilla on miehiä suurempi taipumus keskinäisessä kanssakäymisessään sanoittaa tunteitaan tai sosiaalisia suhteita. Tutkimusten mukaan jo pienten lasten vanhemmat tarjoavat erilaista sanallista ja toiminnallista virikemateriaalia tytöille ja pojille. Ympäristö siis uusintaa tätä vanhaa mallia. Ei siis ole ihme, että miesten on keskimäärin vaikeampaa mennä esimerkiksi psykologin tai perheterapeutin vastaanotolle kuin naisten. Niin yksinkertainen kysymys, kuin miltä sinusta tuntuu, voi olla ylivoimainen vastattavaksi, jos ei voi eritellä pahaa oloaan vaikkapa sanoilla ahdistus, uupumus, jännitys ja pelko. Noista vielä hienovaraisempiin tunnesanoihin (esimerkiksi suru, murhe, kaipaus ja kaiho) siirtyminen voi olla jo täysin mahdotonta. Onneksi on olemassa muitakin kuin sanallisia menetelmiä tunteiden ilmaisemiseen. Niitä tarvitaan usein myös minun kohdallani, joka olen melko verbaalinen. On vapauttavaa tehdä vaikkapa mandaloita ja niitä värittäen ilmaista piilotajuntaisia olotiloja.
Kauppiaat ja "naisten naurattajat" käyttävät sanoja taitavasti. Samoin lauluntekijät ja runoilijat. Tästä syystä tunnemme mielenkiintoisia ilmiöitä, joissa sinänsä ulkonaisesti harmaatkin tyypit saavat laumoittain naisia hullaantumaan. Poliitikkojen sanankäyttelytaitoon liittyy myös hienoinen vallan tuntu ja se lisää myös seksuaalista vetovoimaa. Mutta nyt taisin jo eksyä sivuraiteelle.
Sanoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Tässä kirjoitusmuodossa ei siihen kuitenkaan ole sen suurempia tarpeita kuin mahdollisuuksiakaan. Kaikkea, mitä edellä olen kirjoittanut leimaa kenties tietynlainen loppuun kalutun tuntu ja kliseen löyhkä, mutta tunsin tarpeelliseksi kirjoittaa näitä mietteitä ylös. Usein on niin, että jokin asia alkaa pyöriä mielessä ja silloin se pitää kirjoittaa ulos. Ehkäpä joku toinenkin pohdiskelee juuri näitä asioita samanaikaisesti.
Yllä olevasta kuvasta olisin superylpeä, jos se olisi otettu vapaassa luonnossa, mutta rehellisyyden nimissä on kerrottava, että Ähtärin eläinpuistossahan tuo on viime viikolla otettu. Minua viehättää peuran heijastuminen veteen. Eräässä runossani kerron siitä.
***
Ja nyt siirrytään musiikkilinkkeihin. Etsin YouTubesta hakusanoilla sana ja sanat. Aloitetaan Tuula Amberlan Pienillä sanoilla: https://www.youtube.com/watch?v=Pis299A3WYo Jukka Kuoppamäki jatkaa Paljon sanomatta jää -biisillä https://www.youtube.com/watch?v=Q_o4mIAe1qQ Pasi Kaunisto jatkaa https://www.youtube.com/watch?v=Q_o4mIAe1qQ Sanat eivät riitä kertomaan. Lea Lavenin Sanat murenevat on minulle uusi tuttavuus https://www.youtube.com/watch?v=fHo8TXTQfww siihen liittyvään videoon pitäisi liittää varoitus diabeetikoille. En aikoihin ole nähnyt niin paljon aivan sairaan imelää kuvastoa. Onneksi biisin voi kuunnella ilman videon katsomistakin. Artisti nimeltä Sana esittää puoliräpin Mitä sanoitkaan https://www.youtube.com/watch?v=fLd506vnCu8 Aina sanat eivät tule. Dmitri Hvorostovskyn tulkinta Kertokaa se hänelle-lauluteoksesta on vailla vertaa https://www.youtube.com/watch?v=ySdDrl5MEtI Videokin saa vanhan rouvan sydämen läpättämään.
No laitetaan muutakin musiikkia. Ismo Alangon Kieli jolla vaikenen https://www.youtube.com/watch?v=1Aw7OLwYMkc liittyy aihepiiriimme. Eilen olin Vaasan Kaupunginteatterissa tämän todellisen sanojen velhon konsertissa. Laila Kinnusen esittämä Pieni kukkanen on täällä varmaan jo monetta kertaa, mutta haitanneeko se. Omistan biisin erityisesti Annika K:lle ja Kari U:lle. https://www.youtube.com/watch?v=HnHavLOD-vQ Sama toistuvuus voi päteä myös seuraavaan kappaleeseen nimeltä Bagdad Café https://www.youtube.com/watch?v=oCLpLWcX2cg Makeaan hiljaisuusbiisiin päätetään kuuntelusessio tietysti The Sound of Silencellä https://www.youtube.com/watch?v=CKZFdkCUksg
***
Veljeni lähetti seuraavan linkin Torniolainen tyttö pelastui Titanicilta viimeisten joukossa – kasvattivanhemmat upposivat aluksen mukana siellä kerrotaan sukulaisestamme Lyylistä, joka pelastui Titanicilta. Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin täällä blogissa. Löytyy seuraavan linkin takaa helpoimmin: http://ikariantulirumpu.fi/lyyli-silven-17-v-titanicilta-pelastunut/
***
Useammastakin syystä olen tarkastellut kymmenen vuoden takaista elämääni. Siksi kaivoin esille runot tuolta ajalta. Huhtikuussa 2006 olen kirjoittanut kahdessa konsertissa runosarjat Magdalan Mariasta, jonka elämä puhutteli tuolloin. Ensimmäinen runosarja syntyi Savonlinnan uudehkossa musiikkitalossa. Olin siellä edustamassa Vaasan kaupunginorkesteria SUOSIO ry:n eli Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kevätkokouksessa. Marko Ylönen oli selloineen soolosoittajana. Toinen Magdalan Maria -sarja syntyi Mustasaaren kirkossa tuon vuoden kiirastorstaina J. S. Bachin Matteuspassiota kuunnellessa. Tässä on Runosarja I, joka kertoo tietysti enemmän minusta kuin nimihahmosta. Aistillisuudesta huolimatta uskallan sen julkaista tässä.
Magdalan Maria I
Dimitri Sostakovits (1906-1975)
Sellokonsertto nro 1 Es-duuri op. 107
Allegretto
Kevät tulee
riipii minusta halun parahduksia
Huudan nimeäsi pimeyteen
Hellyys sormenpäissä
kosketan kaulasuontani
kuvittelen sitä sinun sykkeeksesi
Yössä
joutsenen trumpetti
Moderato
Cadenza
Sinun nimesi,
sinun nimesi ja minun
kaksi ristiä ryöväreille
ja välissämme yksi:
puhtaus, kauneus, armo
Se on Hän,
joka tuo linnut kädellemme
Sinun sielusi
sinun sielusi ja minun
varovaisin katsein
välähtävin
lähestyvät
lennähtävät
rakkauden iholle
Allegro con moto
Jätän tämän kaiken,
avaan ikkunan,
annan tuulen kuivata poskeni,
suljen kuoreni
Helmi sisälläni himmenee
se olet Sinä
