Nuoruusmuistoja: Julle ja minä
Huom! Kuva ei vastaa tekstin sisältöä. Halusin sen kuitenkin laittaa tähän.
On äitienpäivän ilta. Lunta tuossa sateli juuri pihakukkiemme sekaan. Päivän viestittely on ollut vilkasta. Ystäviä on pitkin Suomen niemeä. Siksi on tullut viestejä joka puolelta. Tänään olen nähnyt kuvan niin Yli-Muonion ensimmäisestä kuovista (entiseltä nimeltään isokuovi) kuin eteläisemmän Suomen vihreästä koivikostakin. On pohdittu toisten kavereiden kanssa, mikä Disneyn prinsessa kukin olisimme.
On hienoa, että tänä nopean ryhmäviestimisen aikana eristäytymiseen on tullut monenlaisia sävyjä. Ilahtunut olen monista ystäväryhmistä. Omaa elämänhistoriaani ajatellen olen erityisen ilahtunut siitä, että olemme entisten nuoruuden luokkakavereiden kanssa löytäneet toisemme viimevuotisen luokkakokouksen jälkimainingeissa. Tuo porukka on ollut minulta hukassa neljä vuosikymmentä. Mukana on kolme lukion aikaista opettajaammekin.
Olemme nyt opiskelleet yhdessä historiaa, maantiedettä, biologiaa, nauraneet ja itkeneet yhdessä, vaihdelleet reseptejä, siunauksia, hurttia huumoria. Yhdessä muistellessa on palautunut mieleen jo unohtuneita tapahtumia ja ihmisiä.
Olen siis löytänyt kadonneen nuoruuteni. Olen taas kuullut tuttuja sananparsia ja murretta, jonka olen luullut kadottaneeni. Passiivinen taito on edelleen tallella, mutta aktiivinen taito ei. Olen lapsena Muonioon muuttanut ja sieltä heti lukion jälkeen maailmalle lähtenyt. Siksi tuo Väylänvarren murre tai meänkieli ei ole oma kieleni. Valokuva-albumi noilta vuosilta on ollut kaivettava korkean kirjahyllyn päältä. Nyt alkaa tajuta, miten maailma on näinä vuosikymmeninä muuttunut ja muuttanut meitä. Kuitenkin meissä asuu edelleen 70-luvun lukiolainen. Ehkäpä yhtä viaton ja puhtoinen kuin kuvassa näkyvä lintu.
Täällä kotisivullani on aiemmilta vuosilta pari kirjoitusta, joissa muistelen nuoruuttani Lapissa.
http://ikariantulirumpu.fi/nuoruusmuistoja-kekkonen-kekkonen-kekkonen/ ja http://ikariantulirumpu.fi/muistojen-teilla/ ne on kirjoitettu tänne vuosina -12 ja -14. Jälkimmäisessä kerrotaan mm. Jullen perheestä. On aika nyt kahdeksan vuotta myöhemmin kirjoittaa tänne alkuperäinen muistelus tuosta koirasta. Siispä...
Julle ja minä
Talvella 69–70 tuli markkinoille aivan uudenlainen vaatemateriaali, lakkanailon. Kaikki minun ikäiseni lapsukaiset ja varmaan muutkin pukeutuivat siitä valmistettuihin asusteisiin. Minulla oli lakkanailontakki, lakkanailonlakki ja lakkanailonhousut. Lakissa oli pieni lippa jonka päällä keskellä otsaa aivan kuin kokardina tarkka-ampujia härnäämässä lakkanailonilla päällystetty nappi.
Kotini lähellä asui mielenkiintoinen perhe, jolla oli vasikan kokoinen bernhardilaiskoira. Pääsin harjoittelemaan koiran taluttamista tuon Jullen kanssa. Sen kaulapannassa oli kiinni tukeva köysi. Päivänä muutamana sonnustauduin tamineisiini ja lähdin ylpeänä tepsuttelemaan itseäni 2-3 kertaa painavamman koiran kanssa. Kuinka ollakaan se näki jotain mielenkiintoista Kolströmin kaupan kohdalla olevassa mäessä ja nykäisi lujaan juoksuun. Valehtelematta 400 metriä roikuin sen perässä mahallani. Vaatteeni olivat niin liukkaat, etteivät ne hidastaneet Jullen kevyttä ravia jäisellä tiellä.
Ohi kirjakaupan ja rukoushuoneen, ohi Vuollon Maunon talon ja keskikoulun, ylös Reuhalanmaan mäkeä johti yhteinen taipaleemme, kunnes Julle pysähtyi pissaamaan ja minä luistin hölmistyneen luontokappaleen jalkojen välistä ylämäkeen, johon vertavaluvana pysähdyin. Onneksi venäläisnainen, Olga, näki tilanteen ja tuli viemään minut ja Jullen kummankin omaan kotiinsa. Julle sai kaksi ämpärillistä vettä ja taputuksia. Minä sain mustelmia ja laastaria ja puhuttelun siitä, kuinka järjen käyttö on enemmän kuin sallittua ja siitä kuinka isompien otusten (kuten isäni) voimaa tulee kunnioittaa.
Jullen perheen suvussa harrastettiin eläinten täyttämistä ja sen kuoltua vanhuuteen sekin täytettiin. Se seisoi kaikenlaisilla säillä kotitalonsa pihassa pelottelemassa tontinkulman kautta keskikoululta Esson baariin oikaisevia koulukkaita. Ja seisoo siellä varmaan vieläkin. Sitä vain ihmettelen, missä lakkanailonvaatteeni ovat tänä päivänä. Kaipaan niitä toisinaan.
***
Kun olin Jullen ja minun tarinani tänne kirjoittanut, luin muutakin saman vuoden päiväkirjaan kirjoittamaani. Huomaan, että oma äitienpäiväaforismini on ollut tuona vuonna seuraava: "Hyppysellinen äitiä vastaa kuormallista papistoa." Tuossa on varmaankin perää. Silti arvostan pappien, psykologien, opettajien ja muidenkin ihmissuhdetyötä tekevien työtä. Näinä päivinä se nousee arvoon arvaamattomaan.
Voisi olla joskus mielenkiintoista koota luokkakavereitteni ja opettajieni kanssa muistelukirja 1970-luvun elämästä Lapin perukoilla. Oli se elämä niin erilaista.
Musiikkia
Tänään laitan musiikkivinkeiksi luokkani ja opettajiemme mielimusiikkia. Lista on pitkä. Junnu on aika yliedustettuna, koska erään herran kanssa vähän palloteltiin hänen musiikillaan. Kiitos musiikkivinkkejä lähettäneille.
Matti Louhivuori – Suopursu https://www.youtube.com/watch?v=c_g_xlARyT0
Juha Vainio - Lauluni aiheet https://www.youtube.com/watch?v=GYOk0nO4Dt0
Juha Vainio - Mä voisin olla amerikkalainen https://www.youtube.com/watch?v=o-AWBDDjd_o
Taisto Tammi - Valkovuokot https://www.youtube.com/watch?v=JyWu8syWS2U
Tiina Aikio - Lappi sydämessä https://www.youtube.com/watch?v=zXEJr0vMzxo
Jari Huhtasalo - Lapin äidin kehtolaulu https://www.youtube.com/watch?v=kkhGRsXzvHI
Juha Vainio - Veljet keskenään https://www.youtube.com/watch?v=GdXnyQzn7Lw
Juha Vainio - Kaunissaari https://www.youtube.com/watch?v=ez_xCz9marA
Juha Vainio - Yksinäinen saarnipuu https://www.youtube.com/watch?v=wQYIff6o12o
Edu Kettunen – Tavallinen päivä https://www.youtube.com/watch?v=G5qRA47zMP0
Kari Tapio & Reijo Taipale - Elämän Virta https://www.youtube.com/watch?v=vXp2NdDPGg0
Nina Mäkinen – Lapille https://www.youtube.com/watch?v=x_-BQKVkvzI
Markku Aro - Katso luontoa ja huomaa https://www.youtube.com/watch?v=yzo0UkvGbuY
Markku Aro - Anna kaikkien kukkien kukkia https://www.youtube.com/watch?v=p4au2kNfRvo
Pave Maijanen & Mistakes - Pidä huolta https://www.youtube.com/watch?v=Ep-gWF0j_4M
Marianne Faithfull - As Tears Go By https://www.youtube.com/watch?v=_phZZgkT1Jk
Rakasta elämää - Uusi päivä koittaa vielä! Suomen Poliisin virallinen video Petrus Schroderus laulaa https://www.youtube.com/watch?v=wAvr7fcVJBE
Niin ja lopuksi karanteeni-ikäisten herrojen tuoretta mallia nuoremmille
The Rolling Stones - Living In A Ghost Town https://www.youtube.com/watch?v=LNNPNweSbp8
Runo
Raskaan kevään
jälkeen
kirkon pihan
koivusta
tipahtelee mahlaa
auringossa.
Siinä minulle siunaus!
