Voi, mikä riemu!

Kevätretkiä

Kuukausi sitten olin pitämässä retriittiä Alskatissa. Oli talvista. Lunta riitti ja jääkävelylläni se lensi hurjassa tuulessa. Oli hyvin arktinen tunnelma. Toinen papeista puuskahti minulle: "Milloin se kevät oikein tulee?" Vastasin, että kaksi viikkoa siihen menee. Hän totesi pilke silmäkulmassa, että tulee omin käsin kuristamaan minut, jos kevät ei silloin ala. No, huhtikuun yhdeksäntenä päivänä se sitten rysähti päälle. Henkikultani säästyi.

Orvokki Aution Pesärikossa anoppi toistelee jatkuvasti miniälle: "Hillitte ittes!" Kevät on täällä ja minä en hillitse itseäni millään tavoin. On lähes mahdotonta pitää välipäiviä luonnon tarkkailemisesta. Auton nokka työntyy yhä uudelleen ulos kotiportista. Matka erilaisille paikoille alkaa. Autoon on pakattu kameroita, kiikarit, lintuvihko, luontokirjoja, eväitä, kumisaappaita, vaatteita... Useimmiten lähdemme miehen kanssa kahden, mutta välillä mukana on ystäviä isoja ja pieniä.

Artikkelikuvassa on pieni retkeläinen eiliseltä. Hän nautti kovasti lintujen katselemisesta ja kivien heittelemisestä tulvaojaan. Itse aina unohtaa, että kiikareita pitäisi välillä käyttää toisinkin päin. Kun etäännyttää asioita, saa uuden perspektiivin niihin. Eilinen retki muistutti taas kerran, että koskaan ei ole liian aikaista viedä lapsia luonnon helmaan. Leikit syntyvät siellä ihan itsestään. Pienen lapsen kanssa monet asiat näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Lapsi tekee sopivia kysymyksiä ja löytää luonnosta paljon ihmeteltävää.

Palataanpa taas kevääseen. Kamerat kulkevat retkillä mukana ja kuvista on helppo tarkistaa päivämääriä jälkeen päin. Katsoin, että viimeisen kerran tälle keväälle olemme kävelleet jäällä Pietarsaaren Fäbodassa huhtikuun kolmantena päivänä. Silloin olosuhteet olivat vielä hyvin talviset, mutta aurinko paistoi ja tuulen suojassa lämmittikin. Sunnuntaina 8.4. suuntasimme Bergöhön. Se oli lintujen tulemisen suuri päivä. Lintuvihkoon kertyi 12 uutta lajia kevätmuuttajia.

Iloksemme näimme koskikaran http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/koskikara Merikaarron Annalankoskella 9.4. Oli mukavaa seurata sen sujuvaa sukeltelua koskeen ja vauhdikasta nousua jäänreunalle saalis suussaan.

Toistuvat Söderfjärdenin kierrokset alkoivat Bergön reissun jälkeisellä viikolla. (1.4. siellä oli lunta vielä niin paljon, että autotietä reunustavissa oli lunta aivan tien tasalla. Meteoriittikraateri oli tasainen valkoinen pöytä. Lintuja ei variksia lukuun ottamatta näkynyt.) Tämän kevään huikeimmat lintukokemukset tuossa paikassa liittyvät parviin. Kokenut lintubongari kertoi meille, että yhtenä päivänä siellä laskettiin n. 8000 pulmusta. Ne lentelevät 500-1000 yksilön parvissa ja viivähtävät Pohjanmaan peltolakeuksilla muuttomatkallaan Lappiin pesimään. Täytyy olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa niitä nähdäkseen (ja kuvatakseen). Pulmusparvi, näyttää äkikseltään sääskiparvelta. Se liikehtii hyvin levottomasti. Kun parvi tulee lähemmäksi, se sopivan tummaa taustaa vasten näyttää lumisateelta. Suurikin pulmusparvi katoaa vaivattomasti sänkipeltoon lumen sekaan. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/pulmunen

Eilen näimme kuoveja parvena, joka nousi pellolta. Eilen oli "ammattilaisten mutkan" tienoilla noin 100 västäräkkiä. Laulujoutsenia, kurkia, eri hanhia, sepelkyyhkyjä eli toukomettisiä ja heinäsorsia lentelee erilaisina parvimuodostelmina. Parvien käyttäytymistä on mukavaa seurata. Useat linnut lentävät tai uiskentelevat  jo pareittain. Myös tilhiparvi kevään viimeisenä huurrepäivänä aamuauringossa kotimme takapuistossa oli kaunis näky.

Lintuvihkoon merkitsemme vuoden uudet lajit päivämäärineen ja havaintopaikkoineen. Saman vihkon toiseen päähän merkitään uudet evästelypaikat päivämäärineen. Niistä on apua, kun lähtee kuvakansioista etsimään jotain tiettyä kuvaa tai suunnittelee automatkoilla pysähdyspaikkoja. Viime vuoden eväspaikkabongaus numero yksi on ehkä Ruotsin puolella Muoniojokivarressa Parkajoen paikkeilla Pyssykorvassa hiekkaisella jokitörmällä.

Lintujen tarkkailun lisäksi meille kevään retkien keskeistä antia on käydä tulva-ajeluilla. Seuraamme tulvan edistymistä Kyrönjoen ja Tuovilanjoen varressa, joskus suuntaamme myös Lapuanjoen maisemiin. Suurena apuna on Ympäristöhallinnon yhteinen verkkosivu, josta voi seurata mm. vesistöjen asioita. http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/42/q4201000y/wqfi.html johtaa Skatilan vesitilanteeseen. Sen perusteella voi tehdä täsmäiskuja.

Tiedän, että tulva-aika ei ole kaikille pelkkää luonnonnäytelmän seuraamisen riemua. Joillekin tulva-alueiden asukkaista se on totista ahdistusta, mutta en anna sen häiritä omaa riemuani. Tämän kevään ehkä hienoin jokikokemus oli seurata jääpadon purkautumista Isokyrön Tuuralassa tiistai-iltapäivällä.

Toissapäivänä kävin haistelemassa Helsingin Kauppatorin kevättä. Lokki vei nenäni edestä kokonaisen vohvelin suklaakastikkeineen, kermavaahtoineen ja vadelmahilloineen juuri, kun olin iskemässä siihen haarukkani ja veitseni. Että sellainenkin lintukokemus kevääseeni mahtuu!

Kevään edistymisen seuraaminen on suuri ilo joka vuosi. Iloitsen myös kasvillisuuden seuraamisesta. Tänä keväänä ensimmäiset krookukset puhkesivat pihaamme melko myöhään eli 9.4. Ne nostivat päätään heti, kun lumesta paljastui sopiva laikku. Ennätysvuonna ensimmäiset krookukset ovat puhjenneet kukkaan jo helmikuun lopussa. Pihassamme kukkivat myös ainakin skillat ja kevätesikot. Näyttäisi siltä, että ensimmäiset sinivuokot puhkeavat huomenna. Pihamme on todella suojainen.

Nyt on ollut hurja vuosi myös merikotkien näkemisen suhteen. Eilen näimme merikotkan numero 58 tälle vuodelle. Lintuvihkoon merkitsemme jokaisen merikotkahavainnon ja nähtyjen yksilöiden määrän. Eilen lensi Söderfjärdenillä myös piekana.

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt olemme lähettäneet joulupukille henkisesti kirjeen, että saisimme lahjaksi kaukoputken. Tiedämme, että ainakin lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, liejukana ja pikkujoutsen ovat menneet meiltä sivu suun kaukoputken puutteessa tänä keväänä.

Hurjin kevätajelurypäs alkaa olla nyt takana päin. Tiedämme kuitenkin, että meitä odottaa vapun seudun vesilinturetket Björköbyn Bodbackille, kalojen kutunousun ja uikkujen seuraaminen samoilla kulmilla sekä kahlaajaretki Gålöreniin toukokuun puolella.

Valo lisääntyy ja rinnassa sytkähtelee kevät. Voi, mikä riemu!

 

Musiikkia

Kevät musiikiksi laitan linkkeinä tähän liudan valintojani.

Ihme ja Kumma Finntrio https://www.youtube.com/watch?v=U-5wG2gTgr0

Lintukaraoke Peippo https://www.youtube.com/watch?v=pDuuOp5aMxA

Lintukaraoke Mustarastas https://www.youtube.com/watch?v=dG1YHRQt7RM

Kotiteollisuus ja Tavaramarkkinoiden Kevät https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Juk_oTJ4

Bill Hota & The Pulvers Tukkilaane  https://www.youtube.com/watch?v=MMyRWQY6Rcc

Yona Pilvet liikkuu, minä en https://www.youtube.com/watch?v=Ij5Nzspy340

Yona  Niitty ja taivas https://www.youtube.com/watch?v=7DgorqWvL7U tämä etuajassa kesämietteeksi

Ismo Alanko Säätiö Kirskainen Hyvätyinen  https://www.youtube.com/watch?v=ceI3Rxadens

ja lopuksi Tapio Rautavaara Exodus https://www.youtube.com/watch?v=tepY607Gy1U

 

Kuukauden runo

Tässäpä melko vanha runoni:

Kevättä rinnassa
Yöt kylmiä. Jää ratisee ikkunanpuitteissa.
Aamusta yhä enemmän valoa: tiheää, pohjoista hurmaa.
Päivän kuluessa kadut sulavat.
Linnut kirskuttavat pensasaidoissa.
Ilmassa joku säväys, melkein tuoksu,
saa hormonit tanssahtelemaan eläimillä, ihmisillä...
kasvitkin valmistautuvat lämpöön,
hellään,kesäiseen.
Mahla virtaa koivunrungossa.
Oksien kärjet tykyttävät lehtiä odottaen.
Iltahämärän lähestyessä
hangen pinnassa keijujen masurkka.
Rinnassa muljahtaa omituisesti.
Tunne laskeutuu keväiseen keskukseeni.
Silmät kivistävän kuivat ja herkästi kostuvat.
Olo yhtäkkiä kipeän onnellinen.
Helppo paluu nuoruuden tunnelmaan.
Viimein laskeutuu yö kattojen ylle.
Onni on peiton alle kömpimistä unta odottamaan,
unta, joka ei halua minua lähestyä.
Runojen lukemista. Kynttilänvaloa.
Myöhäisillan kylpyjä.
Pitkiä puhelinkeskusteluita, hengästyttäviä.
Lopulta viulun ja sellon vuoropuhelua.
Kevättä rinnassa?!?

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.