Posts Tagged ‘rentoutuminen’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Pääsiäisen jälkeinen kevät on ollut minulle tapahtumarikasta aikaa ja siksi kirjoittaminen on jäänyt väliin. Silmäleikkaus ja sen jälkitilanteet ovat vieneet osan terästä. Silti olen ehtinyt tehdä kolme erilaista mietteitä herättänyttä retkeä tai matkaa, joista kirjoitan tämän kertaiseen tervehdykseeni. Ensimmäinen noista matkoistani suuntautui hyvin kulturellissa seurassa Uumajaan, joka on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kävimme tutustumassa veistospuistoon, Kulttuurimeijeriin ja Taidemuseoon sekä saimme Uumajan kaupungin edustajalta mielenkiintoisen luennon syksyllä avattavan Vävenin rakennus- ja suunnitteluprojektista http://kulturvaven.se/ . Väven tulee olemaan mielenkiintoinen kulttuuritalo aivan Uumajan keskustassa. Rakennuskompleksissa on suuri hotelli ja Väven tulee toimimaan koko kaupungin yhteisenä olohuoneena. Rakennus on arkkitehtonisesti kiinnostava. Minulle tuli kovasti mieleen Ottawassa sijaitsevan Canadian Museum of Historyn rakennukset http://www.historymuseum.ca/cmc/exhibitions/cmc/architecture/indexe.shtml joissa kuitenkin on vielä enemmän muodon rohkeutta. Vävenissä arkkitehtonisena lähtökohtana on koivu. Uumajan uuden kulttuuritalon suunnitteluprosessi on ollut todella mielenkiintoinen. Se on osoitus yhteisöllisyydestä ja vahvasta tahtotilasta. Tulevat toimijat ja rakennussuunnittelu ovat tehneet vuosikausia hyvin tiivistä yhteistyötä: ns. ruohonjuuritaso on päässyt...
More+
Tänään on virallisesti kesän viimeinen päivä. Puintityöt Pohjanmaan pelloilla ovat lähes kokonaan ohi nyt elokuun lopussa. Eloa on siis korjattu! Kulunut kesä on ollut minulle hyvä ja melko paineeton. Olen saanut nauttia runsaasti ulkoilmasta ja retkeilystä sekä matkailemisesta lähellä ja kaukana kotimaassa ja Norjassa. Lisäarvoa reissaamiseen olisi tuonut ainoastaan matka ihanalle Ikarialle. Sitäkin kaipausta olen saanut hiukan taltutettua käymällä Vaasan Ikaria-ravintolassa https://fi-fi.facebook.com/KreikkalainenRavintolaIkaria yhdessä ystävieni kanssa. Omia esiintymisiä minulla oli kolme kesä-elokuun aikana. Kaksi kertaa olin Vaasa Picnicillä http://vaasapicnic.wordpress.com/ runoineni. Kesäkuussa esiinnyin Tarja Huntuksen ja elokuussa Kirsti Rautamon kanssa. Taiteentekemisen huipennus oli tietysti Vaasan Taiteiden yön http://taiteidenyo.vaasa.fi/ esitys Gustavsborgin rannassa Sudenmorsiamet ja Weljet –ryhmäni kanssa. Se oli ryhmän 20-vuotisjuhlanäytös. Sateesta huolimatta yleisöä saapui paikalle noin kolmesataa henkeä. Tunnelma oli hieno ja tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain taas tehdä työtä yhdessä taitavien harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Oheisesta linkistä löytyy alas skrollaamalla Vahteran Raimon valokuva- ja videokooste Taiteiden yöstä. Meidän esityksestämme alkaa...
More+
Tammikuu on kallistunut loppuaan kohti. Joka päivä yhä enemmän valoa! Vuoden kylmimmät kuukaudet ovat kuitenkin meneillään. Kylmyys ja lisääntyvä valo yhdessä luovat aivan upeita näkymiä luontoon. Eilisen päivän aikana ajelin ystäväni kanssa pitkin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata pyydystämässä valon leikkiä. Oheinen artikkelikuva on otettu auringon noustessa aamupäivällä. Pakkasta oli vielä tuossa vaiheessa toista kymmentä astetta. Päivän kuluessa saimme silmiimme upeita näkyjä. Kyrönmaalla valkoisuus oli huikeaa. Puut ja pensaat olivat huurteen ja osin jopa tykkylumen kuorruttamia, latojen katot uiskentelivat paikoin hienossa pakkasusvassa, joka kimalteli joskus kultaisena. Auringon painuessa alemmaksi lumiset riippakoivut alkoivat hehkua. Auringonlaskun pilvet olivat harvinaisen upeita: punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja violetteja. Viimeiset valokuvat otin Vaasan Mansikkasaaressa, kun taivaanranta puiden takana meren yllä paloi ja lumi oli aivan sinistä. Ulkoilu ja vajaan parin sadan kilometrin ajolenkki saivat minut urvahtamaan useamman tunnin illansuu-unet ja silti nukuin aivan mukavasti perään yönkin. En voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka Suomen luonto antaa niin paljon ja vaihtelevia kauneuden kokemuksia....
More+
Hei, rakas lukijani! On todella pitkä aika siitä, kun päivitin viimeksi blogiani. Sille löytyy hyvin proosallinen selitys. Olen potenut niska-olkapää -oireyhtymää muutaman viikon ja koneellakin kirjoittaminen on ollut tuskallista. Nyt kokeilen, miltä se tuntuu. Olin viikonlopun hiljaisuuden retriitissä Vaasan seurakunnan leirikeskuksessa Österhankmossa, noin 30 km Vaasasta. Retriitissä halusin keskittyä ilon olemukseen. Löysinkin sinne tuotujen kirjojen joukosta Tony Dunderfeltin Ilon psykologia -nimisen teoksen. Selatessani sitä löysin vinkin, että voisi kirjoittaa ylös asioita, joista tulee iloinen mieli. Samalla muistin, että tyttäreni antoi minulle pari joulua sitten lahjaksi muistikirjan, johon minun tulisi kirjoittaa iloisia asioita. Sain myös humoristisen ja kauniin kynän sitä varten. Tunnustan, että en ole muistanut täyttää tuota tyttäreni viisasta toivetta. Siksipä aloin kirjoittaa ylös asioita. Huomasin, että alkuun päästyäni keriytyi yhä uusia ja uusia onnen aiheita. Pimenevässä syksyssä tällainen harjoitus on eheyttävä ja lämmittävä. Luin retriitin papille listani ja hän kommentoi, että lista kertoo sekä ilonaiheista että kenties joissain kohdin...
More+
