-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Heipä hei! Nyt sitten on käynyt niin, että tuli tarve taas kirjoittaa, vaikka edellisestä on kulunut vasta vajaa kaksi viikkoa. Se johtuu siitä, että sydän on niin täysi. Jos ihminen kirjoittaa elämässään yhden runokirjan ja siitä tulee yksi kirja-arvostelu, saa olla onnellinen, jos se on juuri tällainen kuin Lappilainen lehdessä oli, kun kirjani esiteltiin kuukauden kirjana: https://lappilainen.fi/2019/09/24/niin-pienia-niin-kauniita/ Niitä kirjoja muuten saa vielä täältä minultakin. Herttuatarjuhlintaa Sunnuntaina täytin pyöreitä vuosia eli 60 ja tulin samalla herttuattaren arvonimeen oikeuttavaan ikään. Siis eipä virallisesti, vaan puolileikillään. Muistanette: 50 = valtiatar tai valtias 60 = herttuatar tai herttua 70 = ruhtinatar tai ruhtinas 80 = kuningatar tai kuningas 90 jne. keisarinna tai keisari Tällä tavalla ajatellen ihmisen arvo vaan lisääntyy, vaikka kroppa rapistuu. 50-vuotisjuhlani oli niin massiivinen, että halusin tehdä tästä herttuattareksi siirtymisen päivästä toisenlaisen. Menin aamulla kirkkoon opettajien kirkkopäivän messuun. En laulanut kuorossa enkä avustanut ehtoollisen jaossa. Istuin penkissä ja nautin joka...
More+
Tällä kertaa en heittäydy kovin filosofiseksi. Talven selkä on taittunut eilen Heikin päivänä. Tai sitten se taittuu viimeistään Paavon päivänä 25.1. tai kynttilän päivänä 2.2. Näin uskoi vanha kansa. Vielä vanhemman kansan kalenterisauvoista voidaan lukea vanhaa vuotuista ajantietoa. mm. http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/heikin-paiva/ Viime vuosina olemme saaneet tottua kuitenkin siihen, että vuoden säät ovat ikään kuin siirtyneet eteen päin. Lumi tulee myöhemmin. Kylmin talvi on ollut usein vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. Kesän lämpeneminen ei ole vielä juhannuksenkaan tienoilla päässyt käyntiin. (Muistutus viime toukokuulta https://www.youtube.com/watch?v=L_pxke_O9eg kts. erityisesti kohta 1:45 - 2:30) Odotettavissa on siis vielä nykyisen talven taittuminen hiukan myöhemmin. Valo sen sijaan ei petä. Vaasassa päivän pituus on tänään yli 6 tuntia. Utsjoellakin jo yli 2 tuntia. Kaamos on ainakin onnellisesti ohi koko Suomesta. Artikkelikuvassa on näkymä Stråkavikeniltä eli Österön satamasta Vöyrin Maksmosta. Kuva on otettu pari viikkoa sitten. Samalla reissulla näimme Pöuskofjärdenillä talviverkoilla yhtä aikaa kymmenen merikotkaa. Vuotta 2018 ei ollut kulunut kuin noin...
More+
Heinäkuu kääntyy loppuaan kohti. On kesä, joka on säiltään ollut erikoinen. Minulle ja miehelleni tämä kesä on ollut myös hyvin erilainen. Olemme saaneet asua saaristossa rauhallisessa maalaisympäristössä. Tämä on ollut suuri ja odottamaton lahja ystävältämme Andersilta. Meidän kaikkien tarpeet ovat kohdanneet. Pekka on saanut puuhastella koirien ja omakotitalon töiden parissa. Minä olen saanut rauhaa kirjoittamiselle ja levolle. Samalla olen hoitanut kukkia ja pientä kasvimaatani. Olen viimeisinä viikkoina käynyt lähes päivittäin uimassa läheisellä Sommarösundin uimarannalla. Siellä on tuntunut kuin olisi lomalla Turun saaristossa. Olemme asuneet täällä nyt yhdeksän viikkoa. Anders kutsui meidät tänne siksi aikaa, kun hän on melomassa Virolahdelta Tornioon syöpämelonta - nimisessä tempauksessa. Syöpämelonnasta Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään syöpämelojat pääsevät perille Tornioon ja palaavat kotiin luultavasti huomenna. Keskiviikkona tässä kylässä heille järjestetään juhla klo 18.00 illalla. Juhlan tuotto ohjataan myös syöpämelonnan keräilytilille, josta tuetaan syöpään sairastuneiden lasten ja heidän perheensä asiaa ja pyritään saamaan Vaasan keskussairaalaan PET-laite, jolla syöpä...
More+
On lankalauantai! Tämän lyhyen kirjoituksen syy on se, että minun pitää tässä ja nyt tunnustaa rakkauteni. Motiivi tunnustukseen lähtee siitä, että olemme taas viettämässä pääsiäisaikaa pohjoisessa. Eilen haahuiluajeltiin Kemijokivarressa ja Rovaniemi-Kuusamotien ja Rovaniemi-Kemijärvitien välisillä sydänmailla. Kuvasimme erityisesti kevätpuroja ja nautimme aurinkoisesta pitkäperjantain säästä. Muutama pisamakin tuli pyydystettyä nenän varteen. Hieno hetki oli se, kun bongasimme maakotkan. Se lensi hetken edellämme tien yläpuolelle ja karisti pyrstöhöyheniensä kimpusta kahta varista. Näky oli komea. Maakotkan lento on tosi uljasta, kun sen näkee valtavat siivet levitettyinä noin lähietäisyydeltä. Tietenkään käsillä ei ollut kameraa riittävän nopeasti ja lintu jäi ikuistamatta. Ja nyt siihen tunnustukseen... Rakastan pohjoista ulottuvuutta so. Peräpohjolaa ja Lappia, Ruijaa, Norrbottenia ja muita pohjoisen alueita! Kaipaus pohjoiseen iskee erityisen vaativana kevättalvella ja syksyn ruskan aikaan. Ikävä pohjoiseen johtuu tietysti sen luonnosta. Äitini oli kotoisin Torniosta, Peräpohjolasta ja itse sain viettää ikävuodet 9-20 oikeassa Tunturi-Lapissa, Muoniossa. Pohjoinen arki jäi taakse opiskelujen ja töiden myötä. Onneksi Vaasaan muutettuani...
More+
