Säröjen sylissä
Taiteiden yö Vaasassa tuli ja meni. Haluan tässä kiittää kaikkia Sudenmorsiamien ja Weljien esityksen tekoon vaikuttaneita ja tietysti yleisöä, jota sateesta huolimatta oli paikalla n. 500 ja Nyqvistin Ossin suoran nettilähetyksen äärellä 150. Artikkelini lopussa on pari runoa tuosta esityksestä.
Kolmen viikon kuluttua esiinnymme RunoSointu -ryhmän kanssa Kummelskärin luontoasemalla Mikkelinsaarilla. Tervetuloa mukaan. Tietoa löytyy oheisesta linkistä http://www.merenkurkku.fi/juhlavuosi/tapahtumat/mikkelinsaarten-paiva/
***
Artikkelikuvassa on näkymä ukkossään polttaman Pauanteen saunarakennuksen sisältä.
Yhtenä aamuna unen ja valveen rajamailla mieleeni putkahti kaksi sanaparia: säröjen sylissä ja kohti epätäydellisyyttä! Kirjoitin nuo ilmaukset sudokulehden kanteen ja jatkoin vielä hiukan nukkumista. Olen antanut noiden sanojen pyöriä mielessäni Taiteiden yön kiireiden lomassa ja pistän aivoitukseni tähän alle. Olen myös muutaman ystävän kanssa keskustellut viimepäivinä tästä aiheesta.
***
Nuorena olin itseriittoinen ja täydellinen. Uskoin, että minulle on kaikki mahdollista. Koko elämä aukeni edessäni onnistumisten merenä. Saisin kaiken haluamani, kun vain riittävästi ponnistelisin. Tarvitsisin siihen tietoa, tahtoa ja tunnetta. Nyt, kun polkua on vaellettu yli puolen välin, näkökulmani on toinen ja näkemykseni elämästä ja elämisen rajoista on hiukan muokkautunut.
Täydellisyyteen pyrkiminen käy raskaaksi. Perfektionismi on hiljaa kuluttava "tauti". Mitä suurempi kaikki voipaisuus, sitä suuremmin elämän pitää ravistella, että se särkyy! Perfektionistilla on taipumus olla myös besserwisser. On vaikeaa myöntää, että joku toinenkin osaa ja tietää asioita. On vaikeaa tehdä töitä ryhmässä ja varsinkin toisen alaisuudessa. On vaikeaa joutua "tyhmempänsä" komentamaksi. Täydellisyyteen pyrkijän on painettava sisulla eteenpäin. On oltava aina oikeassa. On tehtävä töitä kovemmin, on rakastettava palavammin, on nukuttava vähemmän, että ehtii enemmän.
Yhtäkkiä huomaakin olevansa jumalten keinussa. Eino Leino on kirjoittanut aiheesta hienon runon:
Jumalien keinu
Kenet korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan -
siksi kuin järjen valon häneltä vievät.
Ja kuka maailmojen mahdin kuuluttaja on,
hän tänään pilvien ääriä kulkee,
ja huomenna makaa
maassa niin syvällä
kuin koski, mi vuorten
kuiluissa kuohuu.
Kuka keinussa jumalien keinuu,
ei hällä elon aika pitkä ole.
Syyn, syyttömyyden
hän huiput nähköön -
sitten tulkohon tumma yö.
(Kangastuksia, 1902)
Kummasti olemista helpottaa, kun alkaa pyrkiä kohti yhä suurempaa epätäydellisyyttä. Alkaa pohjalaisittain hämmästyttää kanssaihmisiä sanomalla; "Saatat olla oikias!" Alkaa hämmästyttää itseäänkin toteamalla, että minä saatan olla väärässä. Minäkin voin erehtyä. Minunkin pitää kuunnella muita ja oppia ottamaan ohjeita vastaan. Opettelee kävelemään hitaammin. Opettelee kuuntelemaan hiljaisuutta. Antaa elämän kannattaa. Lopettaa taistelemisen. Tyytyy. Tyyntyy. Nukkuu paremmin. Rakastaa hellemmin. Epätäydellinen ihminen pystyy rakastamaan toisia epätäydellisiä ihmisiä. Hän pystyy nojautumaan toiseen. Miten vapauttavaa on, kun ei yksin tarvitse kannatella muita vaan suostuu myös kannateltavaksi.
Aino Suhola kirjoittaa runokirjassaan Rakasta minut vahvaksi näin:
Soropillikin saa soida
Saviruukun palalla
argeologit
kaivavat
kallisarvoisinta.
Elämä rakastaa rajusti sille antautunutta.
Kantaa hellien pitkien selkien yli ja paiskaa
rantakallioon.
Pelkään särkymistä.
Pysyn lujana ja suunnittelen. Kuolemanikin niin,
että se, jonka edessä vähiten häpeän, tulee ja siivoaa
komeroni jäljiltäni.
Kunnes jonakin päivänä olen niin lopussa,
että en jaksa edes kuolemaani suunnitella.
En enää yhtään selviytyä.
Pudota vain.
Antautua.
Ja löytää kädet, jotka kantavat. Jotka ottavat kiinni
pelottavan alhaalla, mutta ottavat.
Miten outo ajatus minulle, suoriutujalle, että
antautuisin armon varaan.
Arjen umpeenmuuratut seinät
ovat vailla
unelman mentäviä aukkoja,
etkä ymmärrä
enkä minä,
että tunne
on auringonsäteen vihlaisu
verkkokalvolla,
kipu ja kirkkaus.
Enkä usko
etkä sinä,
että uusi iho istutetaan
vereslihalle.
Mutta juuri,
kun elämysten nälästä
uupuneena
odotat aukireväistyin rinnuksin
armahtavaa laukausta,
tunnet ihollasi
hengityksen kevyen kosketuksen
kuin linnun sulan.
Mikä tekee kahdesta samoista nuoteista soitetusta teoksesta erilaisen? Tietysti tulkinta. Molemmat soittajat tai esiintyjäryhmät voivat soittaa aivan yhtä puhtaasti, mutta toisessa esityksessä on mukana sielu ja ajatus. Musiikkiesityksessäkään ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Pienet virheet antaa anteeksi, kun soittaja on koko sydämestään tekemisessä mukana. Siinä näkyy kädenjälki kuin keraamikon ruukussa.
Kymmenen vuotta sitten olin ystäväni kanssa tunturissa. Vietimme yötä Pallaksen Montellin majalla. Kahden elämän kolhiman seuraan liittyi elämän kovasti kolhima pappi. Puhuimme sinä yönä paljon. Hän kertoi, että kun savisen kukkaruukun rikkoo palasiksi ja liimaa kasaan, siitä saa todella hienon kynttilälyhdyn. Tuikun valo loistaa kauniisti saumoista. Lyhty valaisee enemmän kuin ehjässä ruukussa palava tuli.
Säröjen sylissä syntyy terve itsetunto. Ei suostu kynnysmatoksikaan. Ei ole enää uhri. On tiskirätti, mutta ylpeä sellainen.
Katri Vala julistaa:
Pajupilli
En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta,
ja hiukan aamunsarastusta.
Tässä ja nyt päätän pyrkiä yhä suurempaan epätäydellisyyteen. Lepään säröjen sylissä ja opettelen soittamaan pajupilliä. Opettelen kuuntelemaan hiljaisuutta.
***
Musiikin aluksi kaksi meidän bändin kaustisvideota
Laundry Boys & Sisters https://www.youtube.com/watch?v=A0n1otEElak
Laundry Boys and Sisters https://www.youtube.com/watch?v=PES5fpqu0BY
Ja nyt varsinaisiin biisivalintoihin
Problems? - Itkevä Huilu https://www.youtube.com/watch?v=WeYb0mwl5Ow
Jippu - Saviruukku https://www.youtube.com/watch?v=9we_6pSdz-Y
Sielun Veljet - Tiskirätti https://www.youtube.com/watch?v=k7U3DtajZPA
Hector - Vierivä Kivi https://www.youtube.com/watch?v=WL-hkVp2v3A
Juice Leskinen - Risainen elämä https://www.youtube.com/watch?v=xVYKGN3aot4
Years of Solitude / Años de Soledad https://www.youtube.com/watch?v=zFIHAHkm52w
Soundrack by Astor Piazzola & Gerry Mulligan
Lopuksi ystävieni bändin biisi Loretta Problem – Welcome To The Circus
***
Menneet vuotemme
masurkkaa eväsretkellä
tai tumman taivaan kumu
helteisen meren yllä.
Jousesi tanssii kypsyneenä
elämäni neljällä kielellä:
kielillä maan veden, ilman ja tulen.
Kuulen vain
sormiesi kosketuksen.
***
Usva tulenkielekkeinä meren
lahdella
ja tulessa joutsenet
ihmetellen lipuvat.
Aurinko tulensa merestä kohottaa:
heijastuksensa lempeät viileät liekit.
p.s. Lisätty 14.8.
Tämän päivän Pohjalaisen kolumnista sain vihjeen Pekka Kuusiston huikeasta Encore-biisistä Royal Albert Hallissa 5.8.2016. Seuraavaa linkkiä kannattaa vilkaista myös suomalaisen huumorin ja itsetunnon nimissä https://www.youtube.com/watch?v=hc1lb9QUbCw
Ja näin kommentoi asiaa BBC http://www.bbc.co.uk/programmes/articles/3ty9xdhRff7rXLDSmrlrH5z/how-to-ace-an-encore-in-8-easy-steps?ns_mchannel=social&
