Yhteydestä
Heipä hei!
Nyt sitten on käynyt niin, että tuli tarve taas kirjoittaa, vaikka edellisestä on kulunut vasta vajaa kaksi viikkoa. Se johtuu siitä, että sydän on niin täysi.
Jos ihminen kirjoittaa elämässään yhden runokirjan ja siitä tulee yksi kirja-arvostelu, saa olla onnellinen, jos se on juuri tällainen kuin Lappilainen lehdessä oli, kun kirjani esiteltiin kuukauden kirjana: https://lappilainen.fi/2019/
Niitä kirjoja muuten saa vielä täältä minultakin.
Herttuatarjuhlintaa
Sunnuntaina täytin pyöreitä vuosia eli 60 ja tulin samalla herttuattaren arvonimeen oikeuttavaan ikään. Siis eipä virallisesti, vaan puolileikillään. Muistanette:
50 = valtiatar tai valtias
60 = herttuatar tai herttua
70 = ruhtinatar tai ruhtinas
80 = kuningatar tai kuningas
90 jne. keisarinna tai keisari
Tällä tavalla ajatellen ihmisen arvo vaan lisääntyy, vaikka kroppa rapistuu.
50-vuotisjuhlani oli niin massiivinen, että halusin tehdä tästä herttuattareksi siirtymisen päivästä toisenlaisen. Menin aamulla kirkkoon opettajien kirkkopäivän messuun. En laulanut kuorossa enkä avustanut ehtoollisen jaossa. Istuin penkissä ja nautin joka hetkestä. Kirkkokahveilla sitten odotti yllätys. Minulle laulettiin ja sain kotiseurakunnaltani värikkään guatemalalaisen seinäristin mukavien saatesanojen myötä.
Olin kutsunut joitakin ystäviä Sommarön linnakkeen rantanuotiolle ilman säävarausta. En luvannut tarjota mitään, vaan pyysin ihmisiä varaamaan omat eväät mukaan. Noin ei sitten omalta osaltani käynytkään. Halusin kuitenkin tarjota jotain, joka kertoo kahdesta kotiseudustani. Siispä leivoin perinteisiä lappilaisia mettäkakkuja ja valmistin Vaasan Jaakkoon puolukkajuomaan
Kakkujen leipomiseen sain herätteen luokkakavereitteni WhatsApp-ryhmästä, josta sain hyviä ohjeita mm. paistamiseen. Mettäkakut ovat vanhaa savottaravintoa, koska ne eivät jäädy ja säilyvät muutenkin hyvin sellaisinaan. Niistä saivat myös nopeasti energiaa niin miehet kuin hevosetkin.
https://sapuskaavaisapiskaa.wordpress.com/2013/04/05/perinteiset-mettakakut/
Vaasan Jaakkoon puolukkajuoman reseptin löydät mm. täältä:
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/25741/Jaakoon%20puolukkajuoma/
No eihän J ja A-L malttaneet myöskään jättää porukan ruokkimista. J.R. keitti massiivisen kattilallisen herkullista linssikeittoa porukan lämmittämiseksi.
Ystävämme A: tarjosi nuotiopuut liiteristään samalta kylältä.
Sää suosi nuotioseuruetta. Ohjelmaksi vanhat bändikaverini J.L. & J.R. olivat valmistaneet viiden biisin setin. Kolme niistä on musiikkilistassani. Yhtä en saa laitettua tänne, koska se on J.L:n oma biisi, eikä löydy netistä. Toinen on biisi, jonka sanat oli muokattu tilaisuuteen sopivaksi. Ohjelmassa oli musiikin ja syömisen lisäksi nuotiopohdiskelua ja muisteluita, vedinpä vielä pienen tanssituokionkin laiturilla.
Vaikka olin erikseen maininnut, että en tarvitse lahjoja, sain kuitenkin paljon ihanaa kotiin tuotavaksi. Lukuisa joukko muitakin ihmisiä muisti minua onnitteluillaan ja lahjoillaan ikääntymiseni yhteydessä.
Merenrantanuotiolla aika kului huomaamatta ja kiirettä piti ehtiä päivän päätteeksi pyhiin tansseihin Vetokannaksen kirkkoon. Ja kas, sielläkin minua muistettiin laululla ja muutenkin.
Usean tunnin nuotiosessio ja meditatiivinen tanssi antoivat ihanan levollisen olon ja nukuin kuin pieni possu yöni rauhallisesti ja pitkään.
Minulle tuli sellainen mielenpilkahdus, että päivästä muodostui yksi elämäni onnellisimmista.
Yhteys
Jäin miettimään, mikä oli keskeisin onnellisuuden tunteen lähde päivässäni. Ei se ollut mitään materiaalista, ei se ollut myöskään sitä, että tulin erityisen huomion kohteeksi, vaikka nämä seikat olivat tietysti mukavia.
Tärkein päivääni kuvaava sana on yhteys.
- Hän tarvitsee yhteyden toisiin ihmisiin.
- Ihminen tarvitsee yhteyttä omaan itseensä ja syvimpiin tunteisiinsa.
- Ihminen tarvitsee yhteyttä omaan historiaansa ja juuriinsa.
- Ihminen tarvinnee yhteyttä poisnukkuneisiin.
- Ihminen tarvitsee yhteyttä luontoon.
- Ihminen tarvitsee yhteyttä suurempaan voimaan. Minulle tämä suurempi voima on Jumala.