Posts Tagged ‘Juha Tapio’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Joulukalenteri 2015

Hyvää joulukuuta ystävät ja kylänhenkilöt! Minulla oli suurisuuntaisia suunnitelmia tämän kertaisen kirjoitukseni suhteen, mutta aihe oli niin vaativa, että joudun työstämään sitä vielä epämääräisen ajan. Sitten yhtäkkiä rakkaassa mietiskelypaikassani mieleeni pilkahti muistoja elämäni joulukalentereista. Lapsena päivät tähän aikaan vuodesta eivät tahtoneet millään kulua. Joulu tuntui olevan tavattoman kaukana. Ajan hahmottamiseen tarvittiin tietysti joulukalenteria. Lapsuuteni suurperheessä (10 lasta, vanhemmat ja apulaiset) oman luukun aukaisuvuoro tuli todella harvoin ja siksi ehkä kunkin luukun takaa löytyvää kuvaa puitiin sisarusten kanssa tarkasti. Pikkuisen kinasteltiinkin siitä, että toisten avaamien luukkujen takana tuntui aina olevan hienompa kuin oman luukun takana. Vuodesta toiseen tiesimme, mitä kuvia luukuista 6. ja 24. löytyisi: tietysti Suomen lippu ja seiminäkymä. Joinain vuosina meillä oli oikea adventtikalenteri, eli luukkuja oli enemmän, koska ensimmäisen adventin ajankohta määräsi luukkujen määrän. Nykyisin adventtikalentereita näkee harvemmin. Joulu- ja adventtikalenterit, kuten kiiltokuvatkin, olivat parhaimmillaan kimalteella koristeltuja. Lapsen mielessä kalenteria katsomalla saattoi siirtyä satujen maailmaan. Sittemmin monenlaisia kalentereita on nähty ja luukkuja...

More+

On suuri sun rantas autius

Armas lukijani! Minulla on ollut erityisen pitkä tauko tämän blogin päivittämisessä. Asiaan on niinkin proosallinen syy, että olen opiskellut tosissani Merenkurkun maailmanperintöoppaan koulutusta. Viimeinen tentti oli tiistaina ja ilokseni olen läpäissyt kaikki tentit. Tentittävä alue oli uskomattoman laaja aina alueen elinkeinoista ja historiasta lajitietämykseen ja geologian perusteisiin asti. Jos selviän kunnialla vielä parin viikon päässä olevasta koeopastuksesta, voin saada Metsähallitukselta sertifikaatin. Se on sikäli arvokas, että viimeksi oppaita on valmistunut seitsemän vuotta sitten yksi kurssillinen. Vaikka en selviäisikään loppurutistuksesta, olen saanut oppia paljon uutta. Koulutuksen myötä rakkauteni alueen luontoon on yhä kasvanut. Samalla tietoisuus on kasvanut siitä, miten ankaraa elämä saaristossa on ollut ja on edelleenkin. Se on lisännyt kunnioitustani saariston asukkaita kohtaan. Koulutuksen vaativuudesta johtuen olen ollut melko epäsosiaalinen ja karsinut kaikkia mahdollisia menojani. En kuitenkaan ole välttynyt aivan kaikelta, vaan harjoituksia on riittänyt keikoille, joita nyt on ollut suma. Kahden eri kokoonpanon kanssa on ollut tällä viikolla esiintymiset Wildlife...

More+