Matkalla

Elämä pyhiinvaelluksena Pyhiinvaelluksesta tulee yleensä ensimmäisenä mieleen joku pitkä vaellus esimerkiksi Santiago de Compostelaan tai kulkeminen jonkin pyhimyksen jalanjäljissä. Pyhiinvaellus on kuitenkin paljon muutakin. Se on vaeltamista eteenpäin polulla ja ylöspäin kohti pyhyyttä. Se on myös vaeltamista kohti omaa sisintä, ja sinne kätkeytyviä mietteitä. Pyhiinvaellukset voivat olla pitkiä tai lyhyitä. Ne voivat tosiaan olla satojen kilometrien mittaisia tai vaikka luontovaelluksia rannalla istuen ja itseään tutkien taikka sitten kirkossa yksityiskohtia katsellen, kuten edellisessä kirjoituksessani. Jossain mielessä koko elämä voidaan nähdä (pyhiin-)vaelluksena kehdosta hautaan. Matkan varrella elämä kouluttaa meitä ja kypsyttää tuleentuneeksi sirppiä odottavaksi viljaksi. Joidenkin matka on lyhyempi ja joidenkin pidempi. Pyhiinvaelluksen seitsemän keskeistä tuntomerkkiä ovat vapaus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, kiireettömyys, jakaminen ja hengellisyys. Näitä asioita meistä jokainen kaipaa ja tarvitsee, jotta voi kuunnella aidosti sisintään. Hengellisyyden aspekti saattaa tökkiä joitakin lukijoitani. Olen oppinut ymmärtämään, että jokainen meistä pohtii jotain itseään suurempaa ja elämän salaisuutta. Mikä se pyhä sitten kullekin on,...