Pimeyden selkää taittamassa
Hyvää vuotta 2015!
Tämän kertainen kirjoitukseni on päiväkirjamainen ja tavallista omakohtaisempi, mutta toivon, että se herättää sinussa lukijani ajatuksia omaan elämääsi. Pimeyden selkä on taittumassa ja menemme kohti valoisampia aikoja. Siitä kertoo myös kuva, jonka otin Sommarön linnakealueelta auringonlaskun aikaan 4.1.
Joulun aika alkaa olla ohitse. Toivottavasti se on antanut kaikille meille riittävästi mahdollisuuksia rauhoittumiselle. Itse haluan jatkaa näissä tunnelmissa aina Nuutinpäivään saakka 13.1. Silloin riisumme kotimme joulukoristeet. Nuutinpäivään liittyy paljon vanhoja jouluperinteitä niin meillä kuin muuallakin. En lähde niistä nyt kirjoittamaan tähän.
Joulukaudella ajatukseni ovat kulkeneet muutamien teemojen ympärillä. Niitä ovat monenlaiset perheet, hiljaisuus ja uudet alut. Lisäksi olen pohdiskellut ihmisten erilaisuutta ja temperamenttityyppejä. Olen pohtinut erityyppisten ihmisten roolia työelämässä ja muissa sosiaalisissa yhteisöissä. Olen lukenut vanhoja päiväkirjojani ja sillä tavoin asettanut itseni tähän paikkaani elämän kierrossa.
Olen lukenut melkoisesti kirjallisuutta. Osa kirjoista on ollut kevyttä viihtyilyä. Osa lukemisesta on kohdistunut retriittiin ja sen pitkään perinteeseen. Aloitimme retriittiohjaajan koulutuksen kolmen päivän hyvin tiiviillä sessiolla Haapaniemen hiippakuntakartanossa Kuortaneella 5.-7.1. Tulin sieltä eilen kotiin vaikuttuneena ja ilahtuneena monestakin syystä.
On mukavaa lähteä oppimaan leiriolosuhteisiin aikuisena täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ainoastaan yksi osallistujista oli ennestään minulle tuttu. Jo menomatkalla mietimme, kuinka jännittävää on mennä koulutukseen, kun ei tiedä löytyykö sieltä peräti uusia ystäviä. Onko koulutettavien ja kouluttajien joukko moniääninen ja salliva? Syntyykö turvallinen olo?
Tällaisissa "sielua syväluotaavissa" koulutuksissa on erityisen tärkeää, että saa olla levollisesti oma itsensä ja luottamuksellisuus syntyy alusta alkaen. Onneksemme näin kävikin. Saimme siellä näkökulmaa vuosituhantiseen hiljaisuuden perinteeseen. Sain siinä sivussa myös uutta hehkua laulamiseen ja tanssimiseen. Odotan innokkaasti taas Siv Jernin vetämiä Pyhän Tanssin hetkiä Vetokannaksen kirkossa kerran kuussa. Keväämmällä on tulossa Pia Skibdahlin vetämä laulukurssi Vaasaan. Sinnekin aion osallistua.
Vuoden vaihteessa katselee taakse päin ja samalla suunnittelee tulevia. Olen jo kauan sitten tehnyt itselleni selväksi, että en tee uuden vuoden lupauksia. Kuitenkin hahmotan kalenterini kanssa tulevaa vuotta. On tärkeää jättää sinne riittävästi aukkoja, jotta yllätyksille ja levolle jää aikaa.
Tämän vuoden mietiskelyteemakseni lukemastani kirjallisuudesta on siilautunut Owe Wikströmin sanat: "Tämä on ensimmäinen käsky: Sinun ei pidä ymmärtää niin paljon!"
Pimeyden selkä on taittumassa ja menemme kohti valoisampia aikoja. Kuuntelen uutta ja vanhaa musiikkia. Tapani mukaan laitan tähän YouTube -linkkejä siihen.
Aloitamme jylhällä Amorphiksen From the Heaven of my Heartilla https://www.youtube.com/watch?v=J9csqA6ozn4 Pari versiota Heyr, himna smiðurista jatkaa jylhää tyyliä One man choir https://www.youtube.com/watch?v=KSTeXy3TyvA ja Eivør Pálsdóttir https://www.youtube.com/watch?v=uP_Iee-D4U4 Tämän jälkimmäisen kanssa kannattaa kokeilla avata monta YouTube -sivua samasta biisistä ja laittaa ne alkamaan eri aikoihin päällekkäin. Yllättävä kokemus! Jethro Tullin Songs from the Wood -albumi löytyy kokonaisuudessaan seuraavan linkin takaa. Kannattaa laajentaa sivua alaspäin. Sieltä löytää yksittäisten kappaleiden aloitusajankohdat. https://www.youtube.com/watch?v=9ua9I8g7TCs
Saimme viimein laitettua LP-levysoittimemme kytkyyn. Olemme kuunnelleet monien vuosien jälkeen vanhoja kiekkoja ja tehneet sitä myöten matkaa musiikilliseen menneisyyteemme. Hyllystämme löytyi monta biisiä, joita haluaisin jakaa tässä, mutta ei löydy YouTubesta. Jotain sentään: St. Petersaaren Haukkani Memed https://www.youtube.com/watch?v=OuMma4dAlXE Liisa Tavin Voit vielä etsiä https://www.youtube.com/watch?v=vxH__vrcz_g&index=11&list=PLA5fnRcu1LPs8dPzl8Z73_-lfdmO8mowH Tuomari Nurmion Laaksossa https://www.youtube.com/watch?v=ZwuRmInxswo Daven Pieni ja Hento ote ei kulu koskaan puhki https://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo Siinä pieni vilkaisu LP-levyhyllyyni.
Mårtensonin Myrskyluodon Maija https://www.youtube.com/watch?v=41qsbRoW3es aloittaa viimeisen kuuntelusession. Jatketaan sitä vielä Kirkan Leijoilla https://www.youtube.com/watch?v=qoT6HYUcTf8 No niin! Tsekkasin tämän musiikkilistan ja huomasin, että onpa se tosi nostalginen. Pakko on siis laittaa jotain uutta loppuun: Haloo Helsingin Vihaan kyllästynyt https://www.youtube.com/watch?v=6I2XMfGvHiQ
Kuulaopiston entisten oppilaiden konsertissa 8.12. syntyi runorykelmä. Sen myötä toivotan hyvää alkanutta vuotta 2015 siis vielä kerran.
Yö ei ole täysi.
Pisarat tipahtelevat
pimeyden halkeamista
valon reunalle.
Olla hiljaa.
Kuunnella pimeyden
pisarointia,
avaruuden ääniä
auringon takaa.
Kauneuden kanssa kahden
kädessä sykkii
linnun laulu.
***
Meren lahdella
ui hämärä
kivien välissä
surullinen sävel
pimenevässä päivässä
lepää veden yllä.
Vedessä vielä muisto
joutsenten ja haahkojen
uikkujen ja telkkien
lämmöstä.
Rannassa muisto
vaeltajista.
Kuinka kaipaankaan
lumen tuoksua.
***
Pianistin sormet juoksevat
koskettimilla.
Uupunut sydämeni
saa riemun valon.
Sisäinen maisemani
avautuu kohti merta.
On pimeys
läpinäkymätön.
On yö
niin kirkas.
Lakaisen havulla
kivien alle
suuren suruni.
Pikarijäkälään pyydystän
ehyet ilon pisarat.
***
Menen metsään,
kun en jaksa ääniä,
ihmisiä
tai kun en jaksa!
Keskellä talvea
hiljaisuus
lyö korvat lukkoon.
Ei lintuja.
Jos on onneksemme lunta,
edes lehdet eivät
kahise jaloissa.
Menen metsään,
kun olen iloinen
ja sydän täynnä,
kun linnut huutavat
viidakossa
ja jokainen askel
pehmentää sammalta.
Metsän hälyssä
löydän
hiljaisuuden sisältäni.
***
Jossain tässä
vanhenevassa,
ylipainoisessa ruumiissani
tempoo iloinen,
hyppelehtivä västäräkki
vapauteen.
Jos avaan silmäni ammolleen,
voit nähdä sen.
Katso vaan!
Siellä se on:
oma minuuteni.
***
Yhtäkkiä
tullee niin lämmin
eikä tarvitse kuulla
vain nähdä
viulistin käsien tanssi.
Musiikki
tunkee ihonkin läpi
ja maistuu kielellä
mesimarjalle.
Mieleni kaduilla
olkihattuherrat kumartelevat
auringossa
kulmiaan kohotellen.
***
Olen niin kevyt
ja pieneksi tullut
että pystyn tanssimaan
flyygelin kielellä
ja silti kurkotan
auringon ytimeen.
Viirit liehuvat
ja
neidot kikattelevat
ritareitaan odotellen,
mutta minä tanssin
hiukset liehuen
silmät suljettuina
kieleltä toiselle hypellen.
Käyrätorveen teen vuoteeni!