Posts Tagged ‘Esko Rahkonen’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Uusia kokemuksia ja vanhoja lauluja

  Elokuun alun tervehdys! Heinäkuu on ollut tapahtumarikas. Päällimmäisinä kokemuksina mieleeni tulevat Kaustisen viikko, keskustelut ystävien kanssa ja matka pohjoisille Norjan vuonoille. Kaustisen viikko oli huima kokemus. Olen ollut noilla juhlilla yli 30 kertaa, mutta nyt oli ensimmäinen mahdollisuus kokea juhlat alusta loppuun. Tämän mahdollistivat pari keikkaamme ja niistä palkkiona saatu ilmainen osallistuminen koko viikoksi. Toinen keikkamme videoitiin basistimme Jussin toimesta ja se löytyy YouTubesta linkistä https://www.youtube.com/watch?v=PES5fpqu0BY Oli mielenkiintoista osallistua erilaisiin työpajoihin mm. improvisoinnista ja itkuvirsistä. Hyvässä seurassa oli mukavaa viettää leirielämää puolijoukkueteltassa Kyllikin pihalla. Kaustisen tämän vuotinen mainoslause oli "Kesän ihanin viikko". Se vääntyi meidän suissamme muotoon "Kesän kostein viikko". Illalla tai oikeammin yöllä, kun päänsä painoi tyynyyn sai oikeasti kokea, mitä kosteus on. Tietenkin kävimme kuuntelemassa bändejä ja katsomassa mykkäelokuvaa livesäestyksellä. Kotiin tuomisina oli roppakaupalla soittointoa ja uusia nuotteja. Pohjoisen reissun aluksi menimme muutamaksi päiväksi Puolangalle pikkusiskoni luo. Isot siskot Rovaniemeltä tulivat myös mukaan. Aika kului hyvien keskustelujen...

More+

Pohjoinen ulottuvuus

On lankalauantai! Tämän lyhyen kirjoituksen syy on se, että minun pitää tässä ja nyt tunnustaa rakkauteni. Motiivi tunnustukseen lähtee siitä, että olemme taas viettämässä pääsiäisaikaa pohjoisessa. Eilen haahuiluajeltiin Kemijokivarressa ja Rovaniemi-Kuusamotien ja Rovaniemi-Kemijärvitien välisillä sydänmailla. Kuvasimme erityisesti kevätpuroja ja nautimme aurinkoisesta pitkäperjantain säästä. Muutama pisamakin tuli pyydystettyä nenän varteen. Hieno hetki oli se, kun bongasimme maakotkan. Se lensi hetken edellämme tien yläpuolelle ja karisti pyrstöhöyheniensä kimpusta kahta varista. Näky oli komea. Maakotkan lento on tosi uljasta, kun sen näkee valtavat siivet levitettyinä noin lähietäisyydeltä. Tietenkään käsillä ei ollut kameraa riittävän nopeasti ja lintu jäi ikuistamatta. Ja nyt siihen tunnustukseen... Rakastan pohjoista ulottuvuutta so. Peräpohjolaa ja Lappia, Ruijaa, Norrbottenia ja muita pohjoisen alueita! Kaipaus pohjoiseen iskee erityisen vaativana kevättalvella ja syksyn ruskan aikaan. Ikävä pohjoiseen johtuu tietysti sen luonnosta. Äitini oli kotoisin Torniosta, Peräpohjolasta ja itse sain viettää ikävuodet 9-20 oikeassa Tunturi-Lapissa, Muoniossa. Pohjoinen arki jäi taakse opiskelujen ja töiden myötä. Onneksi Vaasaan muutettuani...

More+