Posts Tagged ‘Elif Shafak’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kevätkesää! Elämä on kuin se kaikkien muistama Marimekon Kihlatasku-vaatekappale, jossa erivärisiä taskuja riittää. Se kantaa taskuissaan yllätyksiä kuin vanhan kansan lastentarhanopettaja. Elämän mekon taskuissa on samanaikaisesti hyviä ja ikäviä löytöjä. Viime aikoina noita löytöjä on ainakin minun elämässäni ollut monenlaisia: uutta, vanhaa, sinistä, lainattua, iloa, surua, huolta ja helpotusta. Elämä on siis löytöretkeilyä. Henkisiä löytöjä teemme myös itsestämme, aina ne eivät ole miellyttäviä, toisinaan voimme olla iloisia niistä. Jaan muutaman löydön Sinun kanssasi. Artikkelikuvan löydöt ovat taannoisessa koulutuksessa (Espanjassa) metsän suomia löytöjä. Löytö kaapin pohjalta: nuori minä Minulla on huonekalu nimeltä Runokaappi. Sen moniin hyllyihin, laatikkoihin ja lokeroihin säilön dokumentteja elämästäni: päiväkirjoja, kirjanraakileita, runoja irtopapereilla jne. Yhtä tekstiä etsiessäni löysin tosivanhan päiväkirjani. Oikeasti se on vain musta vahakantinen vihko. Olen ollut 16 vuoden kypsässä iässä, kun olen kirjoittanut 27.2.1976 seuraavan tekstin: "Maailman huipulla Tuulen tuivertama vuorenhuippu on kuin paljas lapsen peppu: sileä ja kaunis. Tuuli on...
More+
Kovasti taas sydän sykkii alkavalle keväälle. Toissapäivänä, perjantaina, vietimme merikotkien etsimispäivää Sundomin saaristossa. Ja löytyihän niitä. Näimme kaikkiaan 6 eri yksilöä. Torstaina jo ajelimme Maxmon saaristossa kotkia etsien. Emme löytäneet, mutta Stråkavikenin satamassa nautimme auringosta ja monenlaisista visuaalisista herkuista auringonpaisteessa. Österön uimarannalla nautimme eväitä ja uskaltauduimme hiukan jäällekin kävelemään. Palasimme Kaitsorin kautta. Artikkelikuva on Hällnäsin satamasta. Tähän aikaan vuodesta kirkkaina päivinä lumi ja jää antaa kaikki valkoisen, hopean ja sinisen sävyt. Perjantaina kävimme ystäväni A:n kanssa Ritzissä Evan ja Manun konsertissa. Oli mukavaa käydä kuuntelemassa monipuolisia esiintyjiä livenä. Viisautta alkavaan kevääseen Vinkkasin edellisessä kirjoituksessa muutamista kirjoista. Yksi niistä on Elif Shafakin Rakkauden aikakirja. Siinä vaeltava dervissi opettaa erilaisia asioita. Olen koonnut sieltä täältä kirjasta tämän opettajan säännöt. Mielestäni ne ovat hyvin yleismaailmallisia ja yleisinhimillisiä. Suufilaisuus, joihin dervissitkin kuuluvat, on islamin uskon mystinen suuntaus, joka etsii eri uskontojen välistä yhteyttä. Suufilaisuutta pidetään islamin uskon sisällä usein harhaoppina, joka on ammentanut vaikutteita...
More+
Heipä hei! Lunta on kerrankin yli oman tarpeen. Lunta pihalla luodessani päähäni pälkähti tämän kertaisen kirjoitukseni aihe: luovuus. Mitä ihmettä se on? Halusin ensin pohdiskella sitä omassa päässäni ja sen jälkeen vasta mennä kurkistamaan, mitä minua viisaammat ihmiset siitä sanovat. Luovuudesta Luovuus on mielestäni ihmettelyä, kyseenalaistamista, asioiden yhdistelyä ja kykyä katsoa asioita ja ilmiöitä uusista näkökulmista. Joskus se vaatii myös uskallusta ja usein (näennäisten) rajojen yli astumista. Luovuus antaa lisäarvoa arkisiin asioihin. Luovuus ei ole itseisarvo, vaan eräänlainen bonus. Ruuanlaittoa, käsitöitä, valokuvaamista ja jopa lomakkeiden laatimista voi harrastaa luovasti. Ilman luovuutta ei olisi keksitty kierähdystekniikkaa korkeushyppyyn, ilmaveiviä, moukarinheiton pyörähdyksiä tai keihäänheiton "ristiaskelia". Ei olisi keksitty taikinanjuurta, vispipuuroa, mämmiä... Luovuus on kurkottamista arjen kokemuksen tuolle puolen. Olen nähnyt lukemattomia valokuvia kauniista auringonlaskusta. Itsekin niitä olen ottanut. Kuvan tekee luovaksi ja kiinnostavaksi jokin lisä: laitapuolen kulkija tai kuvaan sopivasti sommiteltu heinäseiväs. Vaikka osaisit teknisesti korkeatasoisesti piirtää tuon saman auringonlaskun, mutta siinä ei...
More+
