On suuri sun rantas autius
Armas lukijani!
Minulla on ollut erityisen pitkä tauko tämän blogin päivittämisessä. Asiaan on niinkin proosallinen syy, että olen opiskellut tosissani Merenkurkun maailmanperintöoppaan koulutusta. Viimeinen tentti oli tiistaina ja ilokseni olen läpäissyt kaikki tentit. Tentittävä alue oli uskomattoman laaja aina alueen elinkeinoista ja historiasta lajitietämykseen ja geologian perusteisiin asti. Jos selviän kunnialla vielä parin viikon päässä olevasta koeopastuksesta, voin saada Metsähallitukselta sertifikaatin. Se on sikäli arvokas, että viimeksi oppaita on valmistunut seitsemän vuotta sitten yksi kurssillinen. Vaikka en selviäisikään loppurutistuksesta, olen saanut oppia paljon uutta. Koulutuksen myötä rakkauteni alueen luontoon on yhä kasvanut. Samalla tietoisuus on kasvanut siitä, miten ankaraa elämä saaristossa on ollut ja on edelleenkin. Se on lisännyt kunnioitustani saariston asukkaita kohtaan.
Koulutuksen vaativuudesta johtuen olen ollut melko epäsosiaalinen ja karsinut kaikkia mahdollisia menojani. En kuitenkaan ole välttynyt aivan kaikelta, vaan harjoituksia on riittänyt keikoille, joita nyt on ollut suma. Kahden eri kokoonpanon kanssa on ollut tällä viikolla esiintymiset Wildlife Vaasa -luontoelokuvafestareilla. http://wildlife.vaasa.fi/index.php/fi/festivaali-2014 Ensi viikolla esiinnymme Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa ystävämme ja sudenweljemme Timo Hiltusen muistokonsertissa. Konsertti on Ritzissä lauantaina 11.10. klo 19.00 alkaen. Konsertin tuotto menee syöpäjärjestölle. Tulehan sinäkin paikalle kuulemaan meitä ja muita kokoonpanoja ja ennen kaikkea muistelemaan Timoa ja avustamaan järjestön koulutus- ja tutkimustoimintaa.
Tänään vietetään Mikkelinpäivää. Alun alkaen sitä vietettiin arkkienkeli Mikaelin kunniaksi, mutta nykyisin kristillinen kirkko viettää sitä kaikille enkeleille omistettuna. Arkkienkeli Mikaelia nimitettiin keskiaikaisissa saarnoissa paratiisin päämieheksi ja henkien ruhtinaaksi.Mikkelin päivää vietettiin alun alkaen kiinteästi 29.9., mutta Ruotsissa ja Suomessa sitä on vietetty vuodesta 1774 lähtien tuona mainittuna päivänä tai sen jälkeisenä sunnuntaina. 29.9. on kuitenkin edelleen arkkienkeli Mikaelin muistoksi kaikkien Mikkojen päivä. Jo kauan Mikkelinpäivä on ollut myös lasten juhlapyhä.
Mikkelin päivä on perinteisesti päättänyt satokauden ja sen jälkeen maataloustyöväellä alkoi runtuviikko eli vuoden ainoa vapaa. Uudet työsuhteet alkoivat usein tämän vapaaviikon jälkeen. Suomessa talonpojat ennustivat tulevan vuoden säitä Mikkelinpäivän sään mukaan. Jos päivä oli kylmä, seuraava kevät oli odotettavissa varhain. Koska täällä Vaasassa tämä päivä on lämmin ja pilvinen, tuleva kevät alkaa myöhään, mutta aurinkoisena.
Omasta puolestani olen iloinen, että tänään on erityinen juhlapäivä, koska olen tänään viimeistä päivää iältäni lähempänä viittä kuin kuutta vuosikymmentä. Sitä aionkin mennä viettämään hyvässä seurassa saaristoon. Menemme istuskelemaan nuotiolle ja nauttimaan syksyn kauneudesta. Tuleepahan maailmaakin taas parannettua ainakin nuotiopuheiden verran. Syksy on antanut taas parhaita puoliaan. Pihlajanmarjoja on ollut paljon ja olen valmistanut niistä hyytelöä. Valokuvausreissuille on riittänyt vaihtelevia olosuhteita. Olen opiskellut sumussa kuvaamista ja siitä on tuloksena esimerkiksi tämän artikkelin kuva. Se on otettu Vaasan Merenkyntäjien rannassa aamu kahdeksan maissa noin viikko sitten. Aurinko hohtaa sumun seassa ja lupaa kaunista päivää. Sellainen siitä sitten tulikin.
Yksi joka syksyisistä iloistani on kurkien seuraaminen Söderfjärdenillä. Tämä syksy on ollut erityisen hyvä siihen. Eräänä iltana sieltä laskettiin kaikkien aikojen kurkiennätys 8174 kurkea. Sauvossa yhtenä päivänä oli laskettu muistaakseni 23 000 kurjen ylilento. Vaasan saaristossa on tänä syksynä erityisen hieno ruska. On harmillista, että en ole ehtinyt/päässyt moneen vuoteen ihailemaan Lapin ruskaa, mutta ehkäpä jo ensi vuonna. Saaristossa värit ovat kyllä onneksi juuri nyt parhaimmillaan, joten sinne siis tänäänkin.
Otsikossa viittaan kauniiseen suomalaiseen kansanlauluun. Nyt on juuri se hetki vuodesta, jolloin haikeus iskee. Rannoilla on hiljaista, kun muuttolinnut ovat melkein kaikki lähteneet pois. Koska lintujen laulu on lähes tyystin vaiennut, valitsen tänään kaunista laulumusiikkia itseni ja Sinun iloksesi. On suuri sun rantas autius japanilaisen kuoron esittämänä http://www.youtube.com/watch?v=Sp60G4ROwik aloittaa musiikillisen matkan. Gloria Bachin b-mollimessusta on aivan absoluuttisen kaunis ja viihdyttävä https://www.youtube.com/watch?v=izVzruuk1lc Juha Tapion Syksy viihdyttää toisella tavalla https://www.youtube.com/watch?v=SHagFf2ABEo Ja astetta kovempaa Kollaa kestää -bändiltä https://www.youtube.com/watch?v=I3WkdxR_aKU Kasevan Syksy on toisenlainen https://www.youtube.com/watch?v=PcQeuzhKi5I Ja no okei, täältä tulee vielä tämä must-biisi Cumuluksen esittämänä: https://www.youtube.com/watch?v=R6_EcaDOG18 Lopuksi valitsen Michael Chancen esittämän Iltahymnin, koska artistin etunimi viittaa tämän päivän viettoon. https://www.youtube.com/watch?v=pOi34ebqA0U
Runoksi laitan Mikkelinpäivän vuoksi Mikkelinsaaret. Olin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni kolme viikkoa sitten ja ihastuin rajattomasti. Retki tuntui erityisen merkitykseltä. Tuon tekstin kirjoitin sitten seuraavana viikonloppuna retriitissä. Teksti on sävellettävänä, koska se on selvästi laulun sanoitus. Sen myötä toivotan oikein nautinnollista syksyä ja hyviä luontoretkiä ja lukuhetkiä. Niitäkin on mukavaa viettää lämpimään peittoon kääriytyneenä, kun syysmyrsky pauhaa ikkunoiden takana.
Mikkelinsaaret
Meren keskeltä paikan löysin mä uuden.
Siellä kohtasin ajan ja ikuisuuden.
Siellä nähdä sain ihmeitä menneitten aikain.
Koin hellyyttä metsän ja vanhojen taikain.
Siellä kuulin mä tähtien laulua tummaa,
revontulien räiskyä outoa, kummaa.
Siellä nuotion ääressä ystävää monta
ja laulujen tenhoa uskomatonta.
Niin paljon lenteli enkeleitä,
että hellästi yökin peitteli meitä.
Oli sammalten peittämä kivinen rinne.
Mä sydämen hautasin jonnekin sinne.
Sieltä keskeltä meren ja läheltä aivan
löytyi palanen haaksirikkoisen laivan.
Kun mä palasin kaupunkiin, tiesin jo, että
jään kaipaamaan saarta ja avointa vettä.
Ja sinne mä nytkin syksyiseen aikaan
tahtoisin mennä yöhön ja taikaan.
p.s. Nyt, kun Mikkelinpäivä on illassa, tiedetään jo, että päivästä muodostui kuitenkin aurinkoinen ja illalla tuli hiukan pilvisempää. Millaiseksikohan se kevät nyt sitten oikein muodostuu?