Neiti Kevät on täällä taas
Nyt se sitten tapahtui: kotipihassani ensimmäiset krookukset ovat puhjenneet kukkaan. Kiertelin vajaan viikon verran aamuin illoin katsomassa niiden kehittymistä. Erittäin kiireisten työviikkojen jaksamista on helpottanut kevään edistymisen seuraaminen. Vaikka työpäivät ovat pahimmillaan venyneet yli 11 tunnin mittaisiksi, valoa on silti riittänyt sekä töihin mennessä että sieltä tullessa. Viimeyönä kellot siirrettiin taas kesäaikaan ja tänään junassa Ouluun tullessani havaitsin varman kevään merkin. Isokyrön asemanseudulla ojat tulvivat. Se antaa odottaa sitä, että parin viikon sisällä jäät ohittavat Isokyrön vanhan kirkon. Viime vuonna se tapahtui 15.4. minun kirjanpitoni mukaan.
Viikko sitten olimme pienellä porukalla istumassa rakkaalla nuotiopaikallamme Sommarön linnakkeella Raippaluodossa. Se on minulle tärkeä luonnon merkkien seuraamispaikka. Siellä tulilla turvallisessa seurassa saan putsattua päätäni työkiireistä ja muista elämän haasteista. Linnakkeella oli vielä täysi talvi. Valon lisääntyminen ja lumien sulamisnopeus yllättävät jokainen kevät. Kuitenkin hyvin lähekkäisistä paikoista voi löytää maaliskuulla aivan erilaisia vuodenaikoja
Oulussa on huomenna seminaari perusopetuksen päättövaiheessa Suomeen tulleiden nuorten opetuksesta, jossa itsellänikin on pieni puheenvuoro. Esittelen Vaasan kaupungin Vöyrinkaupungin koulun nivelluokkaopetusta. Tiistaina on maahanmuuttajaopetuksen koordinaattorien kokoontuminen. Käsittelemme yhteisiä ja ajankohtaisia asioita. Haikealta tuntuu kohdata tämä minulle tärkeäksi muodostunut tukiryhmä kenties viimeistä kertaa näissä ympyröissä. Palaan syksyllä koululle erityisluokanopettajan työhön omaan MED-luokkaani.
Perjantaina olin kuuntelemassa Petri Laaksosta ja siitä syystä laitan tämän blogikirjoituksen youtube-linkiksi seuraavan biisin: http://www.youtube.com/watch?v=FwGcHsNGs4w&feature=related se suotanee näin pääsiäisen alla.
Päätin kaivaa taas vanhoja tekstejäni. Tarjoan tällä kertaa sekä runon, että vielä säveltämättömän sanoituksen.
Viikon runo:
Nuorallatanssija II
En haluaisi mennä,
minun täytyy mennä,
keskittyä siihen,
mikä vaijerin päässä odottaa,
laittaa jalkapohjien
varmuus koetukselle,
luottaa tasapainoelimeen.
En haluaisi mennä,
minun täytyy mennä,
unohtaa varma kallio,
unohtaa laivankansi,
kohottaa keppi siiviksi,
muuttaa vesi tuleksi,
joka kestää.
En haluaisi jäädä,
minun täytyy jäädä
keskelle vaijerin huojuntaa,
keskelle vaaraa,
keskelle tuulenpuuskia.
Miten usein olen päättänyt
elää vakaalla pohjalla,
mutta kyllästynyt vaaran puutteeseen!
Vielä kerran nousen vaijerille
ja putoan komeammin kuin kukaan.
Viikon sanoitus:
Vaakanainen
Tulen kerran vielä sun uniisi.
Tulen hiljaa ja pyytelemättä.
Tuon pullon viiniä tullessani.
Sen juomme me häpeilemättä.
Sinun otsaasi painan mä suudelman
ja niskaasi silitän salaa.
En odota sinun vannovan
mulle yhtäkään lemmenvalaa.
Mutta sinä et uniini tulla saa,
vain sitä mä sinulta pyydän.
Tahdon rauhan olla ja unohtaa.
Muuten sieluni korpeille syydän.
Anna minun keijuna kulkea vaan,
vain siten mielenrauhani saan.
Olen kova, mut anteeksi mulle suo.
En hereillä jää sinun luo.
Nyt kevään hankeen niin murheelliseen
itken lämpimät kyyneleeni.
Olen uskonut väärään valheeseen
ja tuhlannut elämääni.
Minä itsekin valhe oon itsellein.
Violetti on keltaa vainen.
Taas oon eksynyt tunteiden syvyyteen.
Minä olenkin vaaka ja nainen.
Ihanaisia kevätpäiviä, lämpöä, elämää ja rakkautta!
