-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Marraskuu, huurrekuu on täällä. On aika kietoutua villaisiin ja sytytellä hämärään ja pimeyteen kynttilöitä. On aika lukea uusia kirjoja tai vain hengitellä ja mietiskellä. Voi katsella loppuaan kohden kääntyvää vuotta ja ihmetellä ajan kulumista. On aika kuunnella rauhallista musiikkia ja hengitellä, hengitellä. Hengitellä sisään kiitollisuutta ja ulos rakkaudellisuutta. Alkaa olla viiston valon aika. Aurinko paistaa jo keskipäivälläkin melko matalalta. Kun vain saamme lunta, metsässä on mukavaa kuvata puiden violetteja varjoja ja muutenkin sukellella viiston valon tuottamissa esteettisissä elämyksissä. On aika ihmetellä metsän hiljaisuutta. Muuttolinnut ovat lähteneet. Lokkien huuto ei enää viistä taivaankantta. Runsaan parin kuukauden kuluttua ensimmäiset siivekkäät muuttajat jo palailevat. On niin armollista, että meillä vielä on erilaisia vuodenaikoja. Jokainen soi eri tavoin. Jokaisena aikana saa nauttia ja löytää omanlaistaan kauneutta. Kolme kohtaamista Tänä aamuna olen miettinyt ihmisiä, joita olen vuoden mittaan tavannut. Olen miettinyt kolmea kohtaamista. Kerron nyt niistä. Kesällä olin taas Kaustisella nauttimassa musiikista ja ainutlaatuisesta tunnelmasta....
More+
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Toukotervehdys! Onneksi minulla on täysi vapaus kirjoittaa tänne sivulleni aivan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Aiheen keksiminen on joskus hauskin osa kirjoittamista. Toisinaan jokin asia pyörii mielessäni kuukaudesta toiseen ja kypsyy jonkinlaiseksi päästöksi tänne. Toisinaan taas koen välähdyksen omaisen tunteen, että juuri nyt on kirjoitettava tästä. Niin kävi nytkin, kun herätessäni mielessäni alkoivat pyöriä sana kivet. Asia johtui varmasti siitä, että jalkapöytiäni särkee eilisen pikkuvaelluksen jälkeen, vaikka minulla oli jaloissani hyvät paksupohjaiset vaelluskengät. Kun katselen ympärilleni kodissamme, huomaan, että joka puolella on kiviä. Niitä on lasipurkeissa ikkunalaudoilla, asetelmina pöydillä ja lattialla jopa ovemme ulkopuolella porraskäytävässä on muutama kivi. Yksittäisiä kiviä löytyy anorakkien taskuista ja sieltä täältä mitä kummallisimmista paikoista. Niitä on kerätty kaikilta reissuiltani. On laavakiveä Islannista, meren silottamia kiviä Jäämereltä, valkoisia pääkallon muotoisia kiviä Xilokastron rannalta. On kiviä tuntureilta ja Merenkurkusta, Turun saaristosta ja Saimaalta... Välillä ystävät ovat tuoneet minulle kiviä matkoiltaan. Erityisen rakas kivi tuotiin Kreikasta....
More+
Hei, ystäväni! Helmikuu on hurahtanut ohitse. Minulle se on ollut täynnä monenlaisia tunteita. Ystäväni poismeno tammikuun lopussa ja hautajaiset viikko sitten ovat saaneet ajatukset pyörimään ikuisuuden ja ystävyyden teemojen ympärillä. Mihinkään konkreettiseen ei ole ollut mielessä tilaa. En ole jaksanut kirjoittaakaan. Musiikkia olen kuunnellut paljon. Siitä olen saanut lohtua ja mielen rakennuspuita. Lukeminen on ollut vähän niin ja näin... Koko kuukauden luin yhtä, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa kirjaa. Se oli Aldous Huxleyn Saari. Lähes kaikki tuntevat samaisen, jo 60-luvulla edes menneen kirjailijan Uusi uljas maailma teoksen, dystopian. Saari -kirjaa tuntevat vasta harvat. Se suomennettiin vasta viime vuonna. Kirja on utopia saaresta, jossa eletään yhteisöllisesti ja jossa henkiset arvot ovat johtotähtenä. Kirjan loppuosassa paneudutaan kasvatuskysymyksiin. Luulen, että hankin kirjan hyllyyni. Siinä riittää tutkailtavaa useampaankin lukukertaan. Mielenkiintoista kirjassa on myös viime vuosina pinnalle nousseen Mind Fullnesin ajatukset. Kirja on kirjoitettu tosiaan 60-luvulla ja jäi Huxleyn viimeiseksi. Koska kirjoittaminenkaan ei ole kovin sujunut, kaivoin...
More+
Tänään on virallisesti kesän viimeinen päivä. Puintityöt Pohjanmaan pelloilla ovat lähes kokonaan ohi nyt elokuun lopussa. Eloa on siis korjattu! Kulunut kesä on ollut minulle hyvä ja melko paineeton. Olen saanut nauttia runsaasti ulkoilmasta ja retkeilystä sekä matkailemisesta lähellä ja kaukana kotimaassa ja Norjassa. Lisäarvoa reissaamiseen olisi tuonut ainoastaan matka ihanalle Ikarialle. Sitäkin kaipausta olen saanut hiukan taltutettua käymällä Vaasan Ikaria-ravintolassa https://fi-fi.facebook.com/KreikkalainenRavintolaIkaria yhdessä ystävieni kanssa. Omia esiintymisiä minulla oli kolme kesä-elokuun aikana. Kaksi kertaa olin Vaasa Picnicillä http://vaasapicnic.wordpress.com/ runoineni. Kesäkuussa esiinnyin Tarja Huntuksen ja elokuussa Kirsti Rautamon kanssa. Taiteentekemisen huipennus oli tietysti Vaasan Taiteiden yön http://taiteidenyo.vaasa.fi/ esitys Gustavsborgin rannassa Sudenmorsiamet ja Weljet –ryhmäni kanssa. Se oli ryhmän 20-vuotisjuhlanäytös. Sateesta huolimatta yleisöä saapui paikalle noin kolmesataa henkeä. Tunnelma oli hieno ja tunsin itseni etuoikeutetuksi, kun sain taas tehdä työtä yhdessä taitavien harrastajien ja ammattilaisten kanssa. Oheisesta linkistä löytyy alas skrollaamalla Vahteran Raimon valokuva- ja videokooste Taiteiden yöstä. Meidän esityksestämme alkaa...
More+
