Posts Tagged ‘Juha ”Watt” Vainio’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Kylä kuin kansanlaulu

Kylä kuin kansanlaulu   Kesä on kypsimmillään. Muutaman sateisen päivän jälkeen tässä kylässä paistaa aurinko. Mesiangervot röyhyävät pelloilla ja ojien varsilla. Violetit hiirenvirnat ja huopaohdakkeet jakavat väriään anteliaasti. Kamomillat huojuvat tuulessa. Tämän kirjoitettuani Pekka huusi minut pihaan katsomaan kolmen merikotkan kaartelua. Loppunäytöksenä kaksi niistä liukui tontin yli rinnakkain siivenkärjet melkein toisiaan koskien. Pitkästä aikaa cumuluspilvet taivaalla näyttävät upeilta. Kotkien kaartelu pilvissä ilahduttaa silmää ja mieltä. On heinäkuinen päivä Södra Vallgrundissa Raippaluodon saaristossa. Ystävämme on lähtenyt purjehtimaan majakkasaarille kaverinsa kanssa ja me saamme taas viikon verran olla talon ja koirien hoitajina. Täällä voimme elää verkkaista elämää, jota niin kovasti kaipaamme kaupungissa ollessamme. Kukko huutelee naapurikylän puolelta. Syön saaristolaisleipää lohirörin kanssa ja nautin. Aamulla kävin jo uimassa Sommarösundin uimarannalla. Heitin vain häämekkoni uimapuvun päälle ja ajelin avojaloin autolla rantaan. Kelluin meressä ja katselin pilviä ja punaisia ranta-aittoja. Tunsin olevani yhtä maailman ja eri aikakausien kanssa. Kohta on kaksitoista vuotta siitä, kun meidät...

More+

Ajasta ja ajattomuudesta

Hei! Kulunut viikko on laittanut monella tavalla miettimään aikaa ja ajattomuutta. Vuodenkierto, pääsiäinen, eduskuntavaalit, luontoretket, Notre-Damen palo, monet kohtaamiset ja muutamien ihmisten kuolema sekä erään kuoleman lähestyminen ovat antaneet perspektiiviä näille mietteille. Keskiviikkona olin ystävieni kanssa konsertissa Oravaisten kirkossa. Näin nyt toista kertaa kirkon alttaritaulun, jossa yksi Jeesuksen opetuslapsista on ilmielävä Elvis Presley. Omituista asiassa on vain se, että taulun on maalannut J.E. Lindh vuonna 1819! Pisti sekin miettimään aika-avaruutta. Tässä menneinä viikkoina olen valmistellut Huutoniemen piha-alueille pyhiinvaelluspolkua Taizé -laulujen äärellä. Se tulee olemaan auki 2.5.-16.8. Tuolla alempana musiikkivalinnoissani on myös pari laulua tuon polun varrelta. Ne auttavat mietiskelemään ja keskittymään. Artikkelikuvan olen ottanut Hailuodon Marjaniemessä  viime kesänä. Sekin kuva tulee olemaan Huutoniemen pyhiinvaelluspolun varressa. Olen myös valmistellut opettajien tulevaan koulutukseen laajahkoa materiaalia majakoista ja pookeista. Siinäkin ajan kuluminen, maiseman muuttuminen ja eräiden sukujen sukupolvia jatkunut työ ovat puhutelleet minua. Esimerkiksi Söderholmit Björköstä palvelivat seitsemän sukupolven ajan luotseina samoilla paikoilla. Tämä on ainutlaatuista Suomen...

More+