Posts Tagged ‘Kari Tapio’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Nuoruusmuistoja: Julle ja minä

Huom! Kuva ei vastaa tekstin sisältöä. Halusin sen kuitenkin laittaa tähän. On äitienpäivän ilta. Lunta tuossa sateli juuri pihakukkiemme sekaan. Päivän viestittely on ollut vilkasta. Ystäviä on pitkin Suomen niemeä. Siksi on tullut viestejä joka puolelta. Tänään olen nähnyt kuvan niin Yli-Muonion ensimmäisestä kuovista  (entiseltä nimeltään isokuovi) kuin eteläisemmän Suomen vihreästä koivikostakin. On pohdittu toisten kavereiden kanssa, mikä Disneyn prinsessa kukin olisimme. On hienoa, että tänä nopean ryhmäviestimisen aikana eristäytymiseen on tullut monenlaisia sävyjä. Ilahtunut olen monista ystäväryhmistä. Omaa elämänhistoriaani ajatellen olen erityisen ilahtunut siitä, että olemme entisten nuoruuden luokkakavereiden kanssa löytäneet toisemme viimevuotisen luokkakokouksen jälkimainingeissa. Tuo porukka on ollut minulta hukassa neljä vuosikymmentä. Mukana on kolme lukion aikaista opettajaammekin. Olemme nyt opiskelleet yhdessä historiaa, maantiedettä, biologiaa, nauraneet ja itkeneet yhdessä, vaihdelleet reseptejä, siunauksia, hurttia huumoria. Yhdessä muistellessa on palautunut mieleen jo unohtuneita tapahtumia ja ihmisiä. Olen siis löytänyt kadonneen nuoruuteni. Olen taas kuullut tuttuja sananparsia ja murretta, jonka olen...

More+

Sydämeni joiku

Sydämeni joiku Vihdoinkin! Vuosikymmenten kirjoittamisen jälkeen minulta ilmestyy runokirja. Sen kustantaa rovaniemeläinen Väyläkirjat http://www.vaylakirjat.fi/ Voin kyllä myöntää, että en ole kovin aktiivisesti yrittänyt lähestyä kustantajia. Olen tuonut tuotoksiani esiin lähinnä muita kanavia pitkin: laulunsanoituksina, monitaiteellisina esityksinä, musikaalina ja librettona joitakin mainitakseni. Runonkulkijatkin niitä ovat lausuneet. Näiden kotisivujeni kautta ihmiset ovat myös voineet tutustua runomaailmaani. Vanhin kirjassani oleva runo on syntynyt vuonna 1974, kun olin 13-vuotias ja tuorein keväällä 2018. Viime kesänä esiinnyimme RunoSointu -ryhmän kanssa Kaustisella ja voitimme esityksellämme luontoaiheisen kilpailun juuri niillä ruonoilla ja laulunsanoituksilla, joita Sydämeni joiku -kirjastani on luettavissa. Ilman ryhmän muita jäseniä Huntuksen Tarjaa ja Rautamon Kirstiä viidellä vuosikymmenellä kirjoitetut lapinrunot eivät olisi saaneet tätä muotoa ja järjestystä. Ilman kilpailun voittoa en olisi ehkä edes saanut intoa lähettää runojani kustantajalle. Esityksessämme oli Tarjan upea äänimaisema, liikettä, teatteria, laulua, soittoa, lausuntaa ja tietysti Lappiin liittyviä tarpeistoja. Rakensimme jopa viitteellisen nuotion nokipannukahveineen. Saamelaiskäräjien kulttuurisihteeriltä tarkistin, että esityksen nimi ei...

More+

Viisautta alkavaan kevääseen

Kovasti taas sydän sykkii alkavalle keväälle. Toissapäivänä, perjantaina, vietimme merikotkien etsimispäivää Sundomin saaristossa. Ja löytyihän niitä. Näimme kaikkiaan 6 eri yksilöä. Torstaina jo ajelimme Maxmon saaristossa kotkia etsien. Emme löytäneet, mutta Stråkavikenin satamassa nautimme auringosta ja monenlaisista visuaalisista herkuista auringonpaisteessa. Österön uimarannalla nautimme eväitä ja uskaltauduimme hiukan jäällekin kävelemään. Palasimme Kaitsorin kautta. Artikkelikuva on Hällnäsin satamasta. Tähän aikaan vuodesta kirkkaina päivinä lumi ja jää antaa kaikki valkoisen, hopean ja sinisen sävyt. Perjantaina kävimme ystäväni A:n kanssa Ritzissä Evan ja Manun konsertissa. Oli mukavaa käydä kuuntelemassa monipuolisia esiintyjiä livenä.   Viisautta alkavaan kevääseen Vinkkasin edellisessä kirjoituksessa muutamista kirjoista. Yksi niistä on Elif Shafakin Rakkauden aikakirja. Siinä vaeltava dervissi opettaa erilaisia asioita. Olen koonnut sieltä täältä kirjasta tämän opettajan säännöt. Mielestäni ne ovat hyvin yleismaailmallisia ja yleisinhimillisiä. Suufilaisuus, joihin dervissitkin kuuluvat, on islamin uskon mystinen suuntaus, joka etsii eri uskontojen välistä yhteyttä. Suufilaisuutta pidetään islamin uskon sisällä usein harhaoppina, joka on ammentanut vaikutteita...

More+

Valoa ja pimeää

  Adventtisunnuntai! Ruotsinkieliset suomalaiset viettivät eilen juhlaa nimeltä Lilla jul. Sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen pikkujoulun kanssa. Meillehän pikkujoulu tarkoittaa pääosin työpaikan tilaisuutta, jossa syödään ja juodaan porukalla ja "parhaassa tapauksessa" haukutaan pomo ja "puhutaan totuuksia" työkaverin rumasta koltusta ja ällöttävästä persoonasta. Ruotsinkielisten Lilla jul on päivä, jolloin vietetään pienimuotoista perhejuhlaa ja koristellaan koti ja piha joulua varten. Jouluvalot sytytetään pihakuuseen ja adventtikynttilät otetaan esiin. Pieniä lahjojakin voidaan antaa. Auta armotonta sitä kylän ekstremistiä, joka ei viimeistään ensimmäisen adventtisunnuntain aattoiltana ole saanut jouluvaloja tontilleen ja uskaltaa vieläpä kertoa, ettei vietä joulua. https://sv.wikipedia.org/wiki/Lilla_jul kertoo tavasta enemmän. Tämä vuodenaika koettelee ihmisen henkistä kanttia. Valoa riittää vain muutamaksi tunniksi. Hämärä on vasten hämärää. Suurimman osan aikaa ulkona on pimeää. Pimeys tuntuu läpitunkevalta varsinkin, jos ei ole lunta maassa.  Yhä synkemmäksi se muuttuu pilvisinä päivinä. Tänään päivän pituus Vaasassakin on vain 5 tuntia ja 44 minuuttia. Utsjoella aurinko laski toissapäivänä klo 12:17 ja nousee...

More+

Pohjoinen ulottuvuus

On lankalauantai! Tämän lyhyen kirjoituksen syy on se, että minun pitää tässä ja nyt tunnustaa rakkauteni. Motiivi tunnustukseen lähtee siitä, että olemme taas viettämässä pääsiäisaikaa pohjoisessa. Eilen haahuiluajeltiin Kemijokivarressa ja Rovaniemi-Kuusamotien ja Rovaniemi-Kemijärvitien välisillä sydänmailla. Kuvasimme erityisesti kevätpuroja ja nautimme aurinkoisesta pitkäperjantain säästä. Muutama pisamakin tuli pyydystettyä nenän varteen. Hieno hetki oli se, kun bongasimme maakotkan. Se lensi hetken edellämme tien yläpuolelle ja karisti pyrstöhöyheniensä kimpusta kahta varista. Näky oli komea. Maakotkan lento on tosi uljasta, kun sen näkee valtavat siivet levitettyinä noin lähietäisyydeltä. Tietenkään käsillä ei ollut kameraa riittävän nopeasti ja lintu jäi ikuistamatta. Ja nyt siihen tunnustukseen... Rakastan pohjoista ulottuvuutta so. Peräpohjolaa ja Lappia, Ruijaa, Norrbottenia ja muita pohjoisen alueita! Kaipaus pohjoiseen iskee erityisen vaativana kevättalvella ja syksyn ruskan aikaan. Ikävä pohjoiseen johtuu tietysti sen luonnosta. Äitini oli kotoisin Torniosta, Peräpohjolasta ja itse sain viettää ikävuodet 9-20 oikeassa Tunturi-Lapissa, Muoniossa. Pohjoinen arki jäi taakse opiskelujen ja töiden myötä. Onneksi Vaasaan muutettuani...

More+