Taas vuosi ajan virtahan
Vuoden 2012 viimeiset tunnit ovat kulumassa tätä kirjoittaessani. On aika vilkaista taakse päin, mutta katsella eteen päin. Vuosi on ollut tapahtumarikas niin maailmalla kuin henkilökohtaisessa elämässäni. Vuoden valopilkkuja ovat minulle olleet matkat Ottawaan ja Ikarialle. Olen saanut nähdä maailmaa ja rakentaa itseäni niidenkin kokemusten kautta. Kotimaassa olen matkaillut useissa eri paikoissa. Kesästä jäivät erityisesti mieleen kanavat. Kalkkinen, Murole, Saimaa, Vääksy ja monet muut... Niiden toimintaa katsellessa ei voinut kuin ihailla ihmisen kekseliäisyyttä. Kanavat mahdollistavat liikkumisen ja sitä myötä tuovat idean vapaudesta käsin kosketeltavaksi. Kanavien varsilla liikkuu myös jokin käsittämätön ja salaperäinen tuulahdus menneisyydestä.
Kulttuurin saralla valopilkkuja on ollut paljon. Yksi koskettavimmista teatterielämyksistä oli Seela Sella Seisaallaan. Elokuvaelämyksistä upeimmat olivat Juho Kuosmasen Romu-Mattila ja kaunis nainen sekä Rax Rinnekankaan Veden peili. Musiikin puolella kärkipaikkaa on vaikea jakaa. Kirjallisuudessa elämyksiä ovat ainakin antaneet Ljudmila Ulitskajan Medeia ja hänen lapsensa -romaani ja Saila Susiluodon runokokoelma Dogma. Kuvataiteessa vuoden merkkipaalu oli päästä vihdoinkin Särestöön.
Joistakin asioista muodostuu helposti perinne. Jo useampana vuoden vaihteen seutuna olen tavannut kahta siskoistani. Tällä kertaa kuitenkin tapasin vain yhtä heistä, mutta mieheni oli mukana perinteisessä kohtaamispaikassamme. Siellä ryhdyimme siskoni kanssa pohtimaan, miksi meille kaikki mereen ja merenkulkuun liittyvä on niin tärkeää ja kiehtovaa, vaikka emme sisarusteni kanssa olekaan kasvaneet merenrannassa. Vanhempamme ovat kuitenkin meren lapsia. Yht'äkkiä huomasimme, että meillä on aivan lähisukupolvissa molemmilta puolilta merenkävijöitä ja kalastajia. (Löytyypä sieltä myös kieltolain aikaan Virosta Viipuriin pirtua trokannut esi-isäkin.) Isänisämme toimi puuseppänä S/S Tornaattorilla. Siitä laivasta laulaa Junnu Vainio seuraavasti http://www.youtube.com/watch?v=5uyjGGYONmM
Matkailu, kulttuuri ja perinteet ovat elämän sulostuttajia, mutta suurimman valon antavat elämään kuitenkin ystävät ja läheiset. Ilman heitä olisimme kuin kaarnalaiva yksin aavalla merellä. Tärkeät ihmiset auttavat meitä tutustumaan itseemme ja pistämään asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Toteudumme ihmisinä vain suhteessa toisiin ihmisiin. Muutoin olemme osa suurta luontoa. Elämä on luopumista ja löytämistä. Se on luopumista itsekkyydestä ja epäitsekkyyden löytämistä. Tämä tapahtuu myös suhteessa ihmisiin. Luopuminen ja löytäminen on rakastamaan oppimista.
Toivottavasti tuleva vuosi kasvattaa meitä ihmisinä, ihmisyhteisöinä ja kansakuntina rakkauteen, anteeksiantamiseen, armollisuuteen ja rauhaan. Toivottavasti tuleva vuosi saa meidät huolehtimaan ihmisten lisäksi myös ympäröivästä luonnosta.
Haluan vuoden lopuksi laittaa tähän muutaman tärkeän musiikkikappaleen.
http://www.youtube.com/watch?v=0k8WD1gx8mg Eivør Palsdottirin Faroe Islands My Mother on rakkaudenylistys kotisaarille ja esityksenä intensiivinen.
http://www.youtube.com/watch?v=ydfH7iuLR0I Tätä The Beatlesin All You Need Is Love - kappaletta kuunnellessa tulee todella hippimäinen olo, mutta sanoma ei ole vanhentunut.
Ilon tuojana toimikoon Tim Minchinin Cheese Song http://www.youtube.com/watch?v=iNB7b-_sZbs Vaikka biisi on pitkä, se kannattaa katsoa ja kuunnella kokonaisuudessaan. Huikeaa!!!
Vuoden viimeisen runon myötä toivotan kaikkea hyvää vuoteen 2013!
Kaikki samaa vettä
Me olemme kaikki samaa vettä
ikuisuuden rannalla
mennet, tulevat ja olevat
valkeat kuulaat ja kaakaopavut,
granaattiomenat,
metsien puut
ja vuorien linnut
palanut ruoho
ja tunturin varvut.
Me olemme kaikki veden lapsia
samat tyrskyt soluissamme
p.s. Tämä runoni on mukana ensi kesän Sudenmorsiamien ja Weljien esityksessä Vaasan Taiteiden Yössä.
