Takaisin luontoon!

Hei!

On noin sata päivää siihen, että Suomesta tulee sata vuotias. On myös Suomen luonnon päivä. Molemmat asiat ovat juhlimisen arvoisia.

Itsenäisyyttä pidämme itsestäänselvyytenä. On kuitenkin tarvittu määrätietoista työtä itsenäisyyden saamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Siihen työhön on tarvittu sekä miesten että naisten työpanosta. Olen kiitollinen menneille polville, että saan elää maassa, jossa on pohjoismainen demokratia. Meillä ainakin pyritään siihen, että olisimme kaikki tasa-arvoisia. Meillä on mm.  oikeus ilmaista mielipiteemme. Nuo oikeudet sisältävät myös velvollisuuksia. Mielipiteen ilmaisussa on noudatettava tiettyjä rajoja. Emme saa herjata, solvata ja levittää väärää tietoa eli vaihtoehtoisia totuuksia. On huolestuttavaa, että sananvapauden rajoja koetellaan rajusti silloin tällöin myös joidenkin vastuullisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien taholta.

Luonnossa meillä on ainutlaatuiset pohjoismaiset jokamiehen oikeudet. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Jokamiehenoikeudet(16989) Niihin perustuu mahdollisuus liikkua ja yöpyä melko vapaasti luonnossa ja nauttia luonnon antimien keräämisestä. Oikeuksiin kuuluvat vastapainona tietysti velvollisuudet. Emme roskaa, tuhoa ja häiritse luonnon rauhaa. Emme liiku liian lähellä yksityisasutusta.

Luonnosta nauttiminen on jakamaton oikeutemme. Luonnon hoivaaminen jakamaton velvollisuutemme. Kun hoivaamme luontoa, luonto hoivaa meitä. Meillä Suomessa on suuri oikeus ja ilo siitä, että luonto löytyy läheltä. Viisaat kaavoittajat ovat ajatelleet myös kaupunkien asukkaita ja jättäneet tilaa puistoille, puistikoille ja erilaisille viherkäytäville. Muistini mukaan Pohjoismaiden suurin kaupunkipuisto on Helsingin keskuspuisto. Pitäisi varmaan tarkistaa asia. Myös kaupunkiluonnosta ja kotipihoilta löydämme kiviä, puita ja vettä. On helposti saavutettavissa paikkoja, joissa näemme vapaata taivasta tai suurempia vedenselkiä, puroja tai jokia. Kansallis- ja luonnonpuistoja, luontopolkuja tai luonnonsuojelualueita löytyy joka puolelta maata. Toki niitä voisi olla enemmänkin. Suomen ensimmäiset kansallispuistot perustettiin jo 1938. Sitä edelsi 50 vuoden valmistelutyö. Vertailun vuoksi Tanska sai ensimmäisen kansallispuistonsa vasta vuonna 2008.

Onnekseni olen saanut kotoani perinnöksi luonnon rakastamisen ja paljon hiljaista tietoa luonnossa liikkumisesta. Raskaidenkin elämänvaiheiden keskellä olen saanut nauttia luonnon hoivasta. Olen siksi aikanaan opiskellut luontoterapiaohjaajaksi ja Merenkurkun maailmanperintöoppaaksi, että haluan auttaa ihmisiä löytämään luonnon hoivaavien elementtien pariin. Kodit, päiväkodit ja koulut voivat tehdä paljon sen eteen, että myös kasvamassa olevat ja tulevat sukupolvet oppivat nauttimaan luonnosta terveellä tavalla ja huolehtimaan omalta osaltaan sen suomista aarteista. Nuo aarteet ovat esteettisiä, henkisiä ja konkreettisesti fyysisiä.

Runsas viikko sitten minua lähestyi toimittaja Anna Pihlajaniemi Kodin Kuvalehdestä ja kyseli muutamia keskeisiä kysymyksiä luonnon antamaan hoivaan liittyen. Pysähdyin  oikein tosissani noiden kysymysten äärelle ja lähetin hänelle kuuden A4-arkin verran vastauksia. Haluan kiittää Annaa, joka sai minut tosissaan pohtimaan asioita. Kun lehti on julkaissut mietteitäni, voin mahdollisesti laittaa tänne sivuille koko kirjoitukseni ja linkin juttuun tai juttuihin.

Tänään jätän kirjoitukseni melko lyhyeksi. Minulla on kiire lähteä juhlimaan Suomen luonnon päivää Suomen luontoon. Artikkelikuvassa on pääskysenpoikia Oulaisten Piipsjärveltä 7.8. Siitä käy selvästi ilmi hoivan tarve. Itse menen luontoon samanlaisen tarpeen ajamana. Jo pieni hetki luonnon keskellä saa mielen virkistymään ja kehon rauhoittumaan. Bonuksena saa hyvät yöunet!

 

***

Pari musiikkivalintaakin minulla tänään taas on:

Arvo Pärt - Spiegel Im Spiegel https://www.youtube.com/watch?v=nS0FPVOU5e0

ja

Tapio Rautavaara - Kulkuri ja joutsen https://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g

 

***

Alla oleva runoni on kenties jo aiemminkin julkaistu näillä sivuilla, mutta sopii tähänkin juttuun.

 

Menen metsään,

kun en jaksa ääniä, ihmisiä.

Keskellä talvea hiljaisuus

lyö korvat lukkoon.

Ei lintuja.

Jos on onneksemme lunta,

edes lehdet eivät kahise

jalkojemme alla.

 

Menen metsään,

kun sydän on täysi,

linnut huutavat viidakossa

ja jokainen askel

pehmentää sammalta.

Metsän hälyssä

löydän hiljaisuuden sisältäni.

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.