Vastaanottamista ja luopumista

...jatuli hämmentää muinaiset tähdet... Sirpa Seppelin

Kuluneet viikot ovat antaneet paljon mielenkiintoisia elämyksiä ja matkoja: elokuvaa, kirkkonäytelmää, nuotioretkeilyä, Tähtitaivaan messun, konsertin, Staying alive -bileet ynnä muuta. Se on ollut vastaanottamista ja elämän rakennuspuiden keräämistä parhaimmillaan.

Kuukautta on myös leimannut sairausvuoteen äärellä istuminen ja luopumiseen opettelu. Eilen aamuna varhain poistui näistä ulottuvuuksista ystäväni Seppelinin Sirpa (s.14.9.1955). Hänen lähtönsä ei ole yllättävä. Yllättävää on enemmänkin se miten kauan - jo vuosien ajan - hän tiesi tämän päivän koittavan ennemmin kuin useimmille ja jaksoi elää täyttä elämää tämän tiedon kanssa.

Olen tuntenut Sirpan kauan, mutta vasta syksyllä 2019 ystävyytemme pääsi syvenemään. Jo ensimmäisessä kahdenkeskeisessä kahvihetkessämme Bernysissä Sirpa kertoi, että hän sairastaa parantumattomasti. Ehdimme kuitenkin näin lyhyessä yhteisessä ajassamme saada aikaan viisi taidenäyttelyä Vaasassa (3), Mustasaaressa (1) ja Kalajoella (1). Petri Judin oli mukana kahdessa näistä näyttelyistä.

Sirpa oli monipuolinen taiteilija: kuvataiteilija, muusikko ja pianonsoitonopettaja. Oli hedelmällistä pohdiskella näyttelyjämme varten kivien ja metsän olemusta. Ehdimme tekemään myös yllättävän monta matkaa ja retkiä: majakkasaarille, retriitteihin, tuntureille, nuotiopaikoille, ikimetsiin.

Sirpa opetti minulle paljon sekä musiikista että värien maailmasta. Minun osani oli jakaa luonnontietämystä ja lyriikkaa. Meitä yhdisti paitsi monitaiteellinen näkökulma myös kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin.

Sirpan cv:tä katsoessa ei voi muuta kuin hengästyä, niin monipuolisen uran hän ehti tehdä.

Artikkelikuva on Olli Pokelan Vaasan Taiteilijaseuralle ottama. Siinä on Sirpa Seppelinin taulu nimeltä "...jatuli hämmentää muinaiset tähdet...". Taulu oli esillä Kiven laulu näyttelyssämme Black Wall Galleryssa syys-lokakuussa 2020. Minulla on Sirpan lupa käyttää kuvia hänen tauluistaan. Lisäksi Vaasan Taiteilijaseuralta on lupa kuvan käyttämiseen.

Tulevana viikonloppuna Ilkka-Pohjalaisessa on kirjoittamani muistokirjoitus, jonka lisään tänne julkaisemisen jälkeen.

Vaikka luopumiseen on jo valmistautunut, tilanteen lopullisuus iskee mieleen vasta, kun se on ajankohtaista.

Olen tavattoman kiitollinen kaikesta, mitä ehdimme yhdessä Sirpan kanssa kokea. Ajatukseni on hänen puolisonsa ja poikiensa perheiden luona. Ajattelen myös Sirpan laajaa ystäväpiiriä, työtovereita, yhteistyökumppaneita ja oppilaita, mutta ennen kaikkea lähetän hänet matkaan rakastavin miettein.

Elämä on luopumista ja vastaanottamista, joskus luopumista opetellessa oppii myös paljon.

Toivotan teille lukijani toivorikasta kevättä! Halaillaan, kun nähdään!

***

Lisätty 3.3.

Kirjoitus on ilmestynyt jo tämän päivän Ilkka-Pohjalaisessa:

Sirpa Seppelin 14.9.1955 – 1.3.2023

Monitaiteilija Sirpa Seppelin poistui keskuudestamme 1.3. pitkän ja vaikean sairauden murtamana.

Sirpa syntyi ja asui varhaisimmat vuotensa Vantaalla. Elämä kuljetti hänet Helsingin, Turun, Hangon, Savonlinnan ja Mustasaaren kautta Vaasaan. Monipuolinen taiteilija sai jo nuorena kipinän klassiseen musiikkiin. Tie johti opiskelemaan Turun konservatorioon ja lopulta myös Vaasan Kuulaopistoon pianonsoiton opettajaksi sekä kamarimusiikista vastaavaksi ammattilaiseksi.

Sirpan oppilaat ja työtoverit muistavat häntä suurella lämmöllä. Hän oli taitava, luova ja tunnollinen musiikkikasvatustyössään. Hän koki suurta tyydytystä oppilaittensa kehittymisestä ja menestymisestä. Hän kävi ahkerasti konserteissa aivan viimeisiin kuukausiinsa asti. Sairaalassakin häntä ilahdutti ja kipuja lievitti musiikin kuunteleminen.

Opetuksen lisäksi hän soitti useissa kokoonpanoissa, joista tärkein oli Trio Coloroso vuodesta 2000 yhdessä viulisti Sanna Mikkola-Blombergin ja sellisti Johanna Toppisen kanssa. Sirpan sielukas soitto on jäänyt mieleen varmasti useille kuulijoille.

Sirpa piti kovasti monitaiteellisista projekteista. Niitä hänen uransa varrelle kertyi monia. Tälle monipuolisesti lahjakkaalle taiteilijalle oli annettu lahjat ja palo myös kuvataiteisiin, joita hän opiskeli mm. Limingan taidekoulun ja Taideteollisen korkeakoulun kursseilla. Ensimmäinen näyttely, jossa oli hänen töitään esillä, oli Hangossa 1981. Vaasan Ritzissä 25.3. asti on pienoisnäyttely. 

Sirpa on kuvataiteilijan polkunsa varrella maalannut muotokuvia ja abstraktia taidetta. Viimeisimpinä aikoina kuvat alkoivat olla entistä esittävämpiä ja herkän henkistyneitä. Luonto alkoi puhutella yhä enemmän. Päivätöistään vapauduttuaan hänen kuvallinen ilmaisunsa eteni suurin harppauksin, koska hän pystyi antautumaan yhä enemmän kuvataiteeseen. Henkilökohtaisesti minua kiehtoi värien käyttö Sirpan töissä.

Sirpa oli Vaasan Kamarimuusikoiden ja Vaasan Taiteilijaseuran aktiivinen hallitustyöskentelijä ja jäsen.

Ystävänä ja yhteistyökumppanina Sirpa oli uskomaton aarreaitta. Hänen yhteiskunnallinen kiinnostuksensa ja monipuolinen tieto-taitopankkinsa ilahduttivat kovasti lähipiiriä. Keskustelunaiheet eivät päässeet loppumaan. Hän oli hyvä kuuntelija ja hänen kanssaan oli hyvä olla myös hiljaisuudessa. Matkakumppanina hän oli mitä helpointa seuraa.

Sirpaa jää kaipaamaan puolison ja kahden pojan perheiden lisäksi laaja joukko ystäviä, työtovereita, yhteistyökumppaneita ja oppilaita.

Mirjam Silvén

 

Kirjavinkki

Juha Hurme: Tiu tau tilhi. Teos 2022

Tämä kirja kannattaa kaikkien Suomen (kulttuuri-)historiasta kiinnostuneiden lukea! Miten näin pieneen kirjaan voikaan mahtua niin paljon?!

Latinan lentäviä lauseita P osa 1

  • Pabulum animi.
  • Käännös: "Sielun ruokaa."
  • Pace infecta.
  • Käännös: "Rauha tekemättä."
  • Pace tanti viri.
  • Käännös: "Niin mahtavan miehen pysyessä hiljaa.
  • Pactum tacitum.
  • Käännös: "Äänetön sopimus."
  • Pallida mors aequo pulsat pede pauperum tabernas regumque turres. (Horatius)
  • Käännös: "Kalvas kuolema kolkuttaa samalla tavoin köyhän majassa ja kuninkaan linnassa."
  • Panem et circenses.
  • Käännös: "Leipää ja sirkushuveja."
  • Par est.
  • Käännös: "On sopivaa."
  • Par oneri.
  • Käännös: "Yhtäläisellä taakalla."
  • Para bellum!
  • Käännös: "Varustaudu sotaan!"
  • Pari passu.
  • Käännös: "Samanlaisella askeleella."
  • Paritur pax bello.
  • Käännös: "Rauha hankitaan sodan avulla."
  • Parlatorium.
  • Käännös: "Keskustelutila."
  • Pars altera.
  • Käännös: "Toinen puoli."
  • Pars pro toto.
  • Käännös: "Osa kokonaisuuden puolesta."
  • Parturiunt montes, nascetur ridiculus mus. (Horatius)
  • Käännös: "Vuoret vavahtelevat synnyttääkseen, syntyykin naurettava hiiri."
  • Parva componere magnis.
  • Käännös. "Verrata pieniä suuriin."
  • Parvum parva decent. (Horatius)
  • Käännös: "Pienet sopivat pienelle."
  • Parvus pendetur fur, magnus abire videtur. (Seneca)
  • Käännös: "Pikkurikollinen roikkuu hirressä, suuri näyttää pääsevän vapaaksi."
  • Passio.
  • Käännös: "Kärsimys."
  • Pastor loci.
  • Käännös: "Alueen paimen."
  • Pater noster, qui es in caelis, sanctificetur nomen tuum. Adveniat regnum tuum. Fiat voluntas tua, sicut in caelo et in terra. Panem nostrum supersubstantialem da nobis hodie. Et dimitte nobis debita nostra, sicut et nos dimittimus debitoribus nostris. Et ne nos inducas in tentationem, sed libera nos a malo. Amen. (Raamattu, Matt. 6:9-13)
  • Käännös: "Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitettäköön sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaassa myös maan päällä. Ylimaallinen leipämme anna meille tänään. Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin me myös annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan vapauta meidät pahasta. Aamen."
  • Pater, peccavi.
  • Käännös: "Isä, olen tehnyt syntiä."
  • Pater sancte, sic transit gloria mundi. (Tuomas Kempiläinen?)
  • Käännös: "Pyhä isä, niin katoaa mainen kunnia."
  • Pati necesse est multa mortales mala. (Naevius)
  • Käännös: "Kuolevaisten on välttämättä kärsittävä paljon pahaa."
  • Patres apostolici.
  • Käännös: "Apostoliset isät."
  • Patres conscripti.
  • Käännös: "Isät ja valitut" (senaattorit)
  • Patres ecclesiae.
  • Käännös: "Kirkon isät."
  • Patria est ubicumque est bene. (Pacuvius)
  • Käännös: "Isänmaa on siellä missä on hyvä olla."

Musiikkia

SCRIABIN PLAYS SCRIABIN ETUDE Op 8 No 12 - YouTube

Leonard Cohen & Natasha Rostova - Dance me to the end of love - YouTube

Jäähyväiset - YouTube Petri Laaksonen

Silloin Kun En Ole Enää Täällä - YouTube Petri Laaksonen

Lisa Gerrard & Marcello De Francisci — 'When The Light Of Morning Comes' (Official Video) - YouTube

Hans Zimmer and Lisa Gerrard Sorrow - YouTube

The Willow Maid - Erutan (katethegreat19) - YouTube

ANNABETH - Mountain Walk (Official Music Video) - YouTube

Runot

Ikimetsä

Ikimetsässä ei kuolema voita.

Myrskyn kaataman puun juurakoista

löytyy sija pienimmille.

Juuririhmat, jotka kuljettavat vettä ja ravinteita,

ravitsevat nyt uutta elämää.

Metsän pohjalle lahoava puu

antaa kasvualustan sammalille,

sammaleet paikan siirojen piiloleikeille.

Mikään ei lopu.

Kaikki alkaa uudestaan.

Ikimetsä ei koskaan kuole.

Kuusen juuriversot

kasvattavat uudet puut

ihmisten kulkea siimeksissä,

haistaa metsän, veden, ilman tuoksuja.

Pyrstötiaiset, metsänokiperhoset

ja muut siivekkäät

löytävät yhä uusia koteja, piiloja, elämää.

Puun muisto kulkee uusien puiden välissä.

Kivet kaikuvat menneisyyden lauluja,

mutta elävät hidasta muuttumistaan

kohti huomista

ja verhoutuvat jäkälän lämpöön.

Mikään ei lopu.

Kaikki alkaa uudestaan.

Metsä ei koskaan kuole.

Ikimetsässä ei kuolema voita.

Metsänpohjan puut antavat

kasvualustan sammalille.

***

Harmonian vesipisarat

Harmonian vesipisarat

kovertavat

mieleni kiveä.

Tuhat ja tuhat vuotta

vain hetki

ja kivessä sielunmentävä kolo.

Hopeaverhoon pukeudun.   

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.