Posts Tagged ‘kuu’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kiven laulu

Elokuu on jo ehtinyt lähes päätökseensä. Meille kesä on ollut monipuolinen.  Se käy ilmi jo aiemmista tänä kesänä kirjoittamistani jutuista. Norjan matkan jälkeen olimme viikon Vallgrundissa koiria hoitaen ja ympäristöstä nauttien. Kallavedellä vietimme jo toista symposiumia. Kävimme myös viimein "Salakuljettajan mökillä" Paniken Björkörenissä ja viikonlopun vietossa sukulaisten saarimökillä. Björkörenistä palatessamme pysähdyimme, että sain otettua kuvan nousevasta kuusta. Laitan sen tähän artikkelikuvaksi. Erityinen ilonaihe minulle on ollut eläkkeelle jäänti kuluvan kuun ensimmäisenä päivänä. Juhlistimme sitä purjehtimalla Raippaluodon selällä ystävämme A:n viehättävällä Fridolinalla. Tuntuu hyvältä olla ilman vastuuta koululaisista ja muita päätyövastuita. Stressitaso on laskenut tasaisesti, mutta burn outien läpi käyminen on jättänyt minut hauraaksi kohtaamaan paineita ja kiireitä. Nyt on viimein lupa kuunnella itseään ja valikoida aktiviteettinsa tarkemmin. Olemme palanneet joiksikin viikoiksi Strömsbackeniin Södra Vallgrundiin. Otamme täällä vastaan alkavan syksyn. Eilen tänne tultuani kävin vielä uimassa Sommarösundissa, mutta sää alkaa jo olla niin paljon viilentynyt, että en ole varma, jäikö se...

More+

Hitautta oppimassa

Kevätpäivän tasaus! Talven selkä on taittumassa. Pihallamme kevätesikot ja krookukset ovat avautuneet tai avautumassa. Tulppaanien kukka-aihiot jo pullottavat sopivaa hetkeä odottaen. Luonnossa tapahtuu näinä aikoina paljon. Joutsenten huuto kiirii yllättävinäkin hetkinä ja saa epämääräisen kaipuun nostamaan päätään mielen sopukoissa. Muutama yö taaksepäin oli huikean hienot revontulet ja eilen aurinko pimeni melkein kokonaan, kun kuu tuli maan ja sen väliin. Pari vuorokautta on päivä ollut jo pidempi kuin yö. Vietin viikot 9 ja 10 parin ystäväni kanssa Kreikassa. Matkamme ei ollut tavanomainen turistimatka vaan elimme matkailijan arkea ja juhlaa. Reissumme oli todella mielenkiintoinen. Mennen tullen lensimme Pariisin kautta ja koimme konkreettisesti De Gaullen lentoasemalla, mitä on terrorismin uhka. Sotilaita ja poliiseja kulki kolmen hengen partiossa pitkin lentoasemaa. Sotilailla oli rynnäkkökiväärit ja poliiseilla pistoolit. Ei tullut mieleenkään ottaa näistä ryhmistä kuvia. Kun ostin Charlie Hebron, työnsin sen molemmilla kerroilla kiireesti reppuuni myöhempää tarkastelua varten. Ateenaan tultuamme Syntagma-aukiolla oli poliisien panssaroitu mellakkabussi ja sen...

More+