Sydämeni joiku

Sydän kivessä

Sydämeni joiku

Vihdoinkin!

Vuosikymmenten kirjoittamisen jälkeen minulta ilmestyy runokirja. Sen kustantaa rovaniemeläinen Väyläkirjat http://www.vaylakirjat.fi/ Voin kyllä myöntää, että en ole kovin aktiivisesti yrittänyt lähestyä kustantajia. Olen tuonut tuotoksiani esiin lähinnä muita kanavia pitkin: laulunsanoituksina, monitaiteellisina esityksinä, musikaalina ja librettona joitakin mainitakseni. Runonkulkijatkin niitä ovat lausuneet. Näiden kotisivujeni kautta ihmiset ovat myös voineet tutustua runomaailmaani. Vanhin kirjassani oleva runo on syntynyt vuonna 1974, kun olin 13-vuotias ja tuorein keväällä 2018.

Viime kesänä esiinnyimme RunoSointu -ryhmän kanssa Kaustisella ja voitimme esityksellämme luontoaiheisen kilpailun juuri niillä ruonoilla ja laulunsanoituksilla, joita Sydämeni joiku -kirjastani on luettavissa. Ilman ryhmän muita jäseniä Huntuksen Tarjaa ja Rautamon Kirstiä viidellä vuosikymmenellä kirjoitetut lapinrunot eivät olisi saaneet tätä muotoa ja järjestystä. Ilman kilpailun voittoa en olisi ehkä edes saanut intoa lähettää runojani kustantajalle. Esityksessämme oli Tarjan upea äänimaisema, liikettä, teatteria, laulua, soittoa, lausuntaa ja tietysti Lappiin liittyviä tarpeistoja. Rakensimme jopa viitteellisen nuotion nokipannukahveineen. Saamelaiskäräjien kulttuurisihteeriltä tarkistin, että esityksen nimi ei loukkaa saamelaisia.

Lähetin runot kustantajalle marraskuussa. Hän ei muilta kiireiltään ehtinyt perehtyä runoihini ja niin asia hautautui, kunnes muistutin häntä asiasta ja päätös kustantamisesta syntyi nopeasti. Kustantajani halusi, että saan kirjani myyntiin 8.6. olevaan luokkakokoukseeni Muonioon. Sinne onkin mukavaa matkata kirjat kainalossa. En ole tavannut luokkakavereita vuosikymmeniin. Kaikki he varmasti muistavat, että kirjoittelin runoja ja sanoitin (+ sävelsin) lauluja jo kouluaikana. Osa kirjan runoista on siis tosiaan noilta menneiltä päiviltä.

En uskonutkaan, miten suuri helpotus minulle on saada runoja ja sanoituksia oikein kansien väliin. Aivan kuin olisin ylittänyt suuren kynnyksen tai noussut sellaisen tunturin korkeimmalle huipulle, jonka rinteitä olen vuosikymmenet vaellellut.

 

Sydämestä

Tätä kirjoittaessani mietin, mitä muuta olen sydämestä sanaillut. Ainakin laulunsanoituksistani tulee mieleen kaksi. Ne on Kirsti Hämäläinen säveltänyt Eevan tyttäret kuoroteokseen, joka esitettiin TenaSingersien ja Langinkosken leidien kanssa Vaasan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kurorofestareilla 2006. Poikkeuksellisesti laitan ne tähän ilman runoasettelua.

Naisen sydän niin kuin meri menee näin: "Meri sulkee syvyyksiinsä paljon, paljonkin. Jotain kuulet huokauksissa rantamainingin. Sielu naisen samanlainen niin kuin meri on: koskaan et voi sitä tietää, mitä pinnan alla on. Tule luokse. Anna käsi. Tahdon olla elämäsi. Jos en karkaa kauemmaksi, viivyn aina sylissäsi. Merenpohjaan kätkettynä kulta aarre on. Sydän naisen samanlainen niin kuin meri on. Sielu naisen samanlainen niin kuin meri on.: koskaan et voi sitä tietää, mitä pinnan alla on. Tule luokse. Anna käsi. Tahdon olla elämäsi. Jos en karkaa kauemmaksi, viivyn aina sylissäsi. Tule luokse. Anna käsi. Tahdon olla elämäsi. Jos en karkaa kauemmaksi, viivyn aina sylissäsi. "

Sulka ja peurankellot menee puolestaan näin: " Sydämeni on kuin tuli sumun keskellä. Se laulaa hiljaa unohtuneita lauluja. Kulkija kuulee ja lähestyy varpaillaan. Tule lähemmäksi. Älä pelkää. Taitan sinulle peurankelloja hiuksiin. Sydämeni on kuin lokki pimeyden keskellä. Se lentää korkealle humisevassa tuulessa. Kulkija näkee sen lennon kesäyönä. Tule lähemmäksi. Älä pelkää. Annan sinulle yhden sulista hattuun. Ja kauan peitetyt tunteet, kauan unohtuneet laulut alkavat lämmittää meitä. Ja kauan padotut tunteet, kauan peitetyt toiveet alkavat liikuttaa meitä. Tule lähemmäksi. Älä pelkää. Onhan meillä nyt sulka ja peurankellot."

 

Sydämeni kylissä

Nautimme juuri nyt noin viikon ajan kesän puhkeamisesta saariston rauhassa. Olemme taas koiria ja taloa hoitamassa. Eilen illalla kävimme ystävien kanssa luotsiasemalla. Ystäväparin mies huomasi erään kiven kyljessä sydämen. Ikuistin sen artikkelikuvaan. Aloitin viimeisimmän täytetyn päiväkirjani juuri täällä Vallgrundin "Söderbyssä" Eilen aloitin uuden ja kirjoittelin siihen päivän tunnelmia. "Linnut tömistelevät katolla, huutavat puissa, huhuilevat metsän takaa. Vihreä hyökkää kimppuun jokaisella silmänluonnilla. Mies hakkaa polttopuita kuistilla. Koirat ulvovat ja haukahtelevat tarhassa. Odotan ystäviä iltateelle. Jääkiekon juhlinta vaimenee. Päivällä olimme lintuja tsiikaamassa: joutsenia, uikkuja, telkkiä, sotkia, teeriä ja mitä kaikkia niitä onkaan! Aurinko vuoroin pilkahtelee, vuoroin piiloutuu pilviin. Saariston rauha kietoo syliinsä. Venevajojen katot kurkistelevat koivuneitojen, katajavanhusten ja siirtolohkareiden takaa. Merimetsot patsaiksi jähmettyneinä karikon kivillä tekevät kunniaa ohi jyskyttävälle laivalle."

Ystäväparin kanssa menimme sitten vielä ilta-ajelulle. Kun saavuimme luotsiasemalle oli nousemassa upea merisumu, joka sitten viimein meidät kietoikin kalseankosteaan vaippaansa. Sumussa tuoksut vahvistuivat hienosti. Kävimme vielä tutustumassa yhteen ennen näkemättömään venesatamaan. Valo oli hieno kuvaamiseen. Rannassa oli pieni ja herkkä tupas metsäorvokkeja. Kotimatkalla näimme pyyn maassa, merikotkan puussa ja metsäviklon sähkölangalla. Tuo viimeinen aiheutti meissä hämmennystä. Oli ainutkertainen näky.

Ensi viikon loppupuolella lähdemme kohti pohjoista. Pääsen käymään vanhassa lukiossani ja Särkitunturilla. Varaamme aikaa myös Pallaksen rinteille. Äitini ja veljeni hauta sijaitsevat Muonion hautausmaalla. Sen ääreen on aina tärkeää päästä. Saan siis viettää alkukesän kauneimmat päivät sydämeni kylissä.

 

Sydämelliset kirjavinkit

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden. Like 2015.

Heikki Kännö: Sonmö. Sammakko 2018.

Marita Niemelä: Sielukas elämä. Viisas Elämä 2018.

Mirjam Silvén: Sydämeni joiku 2019. Väyläkirjat.

 

Sydämeni musiikkia juuri nyt

Mauno Kuusisto - Heijastus https://www.youtube.com/watch?v=eiRp3KcCKs0

Georg Ots - Muuttuvat Laulut  https://www.youtube.com/watch?v=Tmy6G222LuI

Mikko Alatalo - Alkukesän pehmeinä öinä https://www.youtube.com/watch?v=xNVSbT8PAIw

Juice Leskinen - Luonas kai olla saan - Saimaa-ilmiö https://www.youtube.com/watch?v=-cbA1JslCqo

Kumma heppu & lopunajan voidellut - Meritähti https://www.youtube.com/watch?v=ApT2n4jg1H0

Woude - Keskellä Aikaa https://www.youtube.com/watch?v=nkXVzlA8k_E

Kumma heppu & lopunajan voidellut - Minä ja hän https://www.youtube.com/watch?v=u8vib-CfZpE

Maarit Hurmerinta - Sua Ehkä Liikaa Pomputin https://www.youtube.com/watch?v=N09dYYMg210

Eva ja Manu - Manifiesto https://www.youtube.com/watch?v=odm-H6xZta0

Kari Tapio - Lapin Jenkka + sanat https://www.youtube.com/watch?v=elfo5ndVNhM

Tapio Rautavaara - Rakovalkealla 1949 https://www.youtube.com/watch?v=VHDW2ZRuUjw

Mari Boine - Idjagiedas / In the Hand of the Night (Oslo Opera House, 2009) https://www.youtube.com/watch?v=bdr1kKu-fBY

Northern lights honouring Mari Boine https://www.youtube.com/watch?v=vOf0CJEJJXE Ota aikaa tälle ja katso samalla video!

 

Sydämeni Joiku

 

Matkaat sumun ja auringon mailla

tähtien ja tuiskun seassa.

Vaellan luoksesi

ajatusteni tuntureilla.

 

Poronkellona kilkuttaa

sydämeni joiku

 

p.s. Huutoniemen kirkon piha-alueilla Vaasassa on taas tänä kesänä suunnittelemani pieni pyhiinvaellus. Puihin on laitettu "kylttejä", joissa on Taizé -laulujen nuotteja ja sanoja sekä minun ottamiani valokuvia. Pyhiinvaeltamassa voi käydä 16.8. asti. Toinen vastavanlainen, mutta muista teksteistä ja kuvistani koostuva tulee kesän ajaksi Österhankmon leirikeskuksen alueelle rippikoululaisten iloksi tai ihmetykseksi. Itse en sitä mene pystyttämään, vaan seurakunnan työntekijät sen laittavat puihin. Kerättiin vain viimevuotisia kylttejä ja retriiteissä käytettyjä.

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.