Nyt luonto kirkkoni olla saa
Onpas aikaa hurahtanut!
Tavallisesti kirjoitan tänne kotisivulleni uuden jutun noin kolmen viikon välein. Nyt on ollut monenmoista kiirettä, jonka syy selviää alla olevasta. Olimme myös Vallgrundissa kahteen otteeseen ystävämme A:n taloa ja koiria hoitamassa.
Pidin lisäksi kahtena lauantaina Vaasan Pilvilammella työpajaa, jossa tutustutin osallistujat meditatiivisen valokuvauksen, luontoyhteystehtävien ja metsärunoilun pariin. Ensi viikolle oli suunniteltu minulle palvelutalokiertue aiheella Mene lyyrisesti metsään, mutta se jouduttiin siirtämään tulevaisuuteen.
Ikimetsän kierteet -projekti Petri Judinin ja Sirpa Seppelinin kanssa on myös kovassa valmisteluvaiheessa.
Aloitin Vaasa-lehdessä kolumnistina ja lupasin, että en julkaise muilla alustoilla sinne kirjoitettua tekstiä ennen kyseisen lehden ilmestymispäivää. Seuraava tekstini on julkaistu lehdessä 29.9.
Tarkoitukseni oli tosiaan julkaista tämä blogikirjoitus 29.9., mutta jouduinkin pikaiseen umpisuolen poistoon ja palasin pari tuntia sitten sairaalasta.
Tässä siis se varsinainen asiani
Nyt luonto kirkkoni olla saa
Kotiseutumme ihmiset löytävät yhä useammin tiensä metsiin ja meren äärelle. Sellainen on aika. Tunnemme rauhaa ja joskus suoranaista pyhyyden tuntoa luonnossa. Oma hetkellisyytemme ja pienuutemme tulee hyvin esiin.
Nämä kokemukset ja käynti Rovaniemellä sijaitsevassa Somosen kirkossa kypsyttivät mielessäni halun saada tännekin pyhäkkö, jossa seinät ja katto eivät ketään ahdistaisi ja jossa jäsenkirjoja ei kyseltäisi.
Kun menin pyhiinvaelluskoulutukseen, minulle avautui tilaisuus kehitellä ideaa eteenpäin. Vaasan seurakuntayhtymän omistuksesta löytyi Köklotin Norrskatasta ideaan sopiva alue ja asioita alkoi tapahtua nopeasti.
Yhtymän kiinteistöpäällikkö Kalle Pulkkisella oli ollut samansuuntaisia ajatuksia jo pari vuotta. Kirkkohallituksesta saatiin pienehkö summa rahaa ja yhtäkkiä olimme elokuun lopussa tilanteessa, jossa pääsimme toden teolla vauhtiin.
Sain vapaat kädet suunnitella kirkon ulkoasua ja sinne vievän polun sisältöä. Halusimme rakentaa mahdollisimman ekologisen hiljentymispaikan upean luonnon keskelle. Unelmani toteutui. ”Kirkkosalin” ja polun materiaalit ovat kaikki muutamaa ruuvia lukuun ottamatta kierrätettyjä tai paikan päältä metsästä hankittuja.
Alueellinen yhteistyö näytti voimansa. Laihialta ja Vaasan Vähästäkyröstä saimme heinäseipäitä. Räsymattoja kerättiin vähän joka puolelta. Lautatavaraa tuli Övermalaxista ja Tottesundista, kalaverkkoa Sepänkylästä.
Tarvittiin myös talkooväkeä, jota Kalle ja vapaaehtoistyöstä vastaava Johanna Yli-Opas saivat kerättyä sopivasti, jotta talkoot voitiin järjestää 11.–12.9.
Kirkkoon johtaa kivikkoon raivattu polku. Sen varressa on mietiskelyä varten säiden pieksämiin lautoihin poltettuna Raamatun kohtia. Lyhenteet ovat kolmella kielellä. Sen lisäksi siellä on kalastuslaatikoiden lautoihin tehdyissä aukoissa musiikkia qr-koodeina. Myös toivomani musiikki syntyi vaasalaisten muusikoiden talkootyönä.
Kirkon risti on tehty heinäseipäistä. Penkit on valmistettu tuulenkaatopuista ja alttari käsin puretuista lankuista. Alttarin takana on arkkitehti Marketta Kujalan ja minun yhdessä ideoimana 12 puupylvästä opetuslapsia kuvaamassa. Alttaritauluna on metsä ja meri.
Kaupunki lahjoitti Edvin Hevonkosken puuveistoksia. Se on kirkkokansaa, jota tullaan tervaamisen jälkeen sijoittamaan kirkon taakse kivikkoon tai polun varteen.
Voimme kokea pyhyyden ja yhteyden tunteita luonnon keskellä. Nyt siihen on entistä paremmat mahdollisuudet, kun maailmanperintöalueella on oma Pyhiinvaeltajankirkko ja –polku.
Muiden julkaisemaa projektistamme
YLE:n Antti Haavisto ja Vasabladetin Ida Erikson tekivät aiheesta kivat jutut. Tässä on linkki valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittäneeseen Antin jatkojuttuun:
https://yle.fi/uutiset/3-12109923
Ja tässä linkki sivulle, josta selviää kirkon paikka. Tiellä on vielä tänään aamulla (1.10.) ollut puomi, mutta nyt sekin on poistettu.
https://www.vaasansuomalainenseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/pyhiinvaeltajankirkko-ja-polku
Tässä vielä sanallinen ohje perille löytämistä helpottamaan, koska osoitetta ei ole navigaattoriin annettavaksi:
Aja 15 km Vaasan keskustasta kohti Raippaluotoa ja käänny oikealle ennen Raippaluodon sillalle johtavaa pengertietä. Viitassa lukee Köklot 13 km. Aja Köklotintietä 18,5 km ja käänny vasemmalle ennen Norrskatin kylää Köklotintie 1860 kohdalta Djupskatintielle. Aja suoraan tieuraa 1,4 km (älä käänny paremman tien ohjaamaan suuntaan). Parkkipaikka löytyy sieltä. Kävele metsään parkkipaikan vieressä olevasta riukuaitaportista ja olet polulla!
Jotenkin tuntuu, että aikamme tarvitsee tällaisia hiljentymispaikkoja, koska minulle on suuri joukko ihmisiä soitellut tai viestitellyt ja kysellyt ajo-ohjeita tai minua mukaan opastamaan.
Uskon, että paikasta tulee myös suosittu vihkikirkko ja muiden tilaisuuksien pitopaikka.
Valitsemastani polun musiikista pyysin ystäviltäni äänitteitä. Niistä tuli hienoja. Kukaan ei kieltäytynyt tehtävästä.
Tässä niitä on kuunneltavissa:
Virsi 552 Mua siipeis suojaan kätke - YouTube Erica Nygård, huilu ja Tarja Viitanen, urut
Ja alla Jukka Rautio laulu ja taustaäänitys: (Videon kuva on Pilvilammen polun varresta ottamani)
psalm 553 Guds kärlek är som stranden. - YouTube Isabel ja Kirsti Rautamo
Virsi 560 - YouTube Huutoniemen kirkkokuoro johtajanaan Leena Lohikoski-Ojala
Virsi 979 Tulkoon tie sinua vastaan. - YouTube Lassie and the Lads
Halusin, että äänitteet ovat erilaisia ja eri kielillä.
Polun varrella on siis myös paikkaan sopivia raamatunkohtia, joita valitsimme yhdessä eri seurakuntiemme pappien kanssa.
Tätä projektia tehdessä aikani on hurahtanut nopeasti. Onneksi olen eläkkeellä, muuten tilanne olisi ollut vaikea.
Kirjavinkkejä
Rosa Liksom: Väylä 2021. LIKE
Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja
Muuta musiikkia
Ismo Alanko & Oulu Sinfonia 2021: Kaiken maailman kehtolauluja koko levy
Tässä on sen nimikappale: Kaiken maailman kehtolaulu - YouTube
Il Volo - Granada Il Volo - Granada (Videoclip) - YouTube
Laudate Dominum – Bel Canto Choir Vilnius Laudate Dominum – Bel Canto Choir Vilnius - YouTube
Kai Hyttinen - Kurki Kurki - YouTube
Runo
Syksyn lintunäytelmistä on taas nautittu, siksi valitsen runoksi tällä kertaa Syksystä kertovan lauluni tekstin Maan kämmenellä meren sydämellä -teoksen libretostani seuraavan.
Söderfjärdenin kurjet
Kun syksy meren saa taas harmaaksi ja tuuli huokaa näin
rannan kaislaan, aalto myrskyy enteilee,
kuuluu taivaalta jo ääni. Nostan katseen ylöspäin.
Aura laaja taivaalla nyt etenee.
Naistenrannan laiturilla Gustavsborgin puistossa
katson kuinka kurjet lentää ylitsein.
On siiven alla ollut suo, on ollut kaunis Pohjola.
Niin kuin kurjet minä tänne matkaa tein.
Kurjet aina uudestaan lentää yli metsän maan.
Ne joka syksy saapuu Söderfjärdeniin.
Minä myöskin matkoiltain saavun rantaan Pohjanmaan.
Palaan tänne omaan kotikaupunkiin.
On vilja puitu. Syksy tuoksuu tuulessa
ja kaisla huokaa hiljaa pellonreunassa.
Aukeaman laitamalla seison kanssa kiikarin.
Uljaat linnut täällä taaskin ruokailee.
Ne nostaa päänsä, huutaa ylös taivaan holveihin,
kun syksyn kirpeys siipisulkaa hyväilee.
Niin riittyy rannat jäähän. Sänkipelto uinuu kohmeeseen.
Jo lähtee kurjet, mutta minä tänne jään.
Mä odotan taas talvea ja mietin kauneutta sen.
On minun hyvä mennä kotiin lämpimään.
Kurjet aina uudestaan lentää yli metsän maan.
Ne joka syksy saapuu Söderfjärdeniin.
Minä myöskin matkoiltain saavun rantaan Pohjanmaan.
Palaan tänne omaan kotikaupunkiin.
