Posts Tagged ‘Jevgeni Jevtusenko’

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.

Tarinoita Merenkurkusta II

  Hei! Jatkan Merenkurkun muistojeni kirjaamista maailmanperintöalueen 10. juhlavuoden kunniaksi. Toinen muistelujeni kohde on Sommarön linnakealue http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/kayntikohteet/sommaro/   Raippaluodon saariston eteläkärjessä. Kartta paikasta löytyy seuraavan linkin takaa: http://www.merenkurkku.fi/assets/Karta---Kartta---Map/Sommar-A4-3.6.2014.pdf Mieheni haastavissa olosuhteissa ottamassa artikkelikuvassa istun Sommarön linnakealueen merenrantanuotiolla 9.9. Kuva on olosuhteista ja kamerasta johtuen hiukan epätarkka, mutta tunnelma varmaankin välittyy. *** Juhlaa ja arkea Sommarön linnakkeella   Erityislaatuinen suhteeni Sommarön linnakealueeseen alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen. "Miten niin erityislaatuinen?" kysyt sinä. No, luepa eteenpäin niin tiedät. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita opettaessani halusin järjestää heille keskellä talvea luontoelämyksen Merenkurkussa. Heinosen Vesa vinkkasi minulle, että Myntin Andersia kannattaisi kysellä koiravaljakoineen paikalle. Oi, sitä riemua, jonka saimme kokea! Istuskelimme vartiotuvan edessä nuotiolla ja oppilasryhmä kerrallaan pääsi Andersin ja hänen veljensä ohjastamiin rekiin. Monet oppilaistani tulivat maista, joissa koiriin suhtaudutaan syystäkin siellä ennakkoluuloisesti. Siksi olimme koulussa harjoitelleet toisenlaista lähestymistä näihin otuksiin. Minulla oli metsästä ammutun ketun karvainen nahka luokassani. Sitä sitten silittelimme ja paijasimme pelkoja voittamaan. Kävimme myös...

More+