Posts Tagged ‘Anna-Maija Raittila’
-
-
Alussa oli sana
ja hiljaisuus.
Tuuli kulki kallionkoloissa,
ravisteli pajua,
soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
salamat tanssivat pilvissä
ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.
Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
jota ihmiseksi kutsutaan.
Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
soluihinsa meren aaltojen valssin,
sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.
Ihminen oli kauneinta musiikkia
ja täydellisin soitin.
Hänen sielunsa loi oman laulun.
Joskus se oli tumma,
joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
Joskus ihmisen sävel särkyi,
eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.
Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
ei häntä enää ollut.
Kevättervehdys! Kevätpäiväntasaus on ohitettu ja viikonloppuna siirrytään kesäaikaan. Ulkona on kyllä hyvin talvisen näköistä. Viikon päästä on pääsiäinen... Olen pikkuhiljaa mietiskellyt, mistä tällä kertaa kirjoittaisin, mutta lopulta aiheen valinta oli selvä. Kirjoitan hiljaisuuden viljelystä. Kuluneen viikon alussa minua ja pastori Eva Thölixiä haastateltiin retriiteistä Lännen median lehtiin. Juttu ilmestyy ensi tiistaina. Keskiviikkoiltana saimme viettää hiljaisuuden iltaa eli miniretriittiä historiallisessa Mustasaaren kirkossa ja tänään olen lähdössä viikonlopuksi pitämään retriittiä Alskathemin leirikeskukseen Evan ja Tiina Keinäsen kanssa. Ensimmäinen kokemus minulla retriitistä oli noin kymmenen vuotta sitten samassa paikassa. Silloin retriittiin oli tullut kiireinen viime hetken peruutus joltain osallistujalta. Ystäväni, pastori Eija Kasari soitti minulle ja sanoi: "Jos olisin lääkäri, määräisin sinut tuon uupumuksesi vuoksi sairauslomalle. Olen kuitenkin pappi ja kehotan sinua lähtemään parin tunnin päästä viikonlopuksi retriitin hiljaisuuteen." Lähdin. Olin niin uupunut, että en edes jaksanut istua rukoushetkien ja virikepuheiden aikana, vaan makasin kappelin perällä ja yhteistilan sohvalla. Muut ajat tuijotin tuleen tai...
More+
Marraskuuta! Lokakuussa kävimme pidennetyn syysloman turvin pohjoisessa Suomessa ja Lapissa. Samalla matkalla kiersimme Pohjanlahden länsipuolta Uumajaan ja tulimme kotiin Vaasaan meren puolelta. Matka oli mieleenpainuvan monipuolinen. Kävimme Simossa ihanan ja ikinuoren tätini luona, jatkoimme matkaa Rovaniemelle. Siellä retkeilimme Vaattunkikönkään maastoissa ja Ylilammella. 24.10. tuli kuluneeksi äitini kuolemasta kokonaista 40 vuotta ja kävimme Muoniossa hänen haudallaan mieheni ja yhden sisareni kanssa. Samana päivänä menimme Pallastunturin Palkaskerolle kotaan paistamaan makkaraa. Syksyn ensimmäinen lumi oli satanut maahan ja pilvet olivat niin matalalla, että itsekin kietouduimme kosteaan pilvipumpuliin. Maisema oli kaunis ja äänet vaimeat. Kotimatkalla kävimme Luulajan maailmanperintökohteessa Gammelstadin kirkkokylässä ihailemassa vanhaa kirkkoa ja kirkkotupia, joista vanhimmat ovat aina neljän vuosisadan takaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4 Uumajassa viivähdimme kaksi vuorokautta. Välipäivänä tutustuimme Tavelsjön maisemiin ja sen pyhiinvaelluspolun alkupäähän. Matkaa jatkoimme Vindelnin ja Vännforsin upeille koskille. Yömme vietimme Uumajan vanhassa vankilassa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uumajan_vanha_vankila Sattumalta yövyimme sellissä, jossa Västerbottens Kurirenin toimittaja ja myöhemmin omistaja Gustav Rosén https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Ros%C3%A9n oli sata vuotta aiemmin...
More+
Vuosi 2015 on ohi. Minulle vuosi on tuonut monenlaisia mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Kouluttauduin vuoden aikana retriittiohjaajaksi, kävin kokemassa Kreikan kevään ja Utön kesän, Pohjois-Norjan syksyn ja paljon muuta. Kaikki vuoden kokemukset eivät olleet pelkästään positiivisia. Terveyden kanssa on joutunut välillä taistelemaan ja sitä myöten myös byrokratia on näyttänyt "mielenkiintoiset" kasvonsa. Olen saanut olla seremoniamestarina pienen Joel Timotein nimenantotilaisuudessa. Se oli minulle erityisen herkkä, kaunis ja koskettava hetki. Eurooppaa ajatellen vuosi on ollut mullistava. Terroriteot ovat olleet kauhistuttavia. Toisen maailmansodan jälkeen suurin kansainvaellus on koettu ja se jatkuu edelleen. Kuka muistaa vielä Kreikan kevään... Vihapuheet yhteiskunnissa ovat nostaneet päätään huolestuttavalla tavalla. Olisiko kukaan vielä vuosi sitten uskonut, että Suomesta löytyy pieni järjestäytynyt porukka, joka tekee useita polttopulloiskuja vastaanottokeskuksiin tai niiksi suunniteltuihin tiloihin. Porukalla on jopa oma trollimediansakin. Haluan uskoa kuitenkin hyvyyteen. En voi olla uskomatta, kun vain mietinkin kaikkea, mitä ihmiset ovat vuoden mittaan toistensa hyväksi tehneet. Eri järjestöt ovat vuorotellen...
More+
