Posts Tagged ‘Ikimetsän kierteet’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Näenkö metsää puilta

Vanhassa metsässä

Metsää, puita ja projekteja Olen tässä tehnyt ja tekemässä useampaa puihin tai metsiin liittyvää projektia. Aiemmin olen jo maininnut Ikimetsän kierteet, jota valmistamme yhdessä säveltäjä Petri Judinin ja kuvataiteilija Sirpa Seppelinin kanssa. Vanhusten palvelutaloihin valmistan lokakuun aluksi kokemuksellisen runoihin ja eri aisteihin perustuvan metsäkokemuksen. Sen on tilannut Vaasan kaupungin kulttuurivirasto. Kolmantena on syyskuussa tulossa Pilvilammen runopolulle Vaasan Kaupunginkirjaston projektissa kahden lauantain tapahtuma, jonka tuloksena osallistujilta pitäisi syntyä metsärunoja. Pari muutakin mahdollista metsiin liittyvää juttua on meneillään, mutta niistä kerron ehkä tuonnempana. Olin viime viikolla Poitsilan kartanossa Haminassa meditatiivisen valokuvauksen kurssilla, jonka järjesti Hiljaisuuden Ystävät (HYS!). Sää oli todella kuuma. Osalla porukasta oli suuria vaikeuksia voida nukkua, mutta Poitsilan puut olivat todella hoitavia. Tuolle paikalle ne olivat leimallisia. Siellä oli vanhoja tammia ja omenapuita ja kaikkea mahdollista. Kuumassa säässä helpotuksen toi se, että pystyi olemaan puiden alla ja menemään välillä uimaan semmoiseen pieneen Suomenlahden lahdenpohjukkaan. Oli ihanaa kellua vedessä ja katsella...

More+

Matkalla 2

Ulkokallassa

Kesä edistyy. Alkukesästä kaikki tuoksut ovat vahvimmillaan. Ojanvarsissa tupasvillat ja metsänpohjissa suopursut antavat minulle väristyksiä. Niittykasvit ja puut kukkivat! Minulla on ollut ilahduttavia viikkoja. Monet pitkäaikaiset haaveeni ovat toteutuneet. Pääsin vihdoin käymään ystävien kanssa Kallankareilla eli Maakallassa ja Ulkokallassa Kalajoen edustalla, sain knallin ja ostin kotiimme kauniin Tomi Isopahkalan tekemän Storbåtin pienoismallin koristeeksi. Lisäksi tyttäreni on tuon tuostakin lähettänyt ilahduttavia tietoja opinnoistaan: kaksi maisteritutkintoa tälle keväälle ja pääsy tohtoriohjelmaan Tampereella. Bonuslapsenlapsenkin rippijuhlia vietettiin eilen. Matkalla Yksi haaveistani toteutui torstaina 10.6., kun pääsimme mieheni ja kolmen ystävämme kanssa Kallankareille Maakallaan ja Ulkokallaan, jonne ei ole helppoa päästä. Kallankarit sijaitsevat merellä Kalajoen ulkopuolella. Niillä on Suomen oloissa erityinen itsemääräämisoikeus. Karikokous tekee päätökset yhteisistä asioista. Karien "päällikkö" on haminamestari, joka käytti meitä Ulkokallassa. Sinne voi nousta vain poikkeustapauksissa. Kallankarien itsemääräämisoikeus täyttää tänä vuonna 250 vuotta. Luovutin haminamestarille, Juha Vierimaalle juhlavasti runolaudan, jossa on seuraava teksti: Rakkolevää verkossani tyrskyjen yli rantakiville kuljen. Kaislikossa kuikka...

More+