Terveisiä Kanadan Ottawasta
Käväisin pikaisesti Rapakon takana. Se oli minulle ensimmäinen kerta. Reissu oli todella mielenkiintoinen. Meitä oli matkalla mukana kuusi urheaa tutkimusmatkailijaa. Kolme oli opetushallituksesta ja lisäkseni oli maahanmuuttotyötätekevät ihmiset Oulusta ja Lappeenrannasta. Kävimme tutustumassa maahanmuuttajien opetukseen. Näimme ja koimme paljon, niin paljon, että kaiken sulattamiseen menee runsaasti aikaa.
Minulle mieleenpainuvin tutustumiskohde oli inuiittikeskus, jossa oli mm. päiväkotiryhmä. Saimme myös yllätykseksemme pienen kurkkulauluesityksen, jotain tämäntapaista: http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=CoRK8mgZxbY&feature=endscreen
Matkan ammatilliseksi pääanniksi jäi ajatus siitä, että meillä Suomessa on osattu ratkaista lyhyessä ajassa paljon suuria haasteita ja että meidän systeemimme on pääosin oikein hyvä. Opittavaa on puolin ja toisin. Minuun teki suuren vaikutuksen myös tutustuminen erääseen kouluun, jossa energinen ja idearikas rehtori oli saanut inkluusion parhaat ideat toteutettua. Samalla hän oli sitouttanut koko yhteisön mukaan koulun toimintaan. Tuli mieleen Rinkebyn koulu, mutta paljon kotoisammassa mielessä.
Ottawassa olimme lauantai-iltapäivällä sikäläistä aikaa ja paluumatkalle lähdimme jo keskiviikkoiltapäivällä. Maanantaista keskiviikkoon oli hyvin tiivistä ohjelmaa, joten vain sunnuntaina jäi aikaa tutustua Notre Dame Basilicaan ja yhteen museoon. Itse kävin sivilisaatioiden museossa, josta ostin itselleni intiaanirummun. Sitä sitten varjelin tarkasti ja sain sen ehjänä kotiin asti.
Oheisessa kuvassa on taidemuseon pihalla olevan hämähäkkipatsaan läpi kuvattuna NDB:n julkisivu.
Nyt hetken hengähdyksen jälkeen mielessäni pyörii vanha laulu:
Lapset
Jacques Brell
Kaikki lapset maailman
kerjäläisen tai pohatan
samat leikit niillä on,
samat aiheet ahdingon.
Syntyipä kylmään tai lämpimään,
kyllikseen syö tai on nälissään,
orjan lapset tai herrojen
lapsia ovat ne kaikkien.
Sen kadottaa kasvaessaan.
Lapset syntyy maailmaan
taikavoima hallussaan.
Valtakunta suunnaton
kummilahja lasten on.
Ruohon ja linnun elämää…
Tajuton muisto siitä jää,
minkä tiesi syntyissään,
vaan se häipyy hämärään.
Sen kadottaa kasvaessaan.
Vain lapset pystyvät lentämään.
Heillä on avaimet käsissään.
Jos oven avaa, voi kurkistaa
ihmeelliseen maailmaan.
Rakkauden lapset tai rakastelun,
yhdentekevää sinun tai mun.
Kaikilla on sama oikeus:
kaikille kuuluu rakkaus.
Kaikki lapset maailman
kerjäläisen tai pohatan
samat leikit niillä on,
samat aiheet ahdingon.
Orjan lapset tai herrojen
lapsia ovat ne kaikkien.
Kaikilla on sama oikeus:
kaikille kuuluu rakkaus.
