Peittoon kääriytyneenä

Kynttilä

Hei!

Syyspäiväntasausta vietettiin hienossa säässä (ainakin täällä Vaasan seudulla) viime viikon perjantaina. Viimeistään nyt on alkanut virallisesti syyskausi. On aika kuunnella kurkien huutoa ja katsella niiden muuttoa.  On aika nauttia syksyn kuulaudesta ja taas toisaalta sumuisista päivistä. On aika katsella tähtitaivasta. On aika vaeltaa metsäpoluilla, polttaa kynttilöitä ja kääriytyä peittoon.

On myös aika tehdä ihanaa pihlajanmarjahyytelöä, jota kannattaa nauttia kuumana vaniljajäätelön seuraksi. Ohjeen konjakin korvasin irkkuviskillä ja hyvää tuli. https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/pihlajanmarjahyytelo.aspx

Voit lukea Kodin Kuvalehden nettisivulta pienen jutun, jossa minua käytettiin asiantuntijana. Linkistä aukeavan jutun lopussa oleva nimeni toimii linkkinä taas näille kotisivuilleni. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/luonto-hoitaa-terveytta-ja-mielta-riittaa-etta-hengitat

Kirjat ovat minulle tärkeitä syyskauden ja lähestyvän kaamosajan ystäviä. Niitä on mukavaa lukea peittoon kääriytyneenä.  Olen tänne kirjoittanut aiemminkin kirjoista http://ikariantulirumpu.fi/lokakuuta-ja-lukemista/ Carlos Ruiz Zafónilta oli tuossa kirjoituksessa monta sitaattia. Luin juuri hänen kaksi muuta kirjaansa: Taivasten vanki (Otava 2011) ja Henkien labyrintti (Otava 2017).  Nekin sijoittuvat Barcelonaan. Taas minun piti ottaa kynä avuksi, jotta saan sitaatteja talteen. Jaan ne nyt teidän kanssanne. Kolme ensimmäistä on Taivasten vangista, loput Henkien labyrintistä.

  • Hyvä illallinen on kuin neito kukassa, jos ei sitä osaa arvostaa, on tyhmä kuin lahna.
  • Pohjimmiltaan ole koskaan olleet niin kuin ennen vaan muistamme pelkästään sen mitä ei koskaan tapahtunut.
  • Miehet ovat niin kuin kadulla myytävät kastanjat: ostaessa ne kaikki ovat lämpimiä ja tuoksuvat hyvältä, mutta sitten kun ne ottaa pois paperitötteröstä, ne jäähtyvät ja niistä huomaa heti että suurin osa on mätiä sisältä. (Olen eri mieltä.)
  • Itsepetos on kaikkien mahdottomien yritysten salaisuus.
  • Liikaa on sellaisia salaisuuksia, jotka vievät miehen hautaan ennen aikojaan.
  • Ei ole hunajaa tarkoitettu aasin suuhun. (vrt. Ei helmiä sioille!)
  • Jossakin vaiheessa elämää ihmisen tulevaisuus on poikkeuksetta hänen menneisyydessään.
  • Ei aamu koita aikaisemmin, vaikka kuinka varhain nousitte.
  • Elämä, hän ajatteli, on juna-asema, jossa melkein aina tulee noustua tai nostetuksi väärään vaunuun.
  • Ajan myötä huonommatkin muistot pukeutuvat valkoiseen.
  • Fernandito, yhdessä sinun kyyneleessäsi on enemmän elämää kuin minä pystyisin ikinä elämään, vaikka kuolisin vasta satavuotiaana.
  • Sodat likaavat kaiken, mutta puhdistavat muistin.
  • Yhteiskunnan keskustelukulttuurin indeksi on käänteisesti verrannollinen intellektuaaliseen vakavaraisuuteen: kun puhutaan vain puhumisen vuoksi, ajattelu jää vähälle ja teot vielä vähemmälle.
  • Ken tästä käy, saa heittää kaiken kärsivällisyytensä. (Keskusarkiston ovessa)
  • Aika virtaa aina käänteisellä nopeudella suhteessa kokijan tarpeeseen.
  • Lupausten laita oli vähän niin kuin sydänten: kun ensimmäinen oli rikottu, seuraavat olivat helppoa kauraa.
  • Silloin kun on nuori, näkee maailman sellaisena kuin sen pitäisi olla, ja kun on vanha, näkee sen niin kuin se on todellisuudessa.
  • Jos kirjat puhuisivat, ei olisi niin paljon kuuroja joka puolella.
  • Et saa antaa enää muiden kirjoittaa dialogia puolestasi. Käytä sitä päätä, jonka Jumala on antanut sinulle kaulan jatkeeksi ja tee librettosi itse, elämä on täynnä hämäräkauppiaita, jotka ovat innokkaasti täyttämässä kunniallisten ihmisten mieltä kaikenlaisilla typeryyksillä, jotka auttavat heitä pysymään aasin selässä porkkana kepin nokassa.
  • Kiinteistöjen ovivahdit tarjoavat monenlaisia palveluita, mutta luottamuksellisuus ei kuulu niihin.
  • Kosto on ateria, joka maistuu parhaalta jäähtyneenä.
  • Kirjoittamisessa, niin kuin elämässäkin, etäisyys aikomusten ja tulosten välillä kulki käsikädessä sen kanssa, miten ensimmäiset toteutettiin ja jälkimmäiset otettiin vastaan.
  • Kohtalo oli niin kuin viisauden hampaat eikä päästänyt ohitseen ennen kuin sen oli kohdannut rohkeasti kasvokkain.
  • Vain teeskentelijät hyvästelevät. (Tätä täytyy makustella...)
  • Helvetti kasvattaa heidät ja he liittoutuvat yhteen.
  • Jumala kuuntelee vain silloin, kun anotaan jotain sellaista, mitä ei tarvita.
  • Haaveet ovat ihmisellä itsellään, mutta kohtalon jakaa paholainen. (Aika synkkiä nuo viimeisimmät!)
  • Hän oli lahjaton ja viraton keskinkertaisuus, joka, niin kuin usein käy, kompensoi kurjuuttaan loputtomalla turhamaisuudella ja hillittömällä tunnustuksenkaipuulla.
  • Miksi puhua unettomuudesta, jos tarkoitetaan omaatuntoa? (vrt. Hyvä omatunto on paras päänalunen!)
  • Totuus on sopimus, joka takaa, ettei viattomien tarvitse kestää todellisuutta.
  • Välillä kun jumalat katsovat toisaalle ja kohtalo eksyy matkallaan, jopa kunnon ihmisille saattaa hieman onni hymyillä.
  • Hyvä toimittaja osannee löytää tarinan, joka on tarpeen kertoa...
  • Kertoja voi kertoa vain siinä määrin kuin hänen toimensa sallii, ja lukija voi lukea vain siinä määrin kuin mitä hänellä on kirjoitettuna sieluunsa.
  • Sinä päivänä kun tiedonjanon kipinä sammuu ja nuoret tyytyvät helyillä koristeltuun roskaan, jota heille myyvät aikansa halpakauppiaat, oli kyseessä sitten pikkuinen kodinkone tai patterikäyttöinen yöastia, eivätkä ymmärrä nenäänsä pidemmälle, palaamme nilviäisten aikakaudelle.
  • Niin kauan kuin on polvihousuisia poikia, jotka osaavat käyttää sivistyssanoja, on vielä toivoa.
  • Viisaat erehtyvät.
  • Viisaat tunnustavat, kun sattuvat erehtymään, mutta pölkkypäät erehtyvät jatkuvasti, vaikka eivät myönnä sitä koskaan ja luulevat aina olevansa oikeassa. (Tämä on kirjojen henkilöhahmo Fermín Romero de Torresin "vähämielisen viestinnän arkhimedinen prinsiippi". )
  • "Koulussa muut sanovat, että minä olen vähän outo", tunnustin eräänä päivänä Fermínille. "Se on sinun onnesi. Voit alkaa huolestua sinä päivänä, kun ne sanovat, että olet normaali." Oli se hyvä tai paha, normaaliksi minua ei ole koskaan syytetty. (Pohdiskelee Julían, kirjailijan alter eco.)
  • Puolimatkassa olin jo tajunnut, että unelmani olivat täynnä mahdottomuuksia, mutta jos hylkäisin ne ennen kuin hyökkäisin taistelukentälle, en koskaan voittaisi sotaa.
  • Olin päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että hyvällä kirjallisuudella ei ollut nimeksikään tekemistä sellaisen yhdentekevän haihattelun kanssa kuin "inspiraatio" tai "olla jotain kerrottavaa" vaan se liittyi enemmän kielen insinööritaitoon, kerronnan arkkitehtuuriin, tekstuurien maalaamiseen, rakennelman väreihin ja sävyihin, kielikuvien valotukseen ja musiikkiin jota sanojen orkesteri saattoi tuottaa.
  • Sinun iässäsi on kemiallisesti mahdotonta huomata [rakkauden ja kiiman] eroa. Luontoäiti tarvitsee näitä temppuja, jotta planeetta pysyisi kansoitettuna, siksi se tunkee nuorten suoniin roppakaupalla hormoneja ja typeryyttä, jotta aina riittäisi tykinruuaksi kelpaavia, jotka olisivat valmiita lisääntymään kuin kanit sen sijaan että uhraisivat itsensä sen puolesta, mitä milloinkin sanovat pankkiirit, papit tai vallankumouksen valaistuneet, jotka tarvitsevat idealisteja ja muita vitsauksia, jotta maailma ei pääsisi kehittymään mihinkään vaan pysyisi aina samana.
  • Sydän on sisäelin joka pumppaa verta, ei sonetteja. Hyvällä onnella osa tuosta virtauksesta yltää päähän, mutta suurimmaksi osaksi se päätyy ruuansulatukseen ja sinun tapauksessasi sukuelimiin, sillä jos et pidä varaasi, ne ottavat aivokuoren aseman siihen saakka, että täytät kaksikymmentäviisi. Pidä kivesmassa erossa ruorista niin pääset satamaan. Jos lähdet hölmöilemään, elämä menee ohi ilman että teet mitään hyödyllistä. ( Kahdessa viimeisimmässä sitaattipätkässä Fermín valistaa nuorta Julíania.)
  • Kovaonnisia ne joiden unelmat on taottu paperista ja musteesta, sillä heille koittaa turhuuksien ja pettymysten kiirastuli.
  • Vietin ensimmäiset päivät kierrellen ihmeidentäyteisen maailman kahviloita, kirjakauppoja ja katuja, jotka olivat tulvillaan palatseja, museoita ja sellaista vapautta hengittäviä ihmisiä, että se häikäisi kaltaiseni noviisiraukan, joka oli tulossa kivikaudelta ja pää pilvissä. (Julían ensimmäistä kertaa Pariisissa)
  • Ei kannata olla tyhmä ja ruveta vanhaksi, se ei tuo sen enempää ylväyttä kuin viisautta eikä tikun nokkaan pistetyn paskan vertaa mitään vaivan arvoista.
  • Kirjoittaminen on työ joka pitää oppia mutta jota kukaan ei voi opettaa.
  • Kynää ei kukaan omista. Se on vapaa sielu ja jää sen luokse, joka sitä tarvitsee.
  • Kynä on niin kuin kissa, se lähtee vain sellaisen perään joka pystyy ruokkimaan sen. Ja samalla tavalla kuin se tulee, se myös menee.
  • Kirjoittaminen on uudelleenkirjoittamista. Sitä kirjoittaa itseään varten ja uudelleenkirjoittaa muita varten. (Tekstin muokkaamisesta)

 

Näin olemme kahlanneet 1291 sivua Zafónin tekstiä. Välimerkit kirjoitin sitaatteihin juuri niin kuin ne kirjoissa on. Molemmat kirjat on suomentanut Antero Tiittula. Hänelle myös suuri kiitos hyvin hoidetusta vaativasta urakasta.

Psykiatri Juhani Mattilan tapausselostekirjasta Uupunut nainen (Teos 2009) lisään vielä yhden sitaatin:

  • Toiveiden tukahduttamisesta seuraa uupumus.

Tällaisen filosofisen ilotulituksen jälkeen minulla ei oikein ole muuta lisättävää kuin: nautitaan kirjoista ja kaikista syksyn iloista!

 

***

Jokunen musiikkikappalekin ja loppuruno on vielä luvassa.

 

Arvo Pärt - Silentium https://www.youtube.com/watch?v=FK-KC2aQpcI

Arvo Pärt - Salve Regina https://www.youtube.com/watch?v=f1CNNf9iU9Y

Nämä kaksi ovat upeita rentoutumisen, mietiskelyn, meditaation ja keskittymisen apuvälineitä. Ja sitten muita yllätyksiä:

Willy DeVille Mark Knopfler version I Call Your Name https://www.youtube.com/watch?v=HOAx-iL6Clw

Maria Muldaur - Cajun Moon - Live  https://www.youtube.com/watch?v=E_uA-buFEu4

Maria Muldaur - Black Coffee  https://www.youtube.com/watch?v=U1h0Rse-8rU

Nina Hagen - Ziggy Stardust https://www.youtube.com/watch?v=IqgcByaNyhc

 

***

 

Ilo

 

Selkäreppu unohtuu nuotiolle.

Kiire katoaa saaristoon.

 

Seuraan tuulta tyrnipensaaseen.

 

Imen vihreän katon tuoksun

ja kiven väkevän kosketuksen.

 

 

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.