Posts Tagged ‘Kirka’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Ajan virrassa

Kuva Åminnesta 4.1.2020   Vuosi ja vuosikymmen on vaihtunut. Joulu on ohi. On siirrytty härkäviikoille eli selkäviikoille. Niistä kotimaisten kielten keskus kirjoittaa seuraavasti: "Härkäviikot Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi), alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus), terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää. Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei'itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot...

More+

Luontoa tarkkailemassa

Kevättervehdys! Kirjoitin tämän artikkelin nimikenttään ensin "Kiitollisuus". Juutuin heti ensimmäiseen kiitollisuuden aiheeseeni ja juttu lähti kehiytymään sen ympärille. Olen äärimmäisen kiitollinen luonnon monimuotoisuudesta. Sen tarkkaileminen ja siitä oppiminen on loputon ilon aihe. Luonnossa liikkuminen ja erityisesti rauhallinen nuotiotulilla istuskelu on minulle hyvin rakasta. Se laskee verenpainetta ja avaa aisteja. Runoissani voin välittää sanallisia kuvia kokemuksistani. Joskus tulee yllättäviä ilonpäiviä kuten viikko sitten lauantaina, jolloin näimme yhteensä 10 merikotkaa. Niistä kuusi nähtiin Svedjehamnissa. Aivan huikea revontulinäytös koettiin myös kuluneen talven aikana Söderfjärdenillä. Talven pakkaspäivien auringonlaskut olivat huikaisevan kauniita ja syysaamujen sumu kietoi kaupungin pumpuliin. Helmikuu heilahti ohi. Sen kuluessa päivittäinen valo lisääntyi . Päivät pitenivät harppauksin. Minulla oli suuri tarve seurata päivittäin auringonnousun ja auringonlaskun välisen ajan minuuttien ja tuntien  lisääntymistä. Joka aamu aivan ensimmäisenä menin sen netistä tarkistamaan. On yksi sääsivusto, jota tutkimme joka päivä useita kertoja: http://www.multi.fi/~mkaipio/saa/ Sieltä löytyy aivan kaikkea merivedenkorkeuksista salamatutkaan, sadealueisiin jne. Toinen mielenkiintoinen sääsivu, jota vilkuilen silloin...

More+