Nuoruusmuistoja: Julle ja minä

Joutsen Rangsby

Huom! Kuva ei vastaa tekstin sisältöä. Halusin sen kuitenkin laittaa tähän.

On äitienpäivän ilta. Lunta tuossa sateli juuri pihakukkiemme sekaan. Päivän viestittely on ollut vilkasta. Ystäviä on pitkin Suomen niemeä. Siksi on tullut viestejä joka puolelta. Tänään olen nähnyt kuvan niin Yli-Muonion ensimmäisestä kuovista  (entiseltä nimeltään isokuovi) kuin eteläisemmän Suomen vihreästä koivikostakin. On pohdittu toisten kavereiden kanssa, mikä Disneyn prinsessa kukin olisimme.

On hienoa, että tänä nopean ryhmäviestimisen aikana eristäytymiseen on tullut monenlaisia sävyjä. Ilahtunut olen monista ystäväryhmistä. Omaa elämänhistoriaani ajatellen olen erityisen ilahtunut siitä, että olemme entisten nuoruuden luokkakavereiden kanssa löytäneet toisemme viimevuotisen luokkakokouksen jälkimainingeissa. Tuo porukka on ollut minulta hukassa neljä vuosikymmentä. Mukana on kolme lukion aikaista opettajaammekin.

Olemme nyt opiskelleet yhdessä historiaa, maantiedettä, biologiaa, nauraneet ja itkeneet yhdessä, vaihdelleet reseptejä, siunauksia, hurttia huumoria. Yhdessä muistellessa on palautunut mieleen jo unohtuneita tapahtumia ja ihmisiä.

Olen siis löytänyt kadonneen nuoruuteni. Olen taas kuullut tuttuja sananparsia ja murretta, jonka olen luullut kadottaneeni. Passiivinen taito on edelleen tallella, mutta aktiivinen taito ei. Olen lapsena Muonioon muuttanut ja sieltä heti lukion jälkeen maailmalle lähtenyt. Siksi tuo Väylänvarren murre tai meänkieli ei ole oma kieleni. Valokuva-albumi noilta vuosilta on ollut kaivettava korkean kirjahyllyn päältä. Nyt alkaa tajuta, miten maailma on näinä vuosikymmeninä muuttunut ja muuttanut meitä. Kuitenkin meissä asuu edelleen 70-luvun lukiolainen. Ehkäpä yhtä viaton ja puhtoinen kuin kuvassa näkyvä lintu.

Täällä kotisivullani on aiemmilta vuosilta pari kirjoitusta, joissa muistelen nuoruuttani Lapissa.

http://ikariantulirumpu.fi/nuoruusmuistoja-kekkonen-kekkonen-kekkonen/ ja http://ikariantulirumpu.fi/muistojen-teilla/ ne on kirjoitettu tänne vuosina -12 ja -14. Jälkimmäisessä kerrotaan mm. Jullen perheestä. On aika nyt kahdeksan vuotta myöhemmin kirjoittaa tänne alkuperäinen muistelus tuosta koirasta. Siispä...

 

Julle ja minä

Talvella 69–70 tuli markkinoille aivan uudenlainen vaatemateriaali, lakkanailon. Kaikki minun ikäiseni lapsukaiset ja varmaan muutkin pukeutuivat siitä valmistettuihin asusteisiin. Minulla oli lakkanailontakki, lakkanailonlakki ja lakkanailonhousut. Lakissa oli pieni lippa jonka päällä keskellä otsaa aivan kuin kokardina tarkka-ampujia härnäämässä lakkanailonilla päällystetty nappi.

Kotini lähellä asui mielenkiintoinen perhe, jolla oli vasikan kokoinen bernhardilaiskoira. Pääsin harjoittelemaan koiran taluttamista tuon Jullen kanssa. Sen kaulapannassa oli kiinni tukeva köysi. Päivänä muutamana sonnustauduin tamineisiini ja lähdin ylpeänä tepsuttelemaan itseäni 2-3 kertaa painavamman koiran kanssa. Kuinka ollakaan se näki jotain mielenkiintoista Kolströmin kaupan kohdalla olevassa mäessä ja nykäisi lujaan juoksuun. Valehtelematta 400 metriä roikuin sen perässä mahallani. Vaatteeni olivat niin liukkaat, etteivät ne hidastaneet Jullen kevyttä ravia jäisellä tiellä.

Ohi kirjakaupan ja rukoushuoneen, ohi Vuollon Maunon talon ja keskikoulun, ylös Reuhalanmaan mäkeä johti yhteinen taipaleemme, kunnes Julle pysähtyi pissaamaan ja minä luistin hölmistyneen luontokappaleen jalkojen välistä ylämäkeen, johon vertavaluvana pysähdyin. Onneksi venäläisnainen, Olga, näki tilanteen ja tuli viemään minut ja Jullen kummankin omaan kotiinsa. Julle sai kaksi ämpärillistä vettä ja taputuksia. Minä sain mustelmia ja laastaria ja puhuttelun siitä, kuinka järjen käyttö on enemmän kuin sallittua ja siitä kuinka isompien otusten (kuten isäni) voimaa tulee kunnioittaa.

Jullen perheen suvussa harrastettiin eläinten täyttämistä ja sen kuoltua vanhuuteen sekin täytettiin. Se seisoi kaikenlaisilla säillä kotitalonsa pihassa pelottelemassa tontinkulman kautta keskikoululta Esson baariin oikaisevia koulukkaita. Ja seisoo siellä varmaan vieläkin. Sitä vain ihmettelen, missä lakkanailonvaatteeni ovat tänä päivänä. Kaipaan niitä toisinaan.

***

Kun olin Jullen ja minun tarinani tänne kirjoittanut, luin muutakin saman vuoden päiväkirjaan kirjoittamaani. Huomaan, että oma äitienpäiväaforismini on ollut tuona vuonna seuraava: "Hyppysellinen äitiä vastaa kuormallista papistoa." Tuossa on varmaankin perää. Silti arvostan pappien, psykologien, opettajien ja muidenkin ihmissuhdetyötä tekevien työtä. Näinä päivinä se nousee arvoon arvaamattomaan.

Voisi olla joskus mielenkiintoista koota luokkakavereitteni ja opettajieni kanssa muistelukirja 1970-luvun elämästä Lapin perukoilla. Oli se elämä niin erilaista.

 

Musiikkia

Tänään laitan musiikkivinkeiksi luokkani ja opettajiemme mielimusiikkia. Lista on pitkä. Junnu on aika yliedustettuna, koska erään herran kanssa vähän palloteltiin hänen musiikillaan. Kiitos musiikkivinkkejä lähettäneille.

Matti Louhivuori – Suopursu https://www.youtube.com/watch?v=c_g_xlARyT0

Juha Vainio - Lauluni aiheet https://www.youtube.com/watch?v=GYOk0nO4Dt0

Juha Vainio - Mä voisin olla amerikkalainen https://www.youtube.com/watch?v=o-AWBDDjd_o

Taisto Tammi - Valkovuokot https://www.youtube.com/watch?v=JyWu8syWS2U

Tiina Aikio - Lappi sydämessä https://www.youtube.com/watch?v=zXEJr0vMzxo

Jari Huhtasalo - Lapin äidin kehtolaulu https://www.youtube.com/watch?v=kkhGRsXzvHI

Juha Vainio - Veljet keskenään  https://www.youtube.com/watch?v=GdXnyQzn7Lw

Juha Vainio - Kaunissaari https://www.youtube.com/watch?v=ez_xCz9marA

Juha Vainio - Yksinäinen saarnipuu https://www.youtube.com/watch?v=wQYIff6o12o

Edu Kettunen – Tavallinen päivä https://www.youtube.com/watch?v=G5qRA47zMP0

Kari Tapio & Reijo Taipale - Elämän Virta https://www.youtube.com/watch?v=vXp2NdDPGg0

Nina Mäkinen – Lapille https://www.youtube.com/watch?v=x_-BQKVkvzI

Markku Aro -  Katso luontoa ja huomaa https://www.youtube.com/watch?v=yzo0UkvGbuY

Markku Aro - Anna kaikkien kukkien kukkia https://www.youtube.com/watch?v=p4au2kNfRvo

Pave Maijanen & Mistakes - Pidä huolta https://www.youtube.com/watch?v=Ep-gWF0j_4M

Marianne Faithfull - As Tears Go By https://www.youtube.com/watch?v=_phZZgkT1Jk

Rakasta elämää - Uusi päivä koittaa vielä! Suomen Poliisin virallinen video Petrus Schroderus laulaa https://www.youtube.com/watch?v=wAvr7fcVJBE

 

Niin ja lopuksi karanteeni-ikäisten herrojen tuoretta mallia nuoremmille

The Rolling Stones - Living In A Ghost Town https://www.youtube.com/watch?v=LNNPNweSbp8

 

Runo

 

Raskaan kevään

jälkeen

kirkon pihan

koivusta

tipahtelee mahlaa

auringossa.

 

Siinä minulle siunaus!

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.