-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Elokuun alun tervehdys! Heinäkuu on ollut tapahtumarikas. Päällimmäisinä kokemuksina mieleeni tulevat Kaustisen viikko, keskustelut ystävien kanssa ja matka pohjoisille Norjan vuonoille. Kaustisen viikko oli huima kokemus. Olen ollut noilla juhlilla yli 30 kertaa, mutta nyt oli ensimmäinen mahdollisuus kokea juhlat alusta loppuun. Tämän mahdollistivat pari keikkaamme ja niistä palkkiona saatu ilmainen osallistuminen koko viikoksi. Toinen keikkamme videoitiin basistimme Jussin toimesta ja se löytyy YouTubesta linkistä https://www.youtube.com/watch?v=PES5fpqu0BY Oli mielenkiintoista osallistua erilaisiin työpajoihin mm. improvisoinnista ja itkuvirsistä. Hyvässä seurassa oli mukavaa viettää leirielämää puolijoukkueteltassa Kyllikin pihalla. Kaustisen tämän vuotinen mainoslause oli "Kesän ihanin viikko". Se vääntyi meidän suissamme muotoon "Kesän kostein viikko". Illalla tai oikeammin yöllä, kun päänsä painoi tyynyyn sai oikeasti kokea, mitä kosteus on. Tietenkin kävimme kuuntelemassa bändejä ja katsomassa mykkäelokuvaa livesäestyksellä. Kotiin tuomisina oli roppakaupalla soittointoa ja uusia nuotteja. Pohjoisen reissun aluksi menimme muutamaksi päiväksi Puolangalle pikkusiskoni luo. Isot siskot Rovaniemeltä tulivat myös mukaan. Aika kului hyvien keskustelujen...
More+
Armas lukijani! Minulla on ollut erityisen pitkä tauko tämän blogin päivittämisessä. Asiaan on niinkin proosallinen syy, että olen opiskellut tosissani Merenkurkun maailmanperintöoppaan koulutusta. Viimeinen tentti oli tiistaina ja ilokseni olen läpäissyt kaikki tentit. Tentittävä alue oli uskomattoman laaja aina alueen elinkeinoista ja historiasta lajitietämykseen ja geologian perusteisiin asti. Jos selviän kunnialla vielä parin viikon päässä olevasta koeopastuksesta, voin saada Metsähallitukselta sertifikaatin. Se on sikäli arvokas, että viimeksi oppaita on valmistunut seitsemän vuotta sitten yksi kurssillinen. Vaikka en selviäisikään loppurutistuksesta, olen saanut oppia paljon uutta. Koulutuksen myötä rakkauteni alueen luontoon on yhä kasvanut. Samalla tietoisuus on kasvanut siitä, miten ankaraa elämä saaristossa on ollut ja on edelleenkin. Se on lisännyt kunnioitustani saariston asukkaita kohtaan. Koulutuksen vaativuudesta johtuen olen ollut melko epäsosiaalinen ja karsinut kaikkia mahdollisia menojani. En kuitenkaan ole välttynyt aivan kaikelta, vaan harjoituksia on riittänyt keikoille, joita nyt on ollut suma. Kahden eri kokoonpanon kanssa on ollut tällä viikolla esiintymiset Wildlife...
More+
Se on kevät nyt, ystäväni! Kevätpäivän tasausta vietettiin parisen viikkoa sitten ja viime viikonloppuna siirrettiin kelloja kesäaikaan. Luonto kaikuu lintujen laulua ja valoa on mukavan paljon. Muuttolintujen saapumista olemme saaneet seurata tänä keväänä jo harvinaisen varhain. Viime sunnuntaina sain todistaa hienoa hetkeä. Mustarastaskoiras lauloi Vaasan Hietalahdessa pitkään kaunista kutsulauluaan korkealla koivun latvassa. Sitten samaan latvukseen lensi sille kumppani. Linnut jäivät nököttämään hiljaisuuden vallitessa toistensa lähelle, kun meidän piti jatkaa matkaa. Kyrönjoen tulvat näyttävät jäävän tänä keväänä väliin. Jokavuotiseen tapaan olen jo viikkojen ajan käynyt seuraamassa jäiden liikkeitä. Tänään joessa näytti vesi olevan jopa harvinaisen alhaalla. Merikaarrossa kosken ja Kolkin sillan välisellä jokiosuudella oli näkyvissä kiviä, joita ei näe usein kuivinakaan aikoina. Pohjanmaan rannikkoa on kierrelty miehen kanssa lähinnä viikonloppuisin. Murheellisen pohjajuonteen näihin retkiin on tehnyt, se ettei rakas ystävämme Timppa ole enää mukana opastamassa ja opettamassa linnuista. Keväällä on todella paljon näkemisen arvoista luonnossa. Tänä keväänä olemme nähneet tavallista enemmän merikotkiakin, josta olemme erityisen ilahtuneita....
More+
