Vauhtisokeutta
Keväinen tervehdys!
Huumaavan hurmioitunut huhtikuu alkaa olla ohi. Herään aamulla lintujen lauluun. Se on todella positiivista. Siinä on vain pieni mutta: herään aivan liian aikaisin unen tarpeeseen nähden. Yritän nukahtaa uudelleen. Teen sudokuja ja luen kirjaa. Raahaan toisina aamuina vuodevaatteet olohuoneen sohvalle etten häiritsisi elämäni sulostuttajan sikeämpiä aamu-unia. Mitä ihmettä on meneillään? Onko minuun taas iskenyt stressi ja vauhtisokeus? Nehän ovat tiiviissä syy-seuraussuhteessa toisiinsa.
Siinä vaiheessa huolestun, kun en enää muista millään, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Kokonaisen viikon hahmottaminen on täysin mahdotonta. Kalenteri on aina lähettyvillä. Siitä huolimatta minulla jää menemättä esimerkiksi yksiin eläkejuhliin, joissa olen aikonut pitää lausuntaesityksen työkaverini kanssa.
Nytkin otan kalenterin käteeni ja selaan sitä pikaisesti. Minulle alkaa valjeta, että olen taas todella sortunut vauhtisokeuteen. Sen syntymistä on edesauttanut uusi kamera, jonka hankin edellisen tilalle, kun se kuoli sateessa kuvattuani. Sekin tapahtui omaa ajattelemattomuuttani alkamassa olleen kevätkiireen seurauksena. Uudessa Nikonissani on niin tehokas optinen zoomi, että pitäähän sitä päästä testailemaan erilaisissa olosuhteissa. On hurja muuttolintujen paluukausi meneillään, jäiden lähtöäkin ja muita kevään riemuja on pitänyt seurata silmä kiinni etsimessä.
Kalenteri ei kerro koko totuutta. Värkkään oikein tiedoston, johon merkkaan työn ulkopuoliset retket, tapahtumat ja muut suuret kokonaisuudet kuten eri proggisten valmistelun yms. (Käytän muistini tukena valokuvatiedostoja.) Ja kas: totuus valkenee. Nyt en voi kuin osoittaa itseäni syyttävällä sormella. "Soo, soo, rouva Silvén! Muista, että olet ahne kokemuksille ja liian innostuva! Muista, että ihminen tarvitsee palautumista ja rauhaa! Opettele hyvä ihminen sanomaan tiukasti 'Ei' myös itsellesi!"
Eilen illalla keskustelimme ystäväni kanssa meitä molempia juuri nyt(kin) vaivaavasta vauhtisokeudesta ja sen seurauksista. Keskustelimme siitä, miten meille molemmille on äärimmäisen vaikeaa pitää huolta omasta jaksamisestamme, koska innostumme niin herkästi monenlaisesta tekemisestä. Miten vaikeaa onkaan kieltää itseltä ja muilta asioita?
Totesin, että tällaisille sähköjäniksille pitäisi kehitellä samanlainen sitruunapanta kuin liikaa haukkuville koirille. Aina, kun harkitsemattoman nopeasti lupaamme tehdä sitä ja tätä; aina kun innostumme liikaa, saisimme tujauksen jotain epämiellyttävää. Lisäksi meillä pitäisi olla jokin akustinen laite, joka noissa tilanteissa muuttaa suustamme tulevan ilmauksen: "Joo, kyllä minä voin sen tehdä!" muotoon: "Valitettavasti kalenterini on aika täynnä ja minun pitää hiukan vetää henkeä. Otan asiasta yhteyttä, jos rauhallisen harkintani jälkeen se näyttää olevan ok."
Meillä innostuvilla vastuunkantajilla on sekin itseämme kuluttava piirre, että teemme muiden haasteista liian helposti omiamme. Jos joudumme sanomaan omalta osaltamme ei, alamme heti pohtia, kenen puoleen pyydämme kääntymään asiassa. Lähettelemme ehdotuksia tekstiviestein, sähköpostein ja mitä niitä sosiaalisia medioita onkaan käytössä.
Tässä ja nyt päätän taas rauhoittaa elämääni. Päätän kuunnella hiljaisuutta. Päätän istua paikallani ikkunasta ulos katsellen. Päätän ottaa käteeni juuri sen kiven, johon olen ladannut keskittymisen voimaa. Päätän mennä kylpyammeeseen lojumaan. Eiköhän niillä konsteilla vauhtisokeuden aiheuttama putkinäkökin ala parantua. Maisemat avartuvat sisään ja ulospäin.
***
Ystäväni Kalevi vinkkasi minua eilisellä Söderskatanin http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/vaellusreitit/vasteron-vaellusreitti/ vaiherikkaalla retkellä seuraavalla linkillä https://earth.nullschool.net/ Päätän käyttää rentoutumisen apuna sen suomia mahdollisuuksia seurata maapallon tuuliolosuhteita. Usko tai älä: se se vasta onkin rauhoittavaa.
Rauhoittumisessa käytän myös seuraavia musiikkikappaleita:
Eleni Karaindrou – Eternity and a Day https://www.youtube.com/watch?v=E16MrbopGas
Eleni Karaindrou - To Vals Tou Gamou https://www.youtube.com/watch?v=_rcs1OC2Sus
Mozart - Lacrimosa https://www.youtube.com/watch?v=k1-TrAvp_xs&list=RDQMOmtUXOBQF8g&index=12
Claude Debussy - Clair de Lune https://www.youtube.com/watch?v=CvFH_6DNRCY&list=RDQMOmtUXOBQF8g&index=15
Ave Maria - Bach https://www.youtube.com/watch?v=hK0evyoPj2M
Andrea Bocelli - Brucia La Terra https://www.youtube.com/watch?v=_NBG4HG6Z94
***
Artikkelin kuvassa olen yhdistänyt kaksi tämän kuun otostani. Toinen on hiljaisen viikon tiistain täysikuu, toinen viikko sitten näkemäni merikotka. Kiitokset Heffille opetuksesta kuvien yhdistämisessä.
Ahneena ihmisenä lisäsin kuvaan myös kehotuksen vapauttaa itsensä. Tämän kirjoitukseni valossa sitä voi pohdiskella eri näkökulmista.
Laitan loppuun vanhan runoni, jonka Hertta Mauriala tulkitsi herkästi viimekuun lopulla Runonkulkijoiden, Kamarimuusikoiden ja Taiteilijaseuran yhteisessä tapahtumassa. Sen myötä Hyvää vappua ja rentouttavaa loppukevättä meille kaikille!
***
Annoit minulle
kallisarvoisinta:
variksen sulan leikkipolkujesi rannalta
Poika pieni
Kuuntelen hiljaa silmiesi ääntä
sydämestä nousevaa
Luottavainen kätesi
kuin lintu hiuksissani
kiinnittää sulkaa
Intiaaniäiti
ja sinä poikani
Hellä Peura
***
P.S. Rauhoittumaan voi tulla Huutoniemen kirkossa järjestettävään miniretriittiin torstaina 11.5. klo 18.00-21.00
