Kohisten kohti kesää

  Mikäpä olisi varmempi kesän lähestymisen merkki täällä Pohjanmaalla kuin kevättulvat. Kylmä kevät siirsi niitäkin noin viikolla eteenpäin keskimääräiseen ajankohtaan verrattuna. Luonnonnäytelmä on hurja, kun jokiin alkaa muodostua jääpatoja ja vesi nousee laajoille alueille. Veden virtaus joissa on käsittämätön ja suuretkin jäälautat uivat vapaassa vedessä kevyesti kuin kaarnalaivat. Tänä keväänä näin tulvivassa Kyrönjoessa usean laiturin, yhden terassin kokonaisia puunrunkoja ja vähän pienempääkin sälää. Alava maa saa aikaan sen, että tulvajärvet ovat joskus kilometrien pituisia. Tänä keväänä Ilmajoen ja Seinäjoen väliin muodostui yli kymmenen kilometrin pituinen järvi. Sitä katsellessa mietin, mitä parveilevat lokit mahtavat asiasta tuumailla. Ehkäpä tähän tapaan: "Kas siinäpä uusi järvi. Lieneekö siinä paljonkin kalaa? No, eipä ole kovin kalaisaa..." Tuovilassa, Vaasan lähellä kävi niin, että Kyröjoki haki entistä uomaansa ja sekä Laihian-Tuovilanjoen että Kyröjoen vedet yhtyivät Martoisten ja Tuovilan välissä. Sinnekin muodostui kilometrien pituinen järvi, josta vedet laskevat pois hyvin hitaasti. Merikaarron ja Miekan-Staversbyn kylien välillä jäälohkareita oli lauantaina...