Posts Tagged ‘kurki’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Lokakuuta ja lukemista

Siirtymä kesästä syksyyn ja lähes talveen oli nopeaa tänä vuonna. Kevät ja syksy ovatkin usein kavereita keskenään. Siirtymä talvesta kesäänkin tapahtui tänä vuonna nopein loikin. Syyskuu oli ihanaa aikaa ihailla Söderfjärdenin kurkia. Kauniit ja aurinkoiset illat toivat mansikkapaikkaani laumoittain luonnonystäviä. Muutaman kerran kävimme myös nuotiolla. Viimeisimmältä reissultani otin kuvan, jonka lähetin joutsenkuvakilpailuun. Kuvan oheen kirjoitin seuraavan tekstin: "Laulujoutsenpari on elellyt viiden tämän kesäisen poikasensa kanssa koko kesän kuvanottopaikan läheisyydessä. Olen seurannut niitä pitkin kesää. Nyt kuvanottopäivänä ympäristä oli jo melko hiljainen: vain vanhhemmat ja yksi poikanen oli näkyvissä. Muutaman tunnin nuotiolla istumisen jälkeen tämä kuvan poikanen kävi ikään kuin tervehtimässä rannassa ja lipui sitten yksin majesteettisesti aallon murtajan taakse ja pois. Vanhemmat jäivät kahden. Kuvasin myös niiden käyttäytymistä joidenkin ruutujen ajan. Kuten kuvasta näkyy, poikasella on vasen siipi vioittunut eikä siitä ole siirtymään ilmojen nyt viilettyä etelämmäksi. Luultavasti vanhemmat laittoivat poikasen "tien päälle". (Kuvanottopäivä 22.9. oli hyvin luultavasti termisen kesän viimeinen...

More+

Syksyn ihmeitä Pohjanmaalla

Syyskuun ja syyspäivän tasauksen mentyä päivät alkavat hurjan laukkansa kohti joulukuun pimeyttä. Ei anneta sen masentaa meitä vaan nautitaan kaikesta, mitä luonto meille tarjoilee ilmaiseksi mielen piristykseksi. Minulle syksyn upeimpia asioita ovat ruska, sateet (!), pilvimuodostelmat, taivaan valot ja Söderfjärdenin ihmeet. Syksyssä minua ilahduttavat luonnon ihanuuksien lisäksi erilaiset kulttuuririennot, mutta niistä voisin kirjoittaa toisella kertaa. Pidän kaikista vuodenajoista. Kesä on mukava siksi, että lämpöä ja lomaa on enemmän kuin muina vuodenaikoina. Olen kuitenkin syksyn lapsi ja siitä ehkä johtuu, että koen sen omimmaksi vuodenajakseni. Koska olen kasvanut Lapissa, ruska elähdyttää minua kovasti. Syksyllä kaipaan kotiseudulleni kaikkein eniten. Töistäni johtuen en oikein pääse mauttimaan Lapin ruskasta, mutta värejä riittää täällä etelämpänäkin. Erityisesti meren läheisyydessä ja saareistossa voi joskus kokea aavistuksen Lapin syksyn väriloistosta. Sateistakin pidän. Minua ei kastuminen haittaa. Hyvät ulkoilutamineet ovat kuitenkin syksyisessä luonnossa liikkujalle todella tarpeelliset. Kostea sää hoitaa ihoa ja sielua. On upea tunne tulla myös kotiin sadesäästä ja vaihtaa lämmintä vaatetta ylleen....

More+