Posts Tagged ‘riemu’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Voi, mikä riemu!

Kevätretkiä Kuukausi sitten olin pitämässä retriittiä Alskatissa. Oli talvista. Lunta riitti ja jääkävelylläni se lensi hurjassa tuulessa. Oli hyvin arktinen tunnelma. Toinen papeista puuskahti minulle: "Milloin se kevät oikein tulee?" Vastasin, että kaksi viikkoa siihen menee. Hän totesi pilke silmäkulmassa, että tulee omin käsin kuristamaan minut, jos kevät ei silloin ala. No, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä se sitten rysähti päälle. Henkikultani säästyi. Orvokki Aution Pesärikossa anoppi toistelee jatkuvasti miniälle: "Hillitte ittes!" Kevät on täällä ja minä en hillitse itseäni millään tavoin. On lähes mahdotonta pitää välipäiviä luonnon tarkkailemisesta. Auton nokka työntyy yhä uudelleen ulos kotiportista. Matka erilaisille paikoille alkaa. Autoon on pakattu kameroita, kiikarit, lintuvihko, luontokirjoja, eväitä, kumisaappaita, vaatteita... Useimmiten lähdemme miehen kanssa kahden, mutta välillä mukana on ystäviä isoja ja pieniä. Artikkelikuvassa on pieni retkeläinen eiliseltä. Hän nautti kovasti lintujen katselemisesta ja kivien heittelemisestä tulvaojaan. Itse aina unohtaa, että kiikareita pitäisi välillä käyttää toisinkin päin. Kun etäännyttää asioita, saa uuden...

More+