Ajasta ja ajattomuudesta

Hei!

Kulunut viikko on laittanut monella tavalla miettimään aikaa ja ajattomuutta. Vuodenkierto, pääsiäinen, eduskuntavaalit, luontoretket, Notre-Damen palo, monet kohtaamiset ja muutamien ihmisten kuolema sekä erään kuoleman lähestyminen ovat antaneet perspektiiviä näille mietteille. Keskiviikkona olin ystävieni kanssa konsertissa Oravaisten kirkossa. Näin nyt toista kertaa kirkon alttaritaulun, jossa yksi Jeesuksen opetuslapsista on ilmielävä Elvis Presley. Omituista asiassa on vain se, että taulun on maalannut J.E. Lindh vuonna 1819! Pisti sekin miettimään aika-avaruutta.

Tässä menneinä viikkoina olen valmistellut Huutoniemen piha-alueille pyhiinvaelluspolkua Taizé -laulujen äärellä. Se tulee olemaan auki 2.5.-16.8. Tuolla alempana musiikkivalinnoissani on myös pari laulua tuon polun varrelta. Ne auttavat mietiskelemään ja keskittymään. Artikkelikuvan olen ottanut Hailuodon Marjaniemessä  viime kesänä. Sekin kuva tulee olemaan Huutoniemen pyhiinvaelluspolun varressa.

Olen myös valmistellut opettajien tulevaan koulutukseen laajahkoa materiaalia majakoista ja pookeista. Siinäkin ajan kuluminen, maiseman muuttuminen ja eräiden sukujen sukupolvia jatkunut työ ovat puhutelleet minua. Esimerkiksi Söderholmit Björköstä palvelivat seitsemän sukupolven ajan luotseina samoilla paikoilla. Tämä on ainutlaatuista Suomen luotsilaitoksen historiassa.

 

Purjehduksella

Me olemme vain hippusia historian näkökulmasta tai lastuja virtaavassa vedessä. Silti jokainen tekomme muokkaa yhteisöämme. Jokainen ajatuksemme muokkaa meitä itseämme. Elämä on valintoja. Moniin asioihin ja vallitseviin olosuhteisiin emme itse pysty vaikuttamaan. Voimme kuitenkin pyrkiä elämään niin, että emme haavoita itseämme, läheisiämme ja luontoa. Voimme  kulkea arjessamme ja elämänvaiheissamme tietoisina olentoina. Ei tarvitse olla tahdoton lastu.

Voimme luoda itsellemme mielikuvan elämästä matkana purjeveneessä. Yksinpurjehdus on erittäin raskasta ja vaatii erityistä taitoa. Yhdessä purjehtimalla onnistumme paremmin. Ruoria ei pidä antaa kenelle tahansa. Meillä pitää olla voimaa pitää itse ruorista. Arvot ovat merikartta. Arvojamme ja vakaumustamme seuraamalla pystymme purjehtiessamme välttämään karikoita. Pääsemme oikeisiin satamiin. Joskus satamissa veneemme miehistö vaihtuu ja kaiholla muistelemme aiempiin satamiin jääneitä kanssapurjehtijoitamme. Onneksi merellä on majakoita, pookeja, kummeleita, väyläloistoja ja muita merimerkkejä, joiden avulla pysymme turvallisilla vesillä. Tarvitsemme siis aiempien sukupolvien meille viitoittamia reittejä, ja avomerellä joskus kaukaisenkin majakan valo antaa turvaa ja käsityksen sijainnistamme.

Jälkeen päin jotkin reittivalinnat elämänpurjehduksessa harmittavat ja kaduttavatkin, mutta ilman niitä emme olisi päätyneet satamiin, joissa uutta miehistöä on noussut elämämme veneeseen. Miten sitten minä voin olla ruorissa. Eikö jokainen meistä ole kapteeni omassa veneessään. Tämä onkin mysteeri.

Tässä on myös mielikuvien voima. Mielikuvillamme voimme liikkua ajassa ja ajattomuudessa. Välillä pitää pysähtyä luodolle katsomaan horisonttiin. Minä ainakin huomaan tarvitsevani yhä enemmän näitä pysähtymisen hetkiä. Meditoimalla, kontemploimalla, tekstien ääressä mietiskelemällä, pyhissä tansseissa, retriiteissä, pyhiinvaelluksilla, rukouksessa, laululla, musiikilla, tietoisella hengityksellä ja luonnon helmassa pääsen kiinni aikaan ja ajattomuuteen. Tiedostan, että edessä päin horisontin taakse jo purjehtineet ovat tällä samalla merellä, mutta jo näkymättömissä. Jäljessäni tulee muita, jotka eivät ole vielä nousseet takanani näkyvän horisontin tälle puolen.

Nyt maalaan kädelläni meren. Sormeni sivelevät rannan pitsit, hiekan, saaret. Lokkeina lentävät. Tavoittavat taivaankannen.

 

Musiikkia

Taizé -  De noche iremos https://www.youtube.com/watch?v=zkjDNdrzj1k

Suden aika - Niin on pitkät miun pihani  https://www.youtube.com/watch?v=YwJzMvPLs4k

Gabriel Fauré - Apres un Reve, Cello and Piano https://www.youtube.com/watch?v=XTOkWD6xvTI

Arvo Pärt -  De Profundis https://www.youtube.com/watch?v=tdoafPTSQpE

Juha "Watt" Vainio - Albatrossi https://www.youtube.com/watch?v=5uyjGGYONmM

Vieno Kekkonen - Kesän Vihreät Lehvät https://www.youtube.com/watch?v=QnxKfuhxkmc

Lasse Mårtenson - Kaikki Paitsi Purjehdus On Turhaa https://www.youtube.com/watch?v=W11QLJ_Ienc

Vesa-Matti Loiri - Hyvää puuta https://www.youtube.com/watch?v=hSFmsPJYis8

Taizé - Mon âme se repose https://www.youtube.com/watch?v=7PYnPZjtlaU

 

Kirjavinkit

Marko Annala: Paasto. Like 2018

Gil Courtemanche: Kigalin sunnuntait. Like 2003

Yangzom Bauen: Tiibetin tyttäret. Ajatuskirjat 2011

Sirpa Arvonen: Metsämieli - Mielen ja kehon maastokirja. Metsäkustannus 2018

 

 

Runo kevääseen

 

Tässä olemme

vanha pari

sohvalla vierekkäin

 

keväiset linnut

höyhenetäisyydellä

 

P.S. Onko ruoreja vain  isoissa purjelaivoissa? Onko veneessä peräsin? Itse en ole koskaan purjehtinut. Ollut vain purjeveneen kyydissä. On niin hauskaa mielikuvitella!

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.