Uusia kokemuksia ja vanhoja lauluja
Elokuun alun tervehdys!
Heinäkuu on ollut tapahtumarikas. Päällimmäisinä kokemuksina mieleeni tulevat Kaustisen viikko, keskustelut ystävien kanssa ja matka pohjoisille Norjan vuonoille.
Kaustisen viikko oli huima kokemus. Olen ollut noilla juhlilla yli 30 kertaa, mutta nyt oli ensimmäinen mahdollisuus kokea juhlat alusta loppuun. Tämän mahdollistivat pari keikkaamme ja niistä palkkiona saatu ilmainen osallistuminen koko viikoksi. Toinen keikkamme videoitiin basistimme Jussin toimesta ja se löytyy YouTubesta linkistä https://www.youtube.com/watch?v=PES5fpqu0BY Oli mielenkiintoista osallistua erilaisiin työpajoihin mm. improvisoinnista ja itkuvirsistä. Hyvässä seurassa oli mukavaa viettää leirielämää puolijoukkueteltassa Kyllikin pihalla. Kaustisen tämän vuotinen mainoslause oli "Kesän ihanin viikko". Se vääntyi meidän suissamme muotoon "Kesän kostein viikko". Illalla tai oikeammin yöllä, kun päänsä painoi tyynyyn sai oikeasti kokea, mitä kosteus on. Tietenkin kävimme kuuntelemassa bändejä ja katsomassa mykkäelokuvaa livesäestyksellä. Kotiin tuomisina oli roppakaupalla soittointoa ja uusia nuotteja.
Pohjoisen reissun aluksi menimme muutamaksi päiväksi Puolangalle pikkusiskoni luo. Isot siskot Rovaniemeltä tulivat myös mukaan. Aika kului hyvien keskustelujen parissa. Kävimme hienossa luontokohteessa Hepokönkäällä. Tietoa paikasta löytyy mm. osoitteista https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/hepokoengaes/ ja http://www.luontoon.fi/hepokongas Upea uintipaikkakin meille esiteltiin. Se sijaitsi Pirttijärvellä noin 20 km kirkonkylältä. Järvi oli hiekkapohjainen ja rannassa oli oikein hieno varustelu grillikotineen ja vessoineen. Paikalla järjestetään myös beach volley -kisoja, joten rannassa oli myös asiallinen katsomorakennelma. Söimme hätäisimmät eväät siinä istuen.
Isäntäväen toiselta osapuolelta löytyi vanhoja koululaulukirjoja ja kuvasin ahkerasti nuotteja niistä. Yksi jo unohtamani kouluaikainen laulu jäi soimaan korvamatona pitkäksi aikaa. Koska laulu on ajankohtainen, laitan sen sanat tähän. Se on Reino Hirvisepän (R. W. Palmroth, "Palle" 1906-1992) sanoittama ja Georg Malmstenin (1902-1981) säveltämä Urheilijapoikien marssi. Youtubesta sitä ei löydy. Voisin kuvitella, että biisi on syntynyt Helsingin olympialaisia varten. Kieli on ihanan vanhahtavaa. Muistan nyt elävästi, miten lauloimme sitä koulussa Grenoblen talviolympialaisten (1968) aikaan. Kouluumme oli paperinkeräyksellä saatu ensimmäinen televisio, josta kaikki koulun ihmiset kerääntyivät katsomaan Eero Mäntyrannan hiihtoa. Tuo oli vielä hyvin isänmaallis-topeliaanisen kansansivistyksen viimeisiä aikoja.
Urheilijapoikien marssi
1. Pojat ympäri Suomen niemen,
vesat voittojen laaker'puun,
sydämissämme taistojen siemen
jaloon uskoomme urheiluun.
Teot urhojen viittovat tiemme
kisakentille kunniahan.
Edespäin valon viestinä viemme
tulisoihtua Olympian.
2. Sydän jyskien kuulimme lasna
tarut Nurmen ja Hanneksen.
Yhä säilyvät mainehikasna.
Sama henki on sankarten.
Ja jos vielä on vartemme hento,
vajavaiset jos voimamme lie,
sisun siivillä intomme lento
isänmaatamme edespäin vie.
Samaisesta kirjapinosta löytyi mm. aivan 1900 luvun alussa ilmestynyt "seminaarinopettaja" P. J. Hannikaisen (1854-1924) kokoama fraktuuralla painettu "Uusia lauluja kansakouluille". Sieltä laitan esimerkiksi tähän Hannikaisen itsensä suomentaman J. L. Runebergin (1804-1877) sanoittaman ja F. A. Ehrströmin (1801-1850) säveltämän laulun Lähteellä.
Lähteellä
1. Sun kalvohos mä katselen,
sä lähde päilyvä
ja näen kuinka vaihdellen
siell' liikkuu pilviä.
2. Tuoss' yksi on niin loistossaan
kuin ruusun umpunen,
mutt' hetkisen se viipyi vaan
ja riensi eellehen.
3. Jo tuoll' on toinen kirkkaampi,
kas kuink' on välkkyvä!
Ah, yhtä joutuun siirtyvi
se myöskin tiehensä.
4. Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain:
kuin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain!
Jaa-a, kylläpä friskaa käydä arkistojen kätköissä, mutta eiköhän nämä pari laulua riitä tällä kertaa.
Puolangalta jatkoimme kohti Ultima Thulea sunnuntaina 24.7. Näin onnistuimme lähes välttämään hellepäivät. Istuimme tuon päivän ilmastoidussa autossa. Karesuvannossa autosta ulos astuessa oli lämpötila + 27 C, mutta Kilpisjärvelle tullessamme asteita oli enää 17. Maanantaipäivänä ajoimme Tromssaan ja jatkoimme Kvalöyan läpi Store Sommarøyanin kautta Hillesøyanin Muumimaailmaan. Saarta ympäröivät matalat pyöreät luodot. Hiekkarannat olivat täynnä simpukoita, kotiloita, merisiilejä ja muuta kiehtovaa. Erään kukkulan juurelta bongasin jääleinikkejä, joita olen nähnyt ainoastaan kerran Haltilla, joka onkin niiden ainoa kasvupaikka Suomessa. Palailimme toista reittiä takaisin ja koimme hetkellisesti olevamme Kreikassa. Maisema oli Bukkejordin kohdalla aivan kuin tiellä Xilokastrosta Ateenaan. Meren väri vahvisti tunnelmaa. Tuon päivän retki ei ollut kilometreissä kuin noin 600 km, mutta jatkuva valokuvaamaan pysähtely ynnä muu viihtyily vei kaiken kaikkiaan 11 tuntia. Artikkelikuva on eräästä idyllisestä vuonon varren kylästä laskuveden aikaan.
Tiistaina 26.7. päätimme tehdä lyhyemmän retken, mutta siihenkin meni aikaa 10 tuntia. Matkaa tuli noin 400 km. Ajoimme Skibotniin ja sieltä Lyngenin vuonon rantaa pitkin pohjoiseen ja jatkoimme aina Naavuonon pohjoisosiin Skjervøyalle asti. Sieltä löytyi yllätykseksemme kokonainen viehättävä kaupunki. Laivalaiturilla näin elämäni ensimmäisen oikean meritähden. Paluumatkalla kävimme ajamassa Birtevarrin tien Norjan puoleiselle Haltille. Vielä reissussa ollessamme ilmestyi uutinen, että Káfjordin kunta on tehnyt aloitteen Haltin korkeimman huipun luovuttamiseksi Suomelle 100-vuotis lahjaksi.
Keskiviikkona 27.7 palasimme kotiin. Koukkasimme Karesuvannosta Ruotsin puolelle ja ajelimme Pohjois-Ruotsin keskiosien läpi Töreen Kalixin länsipuolelle. Loppumatka Haaparannalta Vaasaan oli tuttuakin tutumpi. Matkaa kertyi tuolle ajopäivälle 1028 km. Tuolta päivältä kertyi häviävän vähän valokuvia verrattuna muihin Lapin päiviin.
Reissusta palasimme nuutuneina, mutta onnellisina. Sen jälkeen olen käynyt ahkerasti uimassa. Useimpina päivinä kaksi kertaa... On pitänyt ottaa kiinni väliin jäänyt vesiliikunta.
Olemme edelleen mykistyneitä kahdesta asiasta:
1. Miten luonto voikaan olla noin jylhän ja monipuolisen kaunista
2. Miten paljon Norja satsaakaan pohjoisten osiensa elävinä pitämiseen!
***
Laitetaanpa tulemaan sitä musiikkiakin:
Hector - Timantti ja ruoste https://www.youtube.com/watch?v=FyEfDA3GjWg&index=7&list=PL2E71A4A71CB9BC56
Piirpauke - Imala Maika https://www.youtube.com/watch?v=Q8r74cafHxQ&list=PLUauH4j4cPFoLKO1PuY42wX1C3IIKwRpF&index=6
Bukkene Bruse - Folketone fra Sunnmøre https://www.youtube.com/watch?v=0lMT9VS6KfE
Heikki Mäenpää - Loppulaulu (Kuka lohduttaisi Nyytiä) https://www.youtube.com/watch?v=3FcAO3PgUK4 kuvien vuoksi
Kuka lohduttaisi nyytiä? - Nyt lohdutamme toisiamme, emme enää pelkää (Reijo Karvonen) https://www.youtube.com/watch?v=4sLm06tIr70 laulun vuoksi
Kumma heppu ja lopunajan voidellut - Meritähti https://www.youtube.com/watch?v=wSsFxG4KxtM
Luonteri Surf - Peruskallio https://www.youtube.com/watch?v=cve268eKuyw&list=RDPu3_6-aIctQ&index=8
Esko Rahkonen - Kotiseutu pohjolassa https://www.youtube.com/watch?v=na2M2-Hyrco
En päivällä sua nää - Kaseva https://www.youtube.com/watch?v=x7RAd-FJDdI
Bagdad Cafe - I'm Calling You https://www.youtube.com/watch?v=oCLpLWcX2cg
Hector - Tuulisina öinä https://www.youtube.com/watch?v=T6kIyIosVHw
***
Menneet vuotemme
masurkkaa eväsretkellä
tai tumman taivaan kumu
helteisen meren yllä
Jousesi tanssii kypsyneenä
elämäni neljällä kielellä:
kielillä maan, veden, ilman ja tulen.
Kuulen vain sormiesi kosketuksen.
