Posts Tagged ‘Simon & Garfunkel’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Edesmenneen kuvataiteilijan ja kuvaamataidon opettajan Raili Halmeen kanssa otin kerran puheeksi seuraavan: Jos on olemassa absoluuttinen sävelkorva, onko olemassa myös absoluuttisen visuaalinen silmä? Tulimme siihen tulokseen, että visuaalista kauneutta ei voi mitata samoin kuin säveliä ja ääniä. Kauneus on katsojan silmässä. Kauneuden kokemiseen vaikuttavat kunkin ihmisen kohdalla monet seikat. Olen pohtinut aihetta vuosien mittaan paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että asioiden symboliikka ja siis piilomerkitykset vaikuttavat meille kauneuden kokemiseen. Aivan varmasti myös opittua ja muuten ympäristön tuottamaa on se, mitä näemme kauniina. Muuten ei voisi selittyä esimerkiksi 80-luvun muoti tai vaikkapa järkyttävien laatikkotalojen rakentaminen 70-luvulla samaan aikaan kun kauniita vanhoja ja taidokkaasti rakennettuja taloja purettiin. Tuohon aikaan kaikkea vanhaa haluttiin muutenkin hävittää tai työntää romukoppaan. Artikkelikuvassa on näkymä ohrapellolle kylvetyistä kukista, jotka luonnonkukkien ja tuleentuvan viljan kanssa muodostavat minulle absoluuttisen kauneuden kokemuksen. Koin suorastaan Stendhalin syndrooman, kun näin tuon pellon ensi kertaa. Stendhalin syndroomalla tarkoitetaan äkillistä jopa fyysisiä oireita...
More+
Vuosipa vaihtui taas. Alkoi tämän vuosikymmenen loppulaskenta. Tänä vuonna minusta tulee herttuatar kymmenen valtiatarvuoden jälkeen. Saavutan lokakuussa 60 ikävuoden rajapyykin. Toiviomatkalla luontoa ja kulttuuria oppimassa Vuoden vaihteen vietimme kolmen ystäväni (A:n, T:n ja V:n) kanssa Espanjassa pikkukaupungissa nimeltään Guardamar del Segura. Se on 14 000 asukkaan taajama Alicanten maakunnassa. Olimme siellä luontoterapiaohjaajakoulutuksessa. Koulutukseen osallistui 9 henkeä eri maista. Syntymämaita meillä koulutettavilla oli 5: Japani, Belgia, Hollanti, Espanja ja Suomi, josta meitä oli siis neljä. Kouluttaja oli suomalainen Riitta Wahlström, jonka kurssilla suoritin luontoterapiaohjaajan koulutuksen vuonna 2010. Nyt oli aika mennä kertaamaan opittua ja parantamaan englanninkielistä sanastoa aihealueesta. Luontoterapiaohjauksessa itse luonto on terapeutti. Ohjaaja johdattaa asiakkaansa erilaisin harjoituksin luonnon terapeuttisten ainesten äärelle. Kurssi oli antoisa ja seura hyvää. Sain perspektiiviä myös siihen, miten onnekkaita olemme täällä Pohjoismaissa, kun meillä on oikeita metsiä ja monimuotoista luontoa. Japanilainen Keiko ei ollut koskaan yöpynyt metsässä ja belgialainen Ilse kertoi yöpyneensä metsässä vasta asuttuaan hetken...
More+
Adventtisunnuntai! Ruotsinkieliset suomalaiset viettivät eilen juhlaa nimeltä Lilla jul. Sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen pikkujoulun kanssa. Meillehän pikkujoulu tarkoittaa pääosin työpaikan tilaisuutta, jossa syödään ja juodaan porukalla ja "parhaassa tapauksessa" haukutaan pomo ja "puhutaan totuuksia" työkaverin rumasta koltusta ja ällöttävästä persoonasta. Ruotsinkielisten Lilla jul on päivä, jolloin vietetään pienimuotoista perhejuhlaa ja koristellaan koti ja piha joulua varten. Jouluvalot sytytetään pihakuuseen ja adventtikynttilät otetaan esiin. Pieniä lahjojakin voidaan antaa. Auta armotonta sitä kylän ekstremistiä, joka ei viimeistään ensimmäisen adventtisunnuntain aattoiltana ole saanut jouluvaloja tontilleen ja uskaltaa vieläpä kertoa, ettei vietä joulua. https://sv.wikipedia.org/wiki/Lilla_jul kertoo tavasta enemmän. Tämä vuodenaika koettelee ihmisen henkistä kanttia. Valoa riittää vain muutamaksi tunniksi. Hämärä on vasten hämärää. Suurimman osan aikaa ulkona on pimeää. Pimeys tuntuu läpitunkevalta varsinkin, jos ei ole lunta maassa. Yhä synkemmäksi se muuttuu pilvisinä päivinä. Tänään päivän pituus Vaasassakin on vain 5 tuntia ja 44 minuuttia. Utsjoella aurinko laski toissapäivänä klo 12:17 ja nousee...
More+
Huhtikuun hurmaa kaikille! Jo useamman päivän olen pyöritellyt mielessäni ajatuksia sanoista ja niiden merkityksestä elämässä. Kirjoittamisen alkuun en ole päässyt. Aika on kulunut kuin siivillä. Ne siivet ovat olleet pääosin linnuilla, joiden kevätmuuttoa veri on vetänyt tarkkailemaan. Tällainen vielä hyvin alussa oleva lintujen tarkkailijakin on tehnyt varmoja havaintoja jo kymmenistä eri lintulajeista. Samalla on pitänyt netistä ja kirjoista tarkistaa lintulajien nimiä. Onneksi kamerasta on ollut suuri apu. Kun on saanut kuvattua jonkin linnun, on voinut tehdä rauhallisin mielin noita määrityksiä. Samalla minuun on iskenyt ilmiö, jolle olen antanut nimen "putkikateus". Olisipa minulla sinänsä hyvien kiikareiden lisäksi kunnollinen kaukoputki. Olisipa minulla aiemmin riittäneiden objektiivien lisäksi vielä pitempiä ja valovoimaisempia kameran putkia. Aiemmin minulle riitti, että osasin erottaa joutsenen kurjesta, haukan variksesta ja västäräkin talitintistä. Riitti, että osasi jaotella linnut vesilintuihin, petoihin, "krookuihin", lokkeihin ja tirppoihin. Nyt haluan oppia nimeämään yhä useampia lajeja. Kun saan nimen linnulle, tuntuu kuin tietäisin jo jotain...
More+
