Author Archive

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Matkalla 2

Ulkokallassa

Kesä edistyy. Alkukesästä kaikki tuoksut ovat vahvimmillaan. Ojanvarsissa tupasvillat ja metsänpohjissa suopursut antavat minulle väristyksiä. Niittykasvit ja puut kukkivat! Minulla on ollut ilahduttavia viikkoja. Monet pitkäaikaiset haaveeni ovat toteutuneet. Pääsin vihdoin käymään ystävien kanssa Kallankareilla eli Maakallassa ja Ulkokallassa Kalajoen edustalla, sain knallin ja ostin kotiimme kauniin Tomi Isopahkalan tekemän Storbåtin pienoismallin koristeeksi. Lisäksi tyttäreni on tuon tuostakin lähettänyt ilahduttavia tietoja opinnoistaan: kaksi maisteritutkintoa tälle keväälle ja pääsy tohtoriohjelmaan Tampereella. Bonuslapsenlapsenkin rippijuhlia vietettiin eilen. Matkalla Yksi haaveistani toteutui torstaina 10.6., kun pääsimme mieheni ja kolmen ystävämme kanssa Kallankareille Maakallaan ja Ulkokallaan, jonne ei ole helppoa päästä. Kallankarit sijaitsevat merellä Kalajoen ulkopuolella. Niillä on Suomen oloissa erityinen itsemääräämisoikeus. Karikokous tekee päätökset yhteisistä asioista. Karien "päällikkö" on haminamestari, joka käytti meitä Ulkokallassa. Sinne voi nousta vain poikkeustapauksissa. Kallankarien itsemääräämisoikeus täyttää tänä vuonna 250 vuotta. Luovutin haminamestarille, Juha Vierimaalle juhlavasti runolaudan, jossa on seuraava teksti: Rakkolevää verkossani tyrskyjen yli rantakiville kuljen. Kaislikossa kuikka...

More+

Matkalla

Elämä pyhiinvaelluksena Pyhiinvaelluksesta tulee yleensä ensimmäisenä mieleen joku pitkä vaellus esimerkiksi Santiago de Compostelaan tai kulkeminen jonkin pyhimyksen jalanjäljissä. Pyhiinvaellus on kuitenkin paljon muutakin. Se on vaeltamista eteenpäin polulla ja ylöspäin kohti pyhyyttä. Se on myös vaeltamista kohti omaa sisintä, ja sinne kätkeytyviä mietteitä. Pyhiinvaellukset voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Ne voivat tosiaan olla satojen kilometrien mittaisia tai vaikka luontovaelluksia rannalla istuen ja itseään tutkien taikka sitten kirkossa yksityiskohtia katsellen, kuten edellisessä kirjoituksessani. Jossain mielessä koko elämä voidaan nähdä (pyhiin-)vaelluksena kehdosta hautaan. Matkan varrella elämä kouluttaa meitä ja kypsyttää tuleentuneeksi sirppiä odottavaksi viljaksi. Joidenkin matka on lyhyempi ja joidenkin pidempi. Pyhiinvaelluksen seitsemän keskeistä tuntomerkkiä ovat vapaus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, kiireettömyys, jakaminen ja hengellisyys. Näitä asioita meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee, jotta voi kuunnella aidosti sisintään. Hengellisyyden aspekti saattaa tökkiä joitakin lukijoitani. Olen oppinut ymmärtämään, että jokainen meistä pohtii jotain itseään suurempaa ja elämän salaisuutta. Mikä se pyhä sitten kullekin on,...

More+

(Luonto-)pyhiinvaeltajan mietteitä

Kastepuun tilalta kalaverkko

Kevät keikkuen tulevi. Tämä sananlasku on taas näyttänyt paikkansa kansakunnan syvässä tietoisuudessa. Viime tiistaina oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Uskaltauduimme kolmen ystäväni kanssa ensi kertaa oikein ravintolalounaalle. Kolmella meistä on jo saatuna ensimmäinen koronarokote. Valitsimme rauhallisen ravintolan, jossa saimme jakaa mietteitämme turvallisesti samalla, kun nautimme oivallista nepalilaista ruokaa. Kotiin kävellessä mieli oli kiitollinen auringosta, ystävistä, hyvästä ruuasta, elämästä ja aivan kaikesta. Odotin kiihkeästi keväistä viikonloppua Bergössä. Aloin seurata sitten Ilmatieteenlaitoksen ja Norjan YR:n sääsivuja ja huomasin, että aivan toisenlaisiksi olivat sääolosuhteet muuttumassa. Luvassa oli hurjaa aallokkoa, kovia myrskypuuskia ja hyvänlaista keskituulta sekä lumi- ja räntäsadetta. Kesärenkaatkin oli saatu maanantai-iltana vaihdettua autoon. Iloisena yllätyksenä minulle tuli, että Hailuodosta Luovon Puojista tilaamani käsin mittojen mukaan kudottu aito luotolainen (villapaita) ehti saapua postiin reissulle lähtemistä edeltävänä päivänä. Se oli mitä oivallisin noihin olosuhteisiin. Pyhiinvaelluksia opiskelemassa Vietin viikonlopun siis Bergössä ystäväni A:n kanssa. Olimme vuokranneet kalasataman läheltä mökin kolmeksi päiväksi ja kahdeksi yöksi....

More+

Kevään iloa, surua ja toimintaa

Partaalla

Ja niin on taas kevät koittamassa. Pihalla krookukset ja kevätesikot nostavat päätään. On palmusunnuntai. Hiljainen viikko on alkanut. Kelloja on viime yönä siirretty kesäaikaan ja kevätpäiväntasauksestakin on jo viikko. Perjantaina olimme pienellä porukalla ihmettelemässä kevään koittamista Bergön saarella eteläisessä Merenkurkussa. Mennessä kävimme Molpen ranta-aitoilla. Sieltä on tämänkertainen artikkelikuva. Siellä on eräs maatuva vene, jota kuvaan vuosittain. Kevään odotettu ensimmäinen mustarastas kipaisi tien yli lähistöllä. Saarelle mennessä harmaahylje köllötteli auringossa lauttaväylän eteläpuolella. Monenlaisia lintuja uiskenteli sulassa Synnertsörenin ja Trutörenin välissä. Oli joutsenia, telkkiä ja isokoskeloita. Merikotka vartioi läheisellä kivellä. Kalasataman ulkopuolella näimme vielä talviverkoilla olevia kalastajia. Kotiin palatessa kiersimme Söderfjärdenin kautta. Hanhet olivat tulleet. Näimme ainakin merihanhia ja kanadanhanhia. Taustalla oljenteli pari kurkea. Iloisin havainto oli kuitenkin kiuru. Se on todellinen lähestyvän kesän airut. Torstaina olimme Vöyrin Rekipellossa nähneet jo töyhtöhyyppiä. Ne tekevät mielen iloisiksi hauskalla olemuksellaan ja kauniilla väreillään. Pysähdys Kaikki tämä valon lisääntyminen ja kevättunnelma juovuttaa. Kevään odotukseen tuli...

More+

Hengitän metsää

Hei! Nyt voi taas sanoa, että ensi kuun jälkeen on toukokuu! Viimeajat olen puuhaillut muutaman projektin parissa. Sudenmorsiamien ja Weljien elementtisarjan viimeinen Elementit IV Maa on valmistumassa ensi kesäksi. Huutoniemen kirkolle olen suunnitellut pääsiäisen tapahtumista kertovaa valokuvanäyttelyä. Siinä kuljetaan palmusunnuntaista aina helatorstaihin asti. Samalla valmistelen osuuttani pääsiäspolun tapahtumien esillepanoon. Vastuullani on Yläsali ja Getsemane -osioiden valmistaminen. Taustalla kulkee kuitenkin uudehko suurempi ja pitkäkestoisempi Ikimetsä -projekti. Siihen liittyen olen selaillut valokuviani ja kuljeskellut mielessäni erityisesti Västerön Söderskatassa ja Björkössä Vikarskatista Finnhaminaan vievän polun varressa sekä Malskäretin maastoissa. Projektissa Petri Judin säveltää ja Sirpa Seppelin maalaa "ikimetsän kierteitä". Minun osuuteni on etsiä sanoja kaikelle sille, mitä koen metsässä. Kävin parin opettajakollegani kanssa Kuusamossa metsäkurssilla 2013. Siellä vasta ymmärsin, miten monenlaisia toimijoita metsäasioissa on mukana. Näillä tahoilla ei aina ole yhteneväisiä näkemyksiä siitä, miten metsiä tulisi hoitaa ja hyödyntää. Yllätyksekseni sain tuolla kurssilla itselleni puolen tunnin ajan oman esitelmän pitoon luontoyhteydestä ja luonnon...

More+

Viisaudesta

Toissapäivänä oli täällä Vaasan seudulla hieno auringonpaisteinen sää. Kävimme ajelemassa Köklotin ja Raippaluodon suunnalla. Pakkasusva nousi mereltä ja puut olivat upeasti kuorruttuneita. Raippaluodon pengertien alla olevassa putkessa kuvasin tämänkertaisen artikkelikuvani. Lumikiteet ovat tosi kauniita ja monisäikeisiä. Kuva on jonkinlainen aasinsilta tämänkertaiseen aiheeseeni. Pohdiskelen viisautta ja älykkyyttä, mutta ensin muita kuulumisia. Ystäväni A. oli kutsuttuna Metsähallituksen palaveriin Sommarön linnakealueella kuluneella viikolla. Ilokseni saan ilmoittaa, että tilaisuudessa päädyttiin ottamaan lukko pois alueelle vievän tien puomista. Aktiivisuus siis kannattaa. Kirjoitin asiasta vuoden vaihteessa. Odotan jo kovasti nuotioretkeä Linnakkeen rannalle. Olen käyttänyt viime viikot pyhiinvaelluskoulutuksen orientoiviin vaiheisiin. Olen lukenut kirjallisuutta ja tehnyt ennakkotehtävän. Minulle on syntynyt monta ideaa, joista olen kirjoittanut Vaasan seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmälle. Suurin haaveeni olisi saada aikaiseksi "Meren kirkko" Norrskataan, jossa yhtymällä on suuri maa-alue. Oheisen linkin kautta pääsee tutustumaan Rovaniemen lähellä olevaan Somosen kirkkoon, joka on metsäkirkko. Jostain sen kaltaisesta haaveilen, mutta niin, että penkeistä olisi näkymä merelle. Taru Somosen kirkosta https://www.youtube.com/watch?v=jItMWi-fv4g Olen...

More+

Ihmettelemisen taito

20.1. Tämä on päivä, jota olen odottanut. Luulen, että moni muukin. Tänään voimme huokaista helpotuksesta, kun erään suurvallan ydinaseiden laukaisukoodit siirtyvät luultavasti vakaampiin käsiin. Tammikuu on jo yllättävän pitkällä. Härkäviikot ovat käsillä. Kohta on kiinalainen uusivuosi (11.2.) ja siellä siirrytään kokonaan härän vuoteen. Härkä (Vietnamissa puhveli) on yksi kiinalaisista horoskooppimerkeistä. Kiinalaisessa ajanlaskussa Härän vuotta pidetään pohdinnan, sadonkorjuun ja varovaisten päätösten aikana. Vaikka ei uskoisikaan vanhoihin viisauksiin, täytyy todeta, että noita ominaisuuksia tulevaan kiinalaiseen vuoteen kaipaan kovasti. Sadonkorjuuksi tässä kohdassa miellän koronarokotuksien tuoman helpotuksen. Omakohtaista pohdintaa ja sadonkorjuuta tulee varmasti olemaan osallistuminen Hiljaisuuden Ystävien pyhiinvaelluskoulutukseen Ystäväni A:n kanssa. Saamme sieltä taatusti paljon eväitä kaupunki- ja luontopyhiinvaellusten suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä oman sisäisen hiljaisuutemme löytämiseen. Jo nyt olen saanut uusia näkökulmia, kun olen lukenut ennakkotehtävien kirjoja. Eräänlaista sadonkorjuuta tulee olemaan myös Sudenmorsiamien ja Weljien elementtisarjan viimeisen osan valmistuminen esityskuntoon ensi kesän taiteidenyöhön täällä Vaasassa. Elementit IV Maa piti esittää jo viime kesänä, mutta...

More+

Voi aikoja

Niin se vuosi 2020 saatiin päätökseen. Hyvää vuotta 2021! Nyt voi sanoa, että ensi kuun jälkeen on jo maaliskuu! Joulu 2020 oli perheessämme erilainen kuin tavallisesti. Mielikuvituksen ja luovuuden avulla siitäkin selvittiin. Yhden poikamme ja hänen vaimonsa kanssa pidimme pienimuotoisen joulutilaisuuden aaton aattona Panttilan ja Vaasan puolessa välissä eli Laihian Ylipään nuorisoseuran parkkipaikalla. Auton takakonttiin laitettiin punainen liina ja glögitarjoilu. Elävä kynttiläkin sytytettiin lasipurkkiin. Vaihdoimme lahjoja, nautimme tarjoiluista ja seurasta turvallisesti taivasalla. Vaasassa asuville pojille ja heidän vaimoilleen vietiin lahjat ja ruokakorit. Tampereella asuva tytär vietti miehensä kanssa joulun muualla. Päättyneenä vuonna on ollut pari asiaa, jotka jäävät varmasti mieleen. Toinen niistä liittyy terveyteen ja toinen erään suurvallan (sisä-)politiikkaan. Näihin kietoutuu erottamattomana kaiken maailman huuhaauskomusten nousu. Toivottavasti vuoden kuluttua toivo ja luottamus ovat jo voittaneet. Keväällä kirjoitin jutun, jonka nimi on Muutoksen aika, toivon ja valon aika. http://ikariantulirumpu.fi/muutoksen-aika-toivon-ja-valon-aika/ Seison edelleen niiden ajatusten takana. Onneksi vuoteen mahtui ainakin minulle myös paljon positiivista. Saimme...

More+

Joulukuisia mietteitä

Joulu lähestyy, mutta silti on aikaa kirjoitella viimeaikaisia tuntoja ja muuta.   Retkiä, maisemia ja reissuja   Toissa viikonloppuna pääsimme vihdoin nauttimaan retriitistä, joka keväällä jouduttiin peruuttamaan ja nyt syyskaudella siirtämään pyhäinpäivästä ensimmäiseen adventtiin. Artikkelikuva on retriitistä. Jo keväällä teemaksi oli päätetty "Saavu valo" ja sehän adventtiaikaan sopii. Saimme viettää kaksi vuorokautta hiljaisuudessa ja irti maailman melskeistä. Tietysti näin korona-aikana piti huomioida monenlaista uutta turvallisuuteen liittyvää, mutta kaikki sujui hyvin. Minulla on tietysti retriittiohjaajana paljon puuhaa, mutta ehdin kuitenkin jokainen kerta istumaan saunan seinustalla katsomassa merelle. Se tarjoaa aina uusia näkyjä ja avaa mietteitäni. Tällä kertaa pakkasusva levitteli lonkeroitaan hopeisen meren ylle ja merikotka tuli läheiselle karille istuskelemaan ja huutamaan. Olipa siellä pastorimme nähnyt kaksi kertaa hylkeenkin. Loppurunossani on pari pätkää mietteistäni. Heti retriittiä seuraavana päivänä lähdimme S:n ja A-L:n kanssa purkamaan näyttelyämme Kalajoen Tapion Tuvalle. Purimme toisillemme myös retriittikokemuksiamme ja sielujamme. Mennen tullen purimme myös kukkaroistamme paineita toisin sanoen shoppailimme...

More+

Hyllyjen kätköistä löytynyttä

Marraskuu matelee puolessa välissä. Piti kirjoittaa noin, kun yleisesti marraskuuta ei arvosteta ja se tuntuu pitkältä ja synkältä. Minulla kyllä aika on kiitänyt huimasti myös nyt marraskuussa. Mietin, miten ihmeessä olen ehtinyt päivätöihin aiemmin, kun nyt eläkkeelläkään eivät päivät meinaa riittää saati päivänvalo. Eilen kävin ystäväni S:n vinkin perusteella äänikylvyssä Wasa Wellnessillä.  Kokemus oli hieno, eikä varmasti jää tuohon yhteen kertaan. Ohjaaja Tiina Andrijasevic-Kaukonen  aloitti ja päätti tunnin soittamalla tiibetiläisiä äänikulhoja. Suurimman osan tunnista hän soitti rumpua. Me osallistujat makasimme silmät suljettuina peiton alla. Ajatukset saivat vaeltaa vapaina. Rento olo jatkui pitkälle iltaan ja uni maistui. http://tiinawasawellness.blogspot.com/ Kuun alussa kävimme pystyttämässä Kiven laulu (2) näyttelyn Tapion Tuvalle Kalajoelle. Siellä on Sirpa Seppelinin akryylitöitä ja minun runolautojani ainakin marraskuun ajan. Voipa olla, että myös joulukuussa. Kun ystäväni V. lahjoitti ison pinon kirjoja tulevan muuttonsa edellä, jouduin siihen tilanteeseen, että omia kirjahyllyjämme piti ryhtyä järjestelemään. Urakka onkin ollut melkoinen. Onneksi kellarissa on ollut odottamassa...

More+