Syksyn ihmeitä Pohjanmaalla
Syyskuun ja syyspäivän tasauksen mentyä päivät alkavat hurjan laukkansa kohti joulukuun pimeyttä. Ei anneta sen masentaa meitä vaan nautitaan kaikesta, mitä luonto meille tarjoilee ilmaiseksi mielen piristykseksi. Minulle syksyn upeimpia asioita ovat ruska, sateet (!), pilvimuodostelmat, taivaan valot ja Söderfjärdenin ihmeet. Syksyssä minua ilahduttavat luonnon ihanuuksien lisäksi erilaiset kulttuuririennot, mutta niistä voisin kirjoittaa toisella kertaa. Pidän kaikista vuodenajoista. Kesä on mukava siksi, että lämpöä ja lomaa on enemmän kuin muina vuodenaikoina. Olen kuitenkin syksyn lapsi ja siitä ehkä johtuu, että koen sen omimmaksi vuodenajakseni.
Koska olen kasvanut Lapissa, ruska elähdyttää minua kovasti. Syksyllä kaipaan kotiseudulleni kaikkein eniten. Töistäni johtuen en oikein pääse mauttimaan Lapin ruskasta, mutta värejä riittää täällä etelämpänäkin. Erityisesti meren läheisyydessä ja saareistossa voi joskus kokea aavistuksen Lapin syksyn väriloistosta. Sateistakin pidän. Minua ei kastuminen haittaa. Hyvät ulkoilutamineet ovat kuitenkin syksyisessä luonnossa liikkujalle todella tarpeelliset. Kostea sää hoitaa ihoa ja sielua. On upea tunne tulla myös kotiin sadesäästä ja vaihtaa lämmintä vaatetta ylleen.
Ja jotta omituinen luonteenlaatuni saisi vielä kovemmin jonkun karvat pystyyn tunnustan, että nautin myrskysäästä ja upeinta on räntäsade sopivissa vaatteissa. Lieneepä tähänkin syynä se, että olen syntynyt todella kovalla myrskyllä lokakuun alussa. Noita sateita onkin viimepäivinä ainakin täällä Pohjanmaalla riittänyt yli oman tarpeen ja siksi täällä on nyt kovin syystulva miesmuistiin. (Isokyrön Tuuralassa keskustelin arviolta 80-vuotiaan miehen kanssa, joka sanoi, että hän ei ole nähnyt elämänsä aikana näin rajua sateen aiheuttamaa syystulvaa.) Ei todellakaan ole mukavaa, että jotkut ihmiset joutuvat kärsimään tulvista ja koteihin nousee vesi, mutta minä katastrofihakuisena ihmisenä olen nauttinut tulvan aiheuttamista näkymistä. Olemme kahtena päivänä ajelleet ristiin rastiin Pohjanmaata ja Etelä-Pohjanmaata katselemassa luonnon näytelmää.
Taivaanvalot ja pilvimuodostelmat saavat mieleni myös ihmetuksestä mykkyrälleen. Kuinka luonto onkaan monimuotoista! Artikkelikuvan pilvet kuvasin Söderfjärdenillä syyskuun 20. päivän iltana. Söderfjärden on noin 530 miljoonaa vuotta vanha meteoriittikraateri noin 8 kilometriä Vaasan eteläpuolella. Sen läpimitta on 6,6 kilometriä. Nimi suoraan suomennettuna tarkoittaa eteläistä ulappaa. Siellä onkin vielä sata vuotta sitten lainehtinut meri. Alue on kuivattu pelloiksi. Suuri kuivausurakka suoritettiin viime vuosisadan alkupuoliskolla. Keskelle peltoaukeata on jokunen vuosi sitten rakennettu maailman matalin tähtiobservatorio ja sen kylkeen lintutorni. Koska peltoaukea on noin laaja ja taustavaloja on vähän, myös paljain silmin voi ihailla tähtiä ja revontulia.
Söderfjärden on kansainvälisesti luokiteltu arvokkaaksi lintualueeksi ja se kuuluu Natura 2000 ohjelmaan. Keväisin peltoaukean (erityisesti sen luoteiskulman) kansoittavat laulujoutsenet (Cygnus cygnus) ja syksyisin on vuorossa kurkien (Grus grus) kokous. Söderfjärden on yksi Pohjoismaiden suurimmista kurkien välietapeista ellei peräti suurin. Noin 7-8 000 kurkea viivähtää siellä joka syksy. Paras aika bongata näiden upeiden lintujen syysmuuttoa on syyskuun kymmenennestä päivästä lokakuun neljänteen toista päivään. Iltaisin 18.30-19.00 aikaan voi nähdä yhtä aikaa ilmassa jopa tuhat kurkea matkalla yöpymispaikalleen saaristoon. Tänä kautena olen käynyt 2-4 kertaa viikossa ihailemassa kurkia, pilvimuodostelmia ja syksyn värejä Söderfjärdenillä.
Kurjista (muistakin kuin Hugon kurjista) on tehty paljon kaihoisia ja koskettavia lauluja. Laitan tähän linkin yhteen niistä https://www.youtube.com/watch?v=D8XsOCZQeio , jos kyseinen laulu ei ole tuttu suomenkielisenä versiona sen voi kuunnella myös tästä http://www.youtube.com/watch?v=wcwrv_Tollw&feature=related Kai Hyttisen Kurki on myös kaunis http://www.youtube.com/watch?v=D_oWGuTZRpI&feature=related Kun noita lauluja kuuntelee, kaiho valtaa mieleni ja päätös lähteä Lappiin parin päivän päästä koittavan syysloman ajaksi vahvistuu entisestään.
Tämän viikon runoksi valitsen tekstin aivan toisesta aihepiiristä, mutta ehkäpä siinäkin on jotain samanlaista kaihoa jä lempeää alakuloa kuin kurkien huudossa syksyn taivaalla:
