Tie vie

Hailuodon sillalla

Tie vie

Rakas mieheni on tämän kuluvan kuukauden lomalla. Siksi meillä on ollut aikaa reissata ympäriinsä. Kaksi pääreissua on tullut tehtyä, joiden aikana olemme kulkeneet nyt 11 maakunnan alueella. Artikkelikuvana on näkymä Hailuodon uudelta kahden sillan ja pengerteiden reitiltä, joka on muutama viikko sitten (29.6.) korvannut vanhan jo tutuksi tulleen lauttayhteyden.

Ensimmäinen matkamme suuntautui pääosin Pirkanmaalle, josta teimme puikkauksia maakuntarajojen yli. Tuon matkan aikana rukoilin kelluen maailmanrauhaa 7 eri järvessä. Kävimme useissa kahviloissa ja taidenäyttelyissä. Suurimman vaikutuksen teki ensin mainituista Kangasalan Ilkossa toimiva Kahvila Tyyne (entuudestaan tuttu) ja jälkimmäisistä puolestaan Anish Kapoorin näyttely Joenniemen kartanossa Mäntässä.

Kiinnostavaa oli löytää 1968 lakkautetun Vihasjärven koulun yläkerrasta vanha Suomenmaan kartta vuodelta 1903. Siitä ilmenee selvästi maankohoamisen vaikutukset Merenkurkun saaristossa. Vallgrund on ollut tuolloin vielä erillinen oma saarensa. Vaasan virallinen nimi oli tuolloin Nikolainkaupunki.

Ensimmäisellä matkallamme ehdin käydä rouva tyttäreni kanssa Ratinassa Eppujen keikalla. Melkoinen nostalgiamatka! Onkiniemen vanhassa 14 m korkeassa Turbiinihallissa vietimme seuraavan illan oikein taiteellisessa seurassa. Runoja, musiikkia ja kuvataiteita tuli nautittua yllin kyllin.

Minulle oli hyvin merkityksellistä lausua Lauri Viidan Alfhildia Pispalan kupeessa. Lupauduin esittämään muutaman runon verran Viitaa, kun eräs tunnettu näyttelijä ei päässytkään paikalle. Tuolla runolla on minulle henkilökohtaisempikin merkitys, jota tässä en lähde avaamaan.

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,
on joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää --.

- Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa!

Lauri Viita, Alfhild
Kokoelmasta Betonimylläri, 1947

Tänä vuonna tulee kuluneeksi Viidan syntymästä 110 vuotta ja viime vuonna hänen kuolemastaan 60 vuotta. Lauri Viita on näistä syistä ollut esillä eri runotapahtumissa. Eeva Kilpi on ollut toinen kesän runoilijoista hänen kesäisen kuolemansa johdosta.

Kotona ehdittiin olla vajaa 3 vuorokautta ennen idemmäksi suuntautunutta matkaamme. Reissun päätarkoitus oli osallistua jokavuotiseen Kallavesisymposiumiin Suvasvedellä. Tänä vuonna aiheena oli meteoriittikraatterit. Meillä täällä Vaasassa ja Mustasaaressa on Söderfjärdenin kraateri ja Suvasvedellä Kukkarinselällä peräti kaksi. Kävimme symposiumin aikana etsimässä kaikuluotaimen avulla toisen - Kukkarinselän pohjassa sijaitsevan pohjoisemman kraaterin keskusta. Tämä kyseinen kraatteri löytyi vuonna 1995 ja eteläisempi vuonna 2000. Söderfjärdenin kraatteri todennettiin vuonna 1978.

Lintulan luostarissa kävimme myös symposiumin aikana (, kun leikimme Napapiirin sankareita etsimällä kaalilaatikkoon puolukkahilloa. Siinä vaihtui maakuntakin, ennen kuin hilloa löytyi.) Luostarialueella koin suurta rauhaa. Samalla toteutui pitkäaikainen haaveeni päästä sinne. Luostarin kalmisto oli todella kaunis paikka.

Symposiumin jälkeen lähdimme Kuhmoon. Yövyimme Hotelli Kalevalassa. Tarkoitus oli ensin jatkaa pariksi päiväksi ajamaan aivan itärajaa pitkin Hattuvaaraan, koska se tiestö on vielä meiltä tiebongareilta ajamatta. Päädyimme kuitenkin jatkamaan Kuhmosta Hailuotoon, joka on yksi mansikkapaikoistamme. Kannatti mennä: saimme ostettua valokuvataulun Marjaniemen kalamajoista talvimyrskyllä. Sitä taulua olin jo viime vuonna hinkunut. Kotiin oli tosi mukavaa palata ja mennä tutun saaren rantaan uimaan mereen. Paluumatkalla kuitenkin kävimme Oulusa tapaamassa rakasta pidemmän elämänkokemuksen ystävää.

Vasta kotona huomasin hauskan nimileikin: Kävimme näillä reissuillamme Kuhmoisissa, Kuhmalahdella ja Kuhmossa.

Onnellista on

  • että on niin terve, että jaksaa reissata uusien maisemien ja kokemusten perässä
  • että on ystäviä, joiden kanssa voi jakaa elämäänsä
  • että saa kohdata uusia kiinnostavia ihmisiä
  • että on taidetta ja muuta kulttuuria joka ravitsee sielua ja mieltä
  • että saa keskustella itseään viisaampien ja kokeneempien ihmisten kanssa ja viettää aikaa kaikenikäisten, myös aivan pienten kanssa
  • että on ihana mies, jonka kanssa jakaa reissuja
  • että pienelläkin rahalla pääsee kiertelemään
  • että on reissuihin sopiva auto, jolla ei jää kinttupoluillakaan helposti matkan varrelle
  • että tänä vuonna ei sinilevä ole estänyt uintiretkiä
  • että Suomesta löytyy tuhansia luonnonvesiä, joihin pulahtaa
  • että meillä on sopiva ilmasto ainakin hetken vielä (Murehduttaa elonkehän puolesta.)
  • että voi nauttia hyvästä ruuasta ja viinistä
  • että sanaristikoita ja sudokuja täyttämällä pää pysyy ainakin vielä joltisessa iskussa
  • että neuletöistä saa iloa ja väriterapiaa
  • että jälkeläiset tuovat iloa elämään
  • että kalenterissa on odottamassa paljon mielenkiintoista
  • että elämän perustarpeet ovat tyydytettyjä
  • että eläkkeellä saa itse päättää ajankäytöstään
  • että saa auttaa muita
  • että meillä on useita erilaisia vuodenaikoja
  • että jo kuukauden kuluttua pääsemme Saamenmaalle!

Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

Kirjavinkit

Paavi Franciscus: Toivo: muistelmat. Docendo 2026

Tommy Orange: Ei enää mitään. Aula & co 2020

Eeva Kilpi: Tähdet ovat alkaneet näkyä -Eeva Kilven muistikirjat. WSOY 2021

Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas. Poesia 2026. 2. laajennettu painos.

Anna-Maija Raittila: Ruiskukkaehtoo. WSOY 1948 tai ainakin siltä vuodelta on minun kappaleeni

Lassi Nummi: Requiem. Otava 2005

Mietelmät Eeva Kilven muistikirjoista

  • Kunpa voisi kuollessaan ajatella: minä näin maapallon ja se oli ihmeellinen.
  • Pitäisi olla vanha ja silti jaksaa kuin nuori.

  • ... haaste, johon meidän tulisi paneutua kaikin voimin - että jättäisimme jälkeemme paremman maapallon, elämisen arvoisen elämänmahdollisuuden kaikille niille jälkipolville ja lajeille jotka toivon mukaan jatkavat täällä elämää sen jälkeen, kun me olemme poistuneet.
  • Suurimpia arvoituksia ovat ihmiselle ne joita hän rakastaa.
  • Totuuksia on monta ja ne vaihtavat luonnettaan kaiken aikaa. Totuudet joutuvat ristivalaistukseen, ne vanhenevat ja suhteutuvat, ja ymmärrys muuttaa niitä jälkikäteen.
  • Ehkä vanhana ihminen nimenomaan ikävöi. Nuorena hän kaipaa.
  • Jumala on meille sellainen, millainen on rakastettumme. Rakastetustamme riippuu, kantaako Jumala meitä käsivarsillaan.

Ja lopuksi William Shakespearea: "Kesä joutuin irtisanotaan."

Musiikkia

Dolly Parton - Just Because I'm a Woman (Official Audio) R.I.P. Dolly Parton

Nyt tulee niitä näitä:

Eppu Normaali - Tie vie

Petsamoon Merja Rantamäki

Pari perisuomalais-slaavilaista pistää sielun murheelliseksi:

Olkoon näin Tapio Rautavaara

Sieluni Soitto Chanel four

Havvinden Rubert Derben

Sudenkorento - Life On Mars Hector

Hector - Kuningatar (studio)

Kanssasi on niin hyvä olla - YouTube Hector ja Susanna Haavisto

Heinäpellolla Hector

Harmaa on hyvä väri Ismo Alanko

Iloinen Ismo Alanko

Lasinen vuori Eija Ahvo

Sinua, Sinua Rakastan

Ja sitten hiukan romanimusiikkia:

Yksi ainoa katse vain Taisto Tammi

Yksinäinen pihlaja Tamara Lund

Muistojeni ruusut Hilja Grönfors

Luonnonlapset Anneli Sari ja Hortto Kaalo

Ja ajankohtaisesti puhutteleva:

Agit-Prop - Natalia

Muuta tutustumisen arvoista

Onnen päiviä | Yle Areena Nandor Mikola maalaa Vaasan saaristossa

Kirsi Kunnas | Ammatti: kirjailija | Yle Areena

Ismo Alanko: Ihminen, mutta mikä se on? | Yle Areena

Tuomari Nurmio - oikeuden puolesta | Yle Areena Henkilökuva vuodelta 2008

Runo / aforismi vuodelta 1994

Kulkurille taivaanranta

on keltaisempi

aalto aallolta meri antoisampi

ja tähdet lähellä

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.