Posts Tagged ‘Timo Hiltunen’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Muutos on pysyvä olotila

Jah hah... Tammikuu se sitten loppuu muutaman tunnin päästä ja valo sen kuin lisääntyy. Täällä Vaasassakin on maassa ties kuinka monennet lumet tälle talvelle. Meidän kotonamme on ollut todellinen raivaus ja siivousbuumi. Paperijätteisiin on viety toistasataa kiloa papereita, ullakolle on kuskattu monenmoista. Suurin harmoneistani on siirretty makkariin... Toivottavasti intoa riittää saada koko proggis vietyä loppuun. Monta kymmentä mappia pitäisi tyhjentää yms. Päästäisiinpä vihdoin laittamaan loputkin nurkissa lojuvat taulut seinille. Harmoneista vielä: pienin kosketinsoittimista on nimeltään Lehtolapsi. Se on Dave Lindholmilta ostettu sähköharmonikka, tai mikä lienee oikealta nimeltään. Vanerikotelossa on pianohaitarin koskettimistopuoli. Sitten minulla on Kulkuri, eli polkuharmoni, jolla olen soittanut keikoilla. Hauskin roudausmatka oli jokunen vuosi sitten, kun Kulkuri kuskattiin pulkalla meidän takaovelta Svenska Klubbenille hääkeikalle. Harmoneista suurin on Kaunotar. Se on SPR:n kirpparilta ostettu Keidasseurakunnan entinen soitin. Sitä on ennen sotia soitettu Leningradissakin. Keyboard annettiin toiseen perheeseen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan. Piano on hankittu lapsuudenperheeseeni 60-luvulla ja siirtynyt meidän kotiimme...

More+

Sudenmorsiamet ja Weljet 25 vuotta!

Mirjam Silvénin kuvista julisteeksi muokannut Vilho Huntus 31.7.2018 tulee kuluneeksi 25 vuotta Sudenmorsiamien ja Weljien ensimmäisestä performanssista “Kiihkoa kuutamossa”. Monitaiteellinen ryhmä perustettiin Sudenmorsiamet nimellä Vaasassa alkukesästä 1993. Perustajajäsenet Mirjam Silvén, Laura Elo ja Maija Jussilainen saivat idean yhteisestä esityksestä Vaasan Työväenopiston näytelmäpiirissä. Pian ryhmään liittyivät myös näyttelijä Anna-Maija Vartola (Salminen) ja kitaristi-laulaja Dan Sidorov.  Klarinetisti Teuvo Oja pyydettiin mukaan toiseksi muusikoksi “Kiihkoa kuutamossa” -esitykseen. Maija Jussilaisen ideasta paikaksi valittiin Gustavsborgin (Kustaanlinnan) uimaranta, josta on muodostunut taiteilijaryhmän vakituinen esityspaikka. Ensimmäisten vuosien aikana ryhmä esiintyi myös muualla, mutta uimaranta paikkana ja Taiteiden yö -tapahtumana ovat nykyisin vakiintuneet esitysten sijainniksi ja ajankohdaksi. Puolen yön aikaan sijoittuva esitys Gustavsborgin rannalla, jossa vesi, tuli, ilma ja maa kohtaavat, on luonnonläheinen paikka tulla hiljentymään ja meditoimaan nuotion ääreen ihanan, mutta toisinaan rankan taidekierroksen lopuksi.  Käsikirjoittajana ja esitysten kokoajana on toiminut ja toimii edelleen Mirjam Silvén, mutta esitysten lopullinen koostaminen tehdään yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmien kokoonpanot ovat...

More+

Nenaensis Lux

Hyvää Kalevalanpäivää! https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc Palasimme eilen illalla Rovaniemeltä, jossa vietettiin rakkaan isosiskoni Eepun 60-vuotisjuhlia. Artikkelikuva, on eiliseltä paluumatkalta Ylitornion Pekanpäästä Vuennonkoskelta.  Aamulla aloin miettiä, että olisi taas aika kirjoittaa tänne kotisivulle. Minulla olisi mielessäni eräs aihe, mutta koska sattui tällaisen juhlapäivä, päätin tehdä toisin. Muistin, että olen kerran kirjoittanut koko näytelmän vuorosanat kalevalamittaan. Esitimme sen Sudenmorsiamien ja Weljien kanssa 19 vuotta sitten. Näytelmä on yksi osa kolmiosaisesta Väähäisten tarinasta. Lapsena tulin laulaneeksi paljon pyhäkoulussa Mä silmät luon ylös taivaaseen -laulua. Siinä laulettiin: "ja katsot myös väähäiseenkin". Pienenä mietin, että onpa Jumala laajasydäminen, kun rakastaa myös väähäisiä, joiden kuvittelin olevan jonkinlaisia ihmismäisiä metsänhenkiä tai menninkäisiä. Sittemmin tajusin, että oikeasti laulettiin: "ja katsot myös vähäiseenkin." Viimeistä sanaa vain oli laulettaessa venytetty. Aloin kehitellä mielikuvituksessani tarinoita väähäisistä, joiden aika kuluu eritahtiin tuolla toisessa todellisuudessa kuin ihmisten. Edellisen kesän näytelmässämme vietettiin Nenan vanhempien häitä. Äiti on menehtynyt ja poikkeuksellisesti nyt isä lähettää Nenan perinteisen aikuistumisrituaalin...

More+

Tarinoita Merenkurkusta II

  Hei! Jatkan Merenkurkun muistojeni kirjaamista maailmanperintöalueen 10. juhlavuoden kunniaksi. Toinen muistelujeni kohde on Sommarön linnakealue http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/kayntikohteet/sommaro/   Raippaluodon saariston eteläkärjessä. Kartta paikasta löytyy seuraavan linkin takaa: http://www.merenkurkku.fi/assets/Karta---Kartta---Map/Sommar-A4-3.6.2014.pdf Mieheni haastavissa olosuhteissa ottamassa artikkelikuvassa istun Sommarön linnakealueen merenrantanuotiolla 9.9. Kuva on olosuhteista ja kamerasta johtuen hiukan epätarkka, mutta tunnelma varmaankin välittyy. *** Juhlaa ja arkea Sommarön linnakkeella   Erityislaatuinen suhteeni Sommarön linnakealueeseen alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen. "Miten niin erityislaatuinen?" kysyt sinä. No, luepa eteenpäin niin tiedät. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita opettaessani halusin järjestää heille keskellä talvea luontoelämyksen Merenkurkussa. Heinosen Vesa vinkkasi minulle, että Myntin Andersia kannattaisi kysellä koiravaljakoineen paikalle. Oi, sitä riemua, jonka saimme kokea! Istuskelimme vartiotuvan edessä nuotiolla ja oppilasryhmä kerrallaan pääsi Andersin ja hänen veljensä ohjastamiin rekiin. Monet oppilaistani tulivat maista, joissa koiriin suhtaudutaan syystäkin siellä ennakkoluuloisesti. Siksi olimme koulussa harjoitelleet toisenlaista lähestymistä näihin otuksiin. Minulla oli metsästä ammutun ketun karvainen nahka luokassani. Sitä sitten silittelimme ja paijasimme pelkoja voittamaan. Kävimme myös...

More+

On suuri sun rantas autius

Armas lukijani! Minulla on ollut erityisen pitkä tauko tämän blogin päivittämisessä. Asiaan on niinkin proosallinen syy, että olen opiskellut tosissani Merenkurkun maailmanperintöoppaan koulutusta. Viimeinen tentti oli tiistaina ja ilokseni olen läpäissyt kaikki tentit. Tentittävä alue oli uskomattoman laaja aina alueen elinkeinoista ja historiasta lajitietämykseen ja geologian perusteisiin asti. Jos selviän kunnialla vielä parin viikon päässä olevasta koeopastuksesta, voin saada Metsähallitukselta sertifikaatin. Se on sikäli arvokas, että viimeksi oppaita on valmistunut seitsemän vuotta sitten yksi kurssillinen. Vaikka en selviäisikään loppurutistuksesta, olen saanut oppia paljon uutta. Koulutuksen myötä rakkauteni alueen luontoon on yhä kasvanut. Samalla tietoisuus on kasvanut siitä, miten ankaraa elämä saaristossa on ollut ja on edelleenkin. Se on lisännyt kunnioitustani saariston asukkaita kohtaan. Koulutuksen vaativuudesta johtuen olen ollut melko epäsosiaalinen ja karsinut kaikkia mahdollisia menojani. En kuitenkaan ole välttynyt aivan kaikelta, vaan harjoituksia on riittänyt keikoille, joita nyt on ollut suma. Kahden eri kokoonpanon kanssa on ollut tällä viikolla esiintymiset Wildlife...

More+

Rakkauden kesä 2014

Yllä oleva kuva ei poikkeuksellisesti ole minun ottamani. Se on Johan Hagströmin kuva Sudenmorsiamien ja Weljien esityksestä taiteidenyönä 7.-8-8.2014. Saan hänen luvallaan julkaista tämän upean ja tunnelmallisen otoksen tässä. Kuvan oikeudet ovat valokuvaajalla, joten ethän jaa sitä missään, kiitos! Ja sitten asiaan! Kesä 2014 on ollut todella monipuolinen. Alun kylmien säiden jälkeen saimme nauttia (/kärsiä näkökulmasta riippuen) pitkistä helteistä ja sen tuomista huikeista ukkosista. Jotenkin tuli mieleen nuoruuden kesä 1973, jolloin aikaa tuntui olevan loputtomasti ja mieli oli odotuksia tulvillaan. Jälkikäteen ajatellen olin juuri sen ikäinen, että minulla oli tuolloin meneillään selvä siirtymäriitti varhaisteini-iästä nuoruuteen. Mikään ei ollut enää samoin kuin ennen. Pojat ja nuorisomusiikki alkoivat aivan eri tavalla kiinnostaa. Tuosta kesästä on nyt 40 vuotta. Huomasin lehdestä, että muistikuvani kesän säistä olivat aivan oikeita. Silloin oli viimeksi tällainen yhtä pitkä hellejakso. Edellisessä kirjoituksessani vedin yhteen senastisia kokemuksiani kesältä. Tässä palaan vielä muutamaan ja suuntaan katsettani alkaneeseen syyskauteen. Kesän lämmössä syyskaudesta...

More+

Muistojen teillä

Hei, ystäväni! Helmikuu on hurahtanut ohitse. Minulle se on ollut täynnä monenlaisia tunteita. Ystäväni poismeno tammikuun lopussa ja hautajaiset viikko sitten ovat saaneet ajatukset pyörimään ikuisuuden ja ystävyyden teemojen ympärillä. Mihinkään konkreettiseen ei ole ollut mielessä tilaa. En ole jaksanut kirjoittaakaan. Musiikkia olen kuunnellut paljon. Siitä olen saanut lohtua ja mielen rakennuspuita. Lukeminen on ollut vähän niin ja näin... Koko kuukauden luin yhtä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa kirjaa. Se oli Aldous Huxleyn Saari. Lähes kaikki tuntevat samaisen, jo 60-luvulla edes menneen kirjailijan Uusi uljas maailma teoksen, dystopian. Saari -kirjaa tuntevat vasta harvat. Se suomennettiin vasta viime vuonna. Kirja on utopia saaresta, jossa eletään yhteisöllisesti ja jossa henkiset arvot ovat johtotähtenä. Kirjan loppuosassa paneudutaan kasvatuskysymyksiin. Luulen, että hankin kirjan hyllyyni. Siinä riittää tutkailtavaa useampaankin lukukertaan. Mielenkiintoista kirjassa on myös viime vuosina pinnalle nousseen Mind Fullnesin ajatukset. Kirja on kirjoitettu tosiaan 60-luvulla ja jäi Huxleyn viimeiseksi. Koska kirjoittaminenkaan ei ole kovin sujunut, kaivoin...

More+