Saamenmaalla
Saamenmaalla
Artikkelikuvassa näkyvät revontulet Kaamasmukkassa 4.10. Olemme siis olleet taas jokasyksyisellä matkallamme Saamenmaalla. Tämä kirjoitus käsittelee pääosin matkaamme, joka oli tulvillaan monenlaisia kokemuksia. Lähdemme syksyisin liikkeelle, kun suurimmat ruskaturistilaumat ovat lähteneet jo koteihinsa. Varjopuoli on tietysti se, että monet palvelut ovat sulkeutuneet hiljaiseksi kaudeksi, mutta meitä se ei haittaa. Ennen kaikkea lähdemme etsimään elämyksiä ja hiljaisuutta. Vaikka ruska on pääosin jo ohi noilla retkillämme, mutta tiedämme kokemuksesta, että vielä sitäkin löytyy.
Mutta ensin noista revontulista... Kävi samoin kuin viime syksynä, että Kaamasmukkassa oleskelumme ensimmäisenä iltayönä ne toivottivat meidät tervetulleiksi mökille. Samalla tavoin edellistä voimakkaammat revontulet ilahduttivat matkaajia viimeisenä yönä. Kuvassa on viimeisen yömme revontulet. Sain kokea myös taivaallisen näytelmän, kun tähti lensi noiden liehukkojen läpi kohti Cákcávarrin tunturia. Runollinen näky!
Matkaan lähdimme ylittämällä Merenkurkun laivalla ja ajamalla yöksi Kiirunan. Kaupunki on edelleen melkoisessa muutostilassa. Pettymys oli suuri, kun toissakesänä siirrettyyn kirkkoon ei vieläkään päässyt sisälle. Kiirunan toisena päivänä lähdimme ajelulle kohti Torniojärven rantaa ja Ruotsin ja Norjan rajan tunturiylänköä. Emme kuitenkaan malttaneet jäädä pelkästään tuohon kauniiseen tunturinummimaisemaan, vaan jatkoimme käväisemään Narvikiin. Saimme ihailla Lofoottien vuoria, jotka siinsivät kaukaisuudessa.
Palatessa kävimme syömässä Björklidenin ravintolassa lähellä Abiskoa. Syy ruokapaikan valintaan oli se, että äitini työskenteli alueella olleessa vanhassa hotellissa nuorena tyttönä. Tarkoitus oli viipyä koko kesän kylmäkön apulaisena, mutta neito kutsuttiin kesken kaiken kotiin Tornioon. Mummuni oli saanut kuulla vispilänkaupoista, joita äidilläni oli ruotsalaisen taiteilijan kanssa.
Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan Kaamasmukkan mökille Karesuvannon, Hetan ja Kautokeinon kautta. Matkalla näimme peräti kaksi maakotkaa. Toinen liiteli taivaalla Karesuandoa lähestyessämme ja toinen lähellä Kautokeinoa. En oikein tiedä, mistä syystä minulle upeimpia Saamenmaan elämyksiä antavat tunturiylänköjen maisemat. Niistä saimme nauttia kolmen valtakunnan alueella. On hienoa nähdä kauas puuttomassa viddassa, tunturinummella.
Sää helli meitä matkapäivinämme ja saimme nauttia tunturijärvien huikaisevasta sinisyydestä. Alla oleva kuva on Vuottašjávrin rannassa otettu Kautokeinon ja Karasjoen välisen tien läheisyydessä.
Kaamasmukkasta teimme kaksi pidempää päiväretkeä autoillen. Toinen suuntautui syvälle Kaldoaivin erämaan eteläreunaan Iijärvelle. Se sijaitsee linnuntietä noin 15 km Kaamasen ja Näätämön välisen tien pohjoispuolella. Iijärven (Idjajávri) koillispäästä alkaa Näätämönjoki, joka lopulta laskee Neidenvuonon kautta Varanginvuonolle. Iijärvellä näimme, kuinka tosi korkeaa mastoa rakennettiin (vai pidennettiin) helikopterin avulla. Paluumatkalla kävimme tutustumassa Kaamasen seudulla olevaan sodanaikaiseen saksalaisten lentokenttään, jossa kuluneena kesänä on ollut museoviraston kaivauksia.
Toinen pitkistä reissuista (n.550 km) suuntautui Norjan puolelle.
Kiersimme reitin myötäpäivään. Matkan varrelle osui upeita vuonomaisemia, putouksia, vuoria, tuntureita, jokivarsia ja tietysti rakastamaani viddaa. Erityisen hienoja ovat Pyssyjoen ja Kuneksen sekä Ifjordin ja Vestertanan väliset ylängöt. Luoppaljohkan varressa tie ja joki kulkevat välillä tuntureiden jyrkkien rinteiden välissä. Sain kokea deja vu -ilmiön. Näkymä oli sama kuin lapsena ja nuorena Kautokeinon ja Altan välissä Altajokivarressa. Sitä luonnonihmettä ei enää suruksemme ole. Altajoen padon alle jäi.
Vietimme toki reissullamme hyggeilypäivän mökillä ja pyörimme parina päivänä enemmän lähimaastoissa. Saimme kokea poroerotuksen Áilegasáidin erotusaidalla ja ajella Norjan puolella Inarinjokivartta etelään.
Kevon reitin varrella on aivan lähellä Karigasniementietä Sulaojan lähde, joka on Suomen suurin. Se on myös pyhä paikka saamelaisille. jatkoimme hiukan matkaa Sulaojan luontopolulla. Saimme silmiemme pohjalle melloja, tievoja, tuntureita ja tunturikoivikkoa. Nähtiinpä myös Hánnoájan putouskin, joka jaskee valtatien ali.
Lintuhavaintoina tuli tälle vuodelle vielä muutama uusi: taviokuurna, tunturikihu ja urpiainen. Ja olihan uljasta nähdä ne kaksi maakotkaa saman päivän aikana. Eivätkä ne ole ainoat tälle vuodelle. Kesällä Alajärven Hoiskossa lenteli myös komea yksilö. Pakko on vielä mainita, että näimme myös pronssi-ibiksen Söderfjärdenillä ennen reissuumme lähtöä.
Lopulta koitti hetki, jolloin oli lähdettävä ajelemaan "alas päin". Haikein mielin pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme parin päivän paluumatkalle. Yhden yön nukuimme Rovaniemellä siskoni luona. Kotimatkalla haikailimme siitä, että jonain päivänä haluaisimme viettää pidemmän ajan noissa upeissa ja hiljaisissa maisemissa. Onneksi on taas liudoittain kuvia matkamme varrelta. Voi laittaa Ailun, Vimmen, Henrikin, Angelit jne. soimaan ja katsella niitä.
Kirjavinkit
Janet Skeslien Charles: Anne Morganin Kirjaprikaati. Bazar 2025
Laura Airola: Mola mola. Otava 2026
Sirpa Kähkönen: Marius. Siltala 2026
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet. Teos 2020
Maritta Lintunen: Halla. WSOY 2026
Anna Jarovaja: Rajantakaiset - Matkapäiväkirja nyky-Venäjältä. Umpihanki 2026
Sitaatteja Albert Einsteinilta sivustolta sitaatit.fi
- On vain kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.
- Vain toisten vuoksi eletty elämä on elämisen arvoinen.
- En koskaan opeta oppilaitani. Yritän vain luoda heille olosuhteet, joissa he voivat oppia.
- Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.
- Ainoa syy ajalle on se, että kaikki ei tapahtuisi samaan aikaan.
- En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä.
- Hulluuden määritelmä: teet saman asian uudelleen ja uudelleen, mutta odotat eri tuloksia.
- Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma.
- Et voi valmistautua sotaan ja estää sitä samaan aikaan.
- Todellisuus on vain harha, tosin se on sitkeä harha.
Musiikkia
Nils-Aslak Valkeapää - Beaivi, Áhčážan (excerpt)
Maaruska - YouTube Värttinä
Loituma - Tähden Lentäessä/Shooting Star
Gjallarhorn - I Riden Så (Ye Ride So Carefully) - YouTube
Gjallarhorn - Reindeer Dreaming - YouTube
Songleikr | Ulvetime (Hour of the Wolf)
THE GAEL from The Last of the Mohicans - Breizh Pan Celtic
Tee minusta ihminen Samuli Putro
Kyrie / Sjung, syster sjung! Sara Parkman
Rakkautta rahalla et saa Tuomari Nurmio
Vielä yksi opetus - YouTube Tuomari Nurmio
Kadonneiden kaupunki Edu Kettunen
Muuta katseltavaa ja kuunneltavaa
Erään Sävelmän Synty (1974) Odysseus
Videodokumentti: Manserock-raitti
Tulossa
- Pyhiinvaellusiltapäivä ja ilta 22.10. Vaasassa
https://www.vaasansuomalainenseurakunta.fi/tapahtumat/2026-10-22/pieni-kaupunkipyhiinvaellus
2. Seurakuntavaalit 15.11. Ennakkoäänestys 3.-7.11. (ainakin meillä)
Jos kuulut ev.lut. kirkkoon, älä unohda äänestää kotiseurakuntasi vaaleissa. Valitut päättävät monista tärkeistä yhteisistä asioista esim, minkä verran panostetaan diakoniaan. Lainaus kirkon sivustolta: "Lähimmäisen palveleminen (kreikaksi diakonia) on kirkon tuntomerkki ja luovuttamaton tehtävä. Diakoninen kirkko auttaa ja tukee haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, toimii oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan puolesta, rakentaa hyvää elämää edistäviä yhteisöjä sekä varjelee luomakuntaa."
3. Adventtiretriitti 4.-6.12. - Vaasan suomalainen seurakunta
Varapaikkoja on jäljellä. Aina joku joutuu perumaan osallistumisensa, joten kannattaa ilmoittautua vielä.
Runo
Runon tilalta laitan tähän sanoitukseni, jonka kirjoitin 17-vuotiaana. Se kertoo syvästä rakkaudestani Saamenmaahan. Siellä hengitän.
Minun maani
Minun maani on riekon ja poron maa,
sillä maassa on vain vähän multaa.
Minun maani on köyhien ihmisten maa,
vaikka jo’issa kiiltääkin kultaa.
Minun maassani tunturit jylhiä on.
Niitten rinteillä tuulet vain elää.
Niillä kairoilla melu on tuntematon:
vain tunturikiirunat helää.
Niillä tievoilla useinkin kulkenut
on etelän mies sekä nainen.
Hänkin sydämeensä on sulkenut
tämän lapinkaihon vainen.
Minun maani on tuulen ja myrskyn maa.
Talven pakkaset tuttuja ovat.
Meidän miehemme tuiskuissa kulkea saa,
vaikka taipaleet oisivat kovat.
Mutta maani on myös kauniin kesän maa.
Silloin aurinko laske ei lainkaan.
Kesää tunturikoivukin rakastaa
ja se katsookin riemuiten taigaan.
