Uusilla ja vanhoilla reiteillä

Labyrintti

Täällä kertaa oli erityisen haastavaa keksiä artikkelikuva, koska on tapahtunut niin paljon. Siksi valitsin poikkeuksellisesti oman tuotteeni labyrinttikoulutuksesta viime lauantailta. Minähän en ole kuvataiteellisesti lahjakas, mutta kuvassa on symbolisesti paljon koetusta.

Reittejä ja taiteilijoita

Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen matkustellut runsaan viikon Saamenmaalla, viikon Tampereella ja viime viikonlopun Turussa. Elämä on kuljettanut osin suunniteltuja reittejä pitkin ja osin yllättäen. Kotona en siis ole ehtinyt hyggeillä, mutta reissut ovat antaneet monenlaisia mietteitä ja elämyksiä.

Pohjoisessa kiinnostavia uusiakin paikkoja löytyi. Porjuksen lähistöltä lähti tie kohti Norjan rajaa. Siellä sijaitsee Stora Sjöfalletsin kansallispuisto. Syksyn ensimmäiset lumihuiput näimme tuolla retkellä putouksille ja niiden ohikin. Ruska ei ollut parhaimmillaan, mutta kansallispuiston alueella maisemat olivat kauniita.

Norjassa meille uusi paikka oli Pyssyjoki eli Børselv, josta jatkoimme pohjoisemmaksi Porsangin vuonon rantaa. Kauempana vuonon suulla siinsi Jäämeri. Pyssyjoella on näin suomenkielinen nimi, koska se on Kveenien maita. Siellä sijaitsee myös Kainun institutti. Kainun institutti – Wikipedia Tiettävästi maailman pohjoisin kuusikin Pyssyjoen lähistöltä löytyy.

Suomen puolella yövyimme Kaamasmukkassa upeassa mökissä, josta oli suora näkymä Muotkatunturien erämaa-alueen laidalla sijaitsevalle Gákcávarrille. Nukkumanurkkauksessa vuoteiden päällä oli led-lampuista tehty tähtikatto. Kolmena iltana viidestä saimme nauttia revontulien leikistä. Näin myös yhden tähdenlennon ja toivoin rauhaa maailmaan. Elämys oli käydä tunnelmallisesta saunasta kastautumassa lammessa, joka oli oikeastaan tunturipuroon syntynyt lompolo. Voin vakuuttaa, että vilpoista oli.

Kaamasmukkasta kävimme Nellimissä, joka oli meille viimeinen asfalttitienpätkä, jota emme olleet Lapissa ajaneet. Nellimistä jatkoimme rajavyöhykettä hipoen ylemmäksi Inarijärven taakse kohti Kessiä.

Nellimin reissulla kävimme tervehtimässä iki-ihanaa Tytti Präysyä, joka on korutaiteilija Inarissa. Minulla oli ollut tunne, että hän on "minun ihmisiäni". En pettynyt. Taiteilija suunnittelee ja valmistaa pääosin hopeasta koruja tuotemerkillä Paarma design. Niihin kannattaa tutustua osoitteessa Paarma Design -Myös sivuilla olevaan blogiin kannattaa syventyä.

Ihana (ja taitava) mieheni osti reissusta minulle Tytin suunnitteleman korun "Erätulilla". Siinä on nokipannu ja kuksa, jossa on myös lapinkultaa. Minulla on ennestään yksi Tytin koru: Pielpajärven erämaakirkon viiritankoristi.

Vesietelään palatessamme kävimme toistakin taiteilijaa tapaamassa. Iäkkään ja mielenkiintoisen Seppo Similän Seppo Similä – Wikipedia galleria sijaitsee Temmeksessä Oulun eteläpuolella. Käynti on ollut mielessäni vuosikymmeniä, mutta piipahtamiseen ei matkoillamme ole ollut aikaa. Taiteilijan galleriaan ei noin vain piipahdakaan. Meilläkin meni siellä aikaa runsain mitoin. Olen onnellinen, kun sain kohdata hänet vielä tässä elämässä.

Similän taidenäyttely Viitasaarella 80-luvun loppupuolella teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Valtavat teokset alkoivat elää, kun näyttelytilasta sammuivat valot ukkosen takia ja salamat saivat teoksissa olevat hahmot pomppimaan niistä ulos. Hänen teoksensa on Vapaus vuodelta 1986 kooltaan 270 X 450 cm. Viitasaarelta ostin tuosta teoksesta tehdyn julisteen, joka on siitä lähtien ollut kehystettynä seinälläni. Kuva löytyy täältä: Seppo Similä: Galleria lV

Toinen minua puhutteleva teos on Unohdettu Kristus (1984, 320 X 300 cm). Siitä tehty kortti kulkee mukanani vuosikymmenestä toiseen. Kuva löytyy täältä: Seppo Similä: Galleria ll

Merkillinen matka Seppo Similän tauluihin | Elävä arkisto | Yle

Labyrintissa

Tampereen reissusta en sen tarkemmin kerro, mutta haluan jakaa muutaman ajatuksen labyrinteistä. Olin viikonlopun mittaisella lähijaksolla koulutuksessa, joka yhä jatkuu. Koulutus on Hiljaisuuden ystävien järjestämä. (Yhdistyksellä on oivaltava lyhenne HYS ry.)

Koulutuksen koko nimi on Labyrinttityöskentely hengellisenä harjoituksena. Yhdistyksen sivuilla koulutusta luonnehditaan näin: "Labyrintti mahdollistaa kehollisen ja toiminnallisen tavan pohtia, mitä kohti ihminen haluaa kulkea. Labyrinttityöskentely sopii käytettäväksi esimerkiksi retriiteillä, sururyhmissä ja eri-ikäisten ihmisten, myös lasten ja nuorten kanssa. Se sopii myös osaksi pyhiinvaellusreittiä. Labyrinttejä voi soveltaa monissa tilanteissa ja monin tavoin: sisä- ja ulkotiloissa, kivistä rakentamalla tai paperille piirtämällä. Labyrinttejä voi rakentaa ja kulkea yksin, parin kanssa tai ryhmässä." Hakeuduin koulutukseen, koska arvelin, että sieltä saan lisäeväitä retriittien pitoon. En ole ollut yhtään väärässä!

Harvinaisen intensiivisellä lähijaksolla Sinapin kurssi- ja leirikeskuksessa saimme todellakin tuhdin paketin tietoa labyrinteistä. Pääsimme myös harjoittelemaan ryhmissä omien labyrinttien rakentamista ja niissä toteutettavan hartauden ohjaamista.

Alla on malli klassisesta labyrintista, jota noudattavat myös jatulintarhamme. Labyrintti – Wikipedia

Tämän mallin saimme heti koulutukseen hakeutuessamme A4 -kokoisena PDF:nä. Siinä harjoittelimme labyrintissä kulkemista sormen avulla. Sormilabyrintti on hyvin meditatiivine.

Tämänkin tyyppisen labyrintin piirtämistä ja toteuttamista harjoittelimme. Tosin meidän mallissamme sieltä pääsee poiskin eikä päädytä umpikujaan.

Labyrinttityöskentely on tosi kiehtovaa ja meditatiivistakin. Aivan ajatukset lentävät yhä uusien käyttöideoiden parissa. Sokkelikko toimii myös elämän metaforana. Välillä löytää itsensä taas lähtöpisteestä, mutta aina jotain oppineena.

Koulutukseen hakeutunut porukka ja kouluttajat olivat innostavia ja luovia. Syntyi hyvä flow-tila, kun ilmapiiri oli luottamusta herättävä. Tämä on ensimmäinen koulutus aiheesta HYS ry:llä.

Koulutuksen bonusantina löysin monta kiinnostavaa uutta tuttavuutta. Sain myös sielunsisaren, jonka kanssa tulemme varmasti tekemään vaikka mitä luovaa yhdessä, vaikka asumme aivan eri puolilla Suomea: hän Kaakonkulmalla ja minä täällä Pohjanmaalla. Näiden kohtaamistenkin takia koulutuksiin kannattaa hakeutua.

Kirjavinkkejä

Paljon en ymmärrettävistä syistä ole ehtinyt lukemaan, mutta jotain sentään aina suositeltavaksi asti:

Elina Hirvonen: Katri Helena laulaja. Johnny Kniga 2023

Tuomas Marjamäki ja Sari Leskinen: On tapahtunut jotain hyvää. Juicen ja Sarin yhteinen elämä. Docendo 2025

Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään. Tammi 2025

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta. Gummerus 2025

Minni Matikainen, Anni Piironen & Paula Silvén (tyttäreni): Akateeminen kapinakirja. Kauno- ja kaunakirjallisuutta. Vastapaino 2025

Mietelmiä

Tässä vain kolme painavaa:

Sana on yleisesti väkevämpi väkevimpiä sotajoukkoja, ja sulopuhe on maailmassa monesti kukistanut orjuuden juonet, ja avannut kansoille sileän tien vapauden majoihin.

Rietrikki Polén

Sanat ovat vapaasyntyisiä, eikä niiden tarvitse totella proosan äreiden tyrannien kaikkia käskyjä. Niillä on yhtä suuri oikeus tanssia ja laulaa kuin kastepisaroilla kimaltaa ja tähdillä tuikkia.

Abraham Coles

Paljon sanoja ja vähän ajatuksia on aina vääjäämätön keskinkertaisuuksien tuntomerkki; mutta suurten henkien tunnusmerkkinä on lausua paljon ajatuksia harvoilla sanoilla.

Arthur Schopenhauer

Tulossa

Adventtiretriittiimme on vielä muutama varapaikka vapaana. Hiljaisuuden retriitti - Vaasan suomalainen seurakunta Tuli taas vilauksessa täyteen, mutta joskus varapaikoiltakin pääsee moni eri syistä tapahtuneiden peruutusten vuoksi.

Tammikuun 30. päivä olen menossa Kirsti Rautamon ja Jari Ojalaisen kanssa esiintymään Vaasan Doo-Bop -klubille.

Oulu on ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkin. Siellä on monenlaista pöhinää. Olen varannut liput siskoni kanssa oopperaan: Ovllá - Oulun teatteri Muutamia yksittäisiä paikkoja sieltä vielä voi löytyä.

Musiikkia

Mother Of God, Here I Stand Sain tämän ystävältäni juuri, kun olin tätä kirjoittamassa. Sopii hyvin sormilabyrinttiharjoituksen taustalle!

ISABL - My Mind (Official Lyric Video) Ihana nuori Isabell

SANNI - Metsä (Audiovideo)

Vesala - Monta nimee (Lyriikkavideo) - YouTube

Erin - Ei taida tietää tyttö

Maija Vilkkumaa - Äidinmaa (Official Music Video)

Haloo Helsinki! - Voiko enkelitkin eksyä

Ihminen Edu Kettunen

Sotalapsen laulu - Niin sen muistan Joel Hallikainen - Tämä laulu sai uuden, henkilökohtaisemman merkityksen, kun aivan vasta kuulin, että äitinikin on ollut sotalapsi

Tässä perään piristykseksi: 1950 luvun iskelmiä suomeksi

Musiikkia suurille ikäluokille 2, 60 luvun jälkipuolisko

Muuta (mielenkiintoista ?) katseltavaa ja kuunneltavaa

Maata pitkin - Sutela Salminen. Podcast Maata pitkin - Sutela & Salminen | Yle Areena

Koomikot matkasivat maata pitkin Euroopan halki | Ylen aamu | Yle Areena

Karen Pirie | Kausi 2 | Yle Areena

SUOMEN 50 LUKU MUUTAMASSA MINUUTISSA voisi olla tietysti myös musiikkiosiossa

1960-lukua osa 4 - Välähdyksiä 60-luvun Suomesta.

Vaasa Wildlife Festival 2024-Poetry Performance by Mirjam Silven and Kirsti Rautamo. Tilaustyö: minun luontorunojani ja Kirstin upea äänimaailma. Hämmästyin, kun uusi ystäväni oli löytänyt tämän netistä.

Tanssia

Tanssi alkaa kohdasta 1:13 ja loppuu 2:59 Tanssii Tähtien Kanssa Lakko ja Kastanja J5 - YouTube

Runo

Tunturikoivu

Ajatus sinusta

kiteytyneenä mieleeni.

Alaston tunturikoivu

kaunis.

***

Vesipisarat

putoilevat

kalamajan katon reunalta

ovat seikkailleet

              päreiden raoissa

Nyt pilviä heijastaen

kohti maata alkaa matka

        loputon

               kimalteleva

kimpoileva

                           surumielinen

Hopeisen seinän raossa

             hopeinen kalansuomu

on kateellinen niille,

jotka elävät vain hetken

                häviten kiven ja sammalen sekaan

pisaroille

(Innoittajana Frank Martin Trio über irländiche Volkslieder Gigue: Adagio)

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.