Luonto – lahjoja kaikille aisteille

Helmiheit!

Artikkelikuvassa on näkymä lauantai-iltapäivän auringonlaskusta Alskatin ja Raippaluodon väliseltä Storfjärdeniltä. Halusin hiukan leikkiä FastStone Image Wieverillä ja tehdä siitä maalauksen kaltaisen.

Tälle kirjoitukselle minulla oli tosi monta otsikkoa, joiden välillä arvoin. Tässä joitakin niistä: Raskasta ja keveää, Hiljaisuuden siedettävä keveys, Luonnossa oppimassa, Jäiden laulu.

 

Luonnossa aisteilemassa

Olimme mieheni kanssa ajelemassa Björkössä viime torstaina. Jäimme jo matkalla pitkäksi aikaa ihailemaan yksinäistä merikotkaa, joka selvästikin nautti auringonpaisteesta Skalörfjärdenin jäällä.

Björkössä menimme ensin Svedjehamniin uloimmaiselle laiturille. Sieltä avautuvat aina monimuotoiset näkymät kohti merta ja Norra Gloppetia. Maisema ei petä koskaan. Ei nytkään. Kauempana merellä ei ollut jäitä ja meri oli harvinaisen tyyni. Taivaan helmenharmaus kertautui vedessä niin saumattomasti, että kaukaisempien karien kivikot näyttivät leijailevan ilmassa. Hiljaisuus oli uskomaton. Mistään ei kuulunut ääniä ja kivet sen kuin leijuivat taivaanrannassa kuin näkymättömän käden sinne nostamina.

Jatkoimme Vikarskatiin ja saimme toisen harvinaisen kokemuksen. Ylellinen rauha vallitsi sielläkin, mutta hiljaisuuden keskeltä alkoi kuulua ihmeellinen sinfonia. Jäät ja vesi tarjosivat korvillemme monenlaista virikettä. Aallonmurtajan sisällä oli hiukan paksumpaa jäätä, jossa oli railoja. Jää narisi, raapeutui, ja kolisi, kun aallonmurtajan aukosta vesi ajoittain työntyi sen alle. Sisäaltaan reunoilla jää puolestaan kohahteli ja mouahteli ja sen alla liikkui suuria ilmakuplia. Vedenkorkeuden suuret vaihtelut olivat tehneet taikojaan.

Aallonmurtajan merenpuoleisella sivustalla ja sen lännenpuoleisessa lahdelmassa oli hyvin monenlaista jäätä ja äänimaailmaa. Oli vanhaa jäätä kivien kyljissä ja hattuina karikoilla. Oli seitinohutta muodostumassa olevaa jäätä, jota pitkät loivat mainingit nostelivat. Maininkien kohdatessa rannan kivet syntyi veden liikkeestä ja sekä vanhasta että uudesta jäästä monenlaista hilinää, helinää, kilinää, kohinaa... Lahdelmassa kulki vesi ohuen jään päällä rauhallisin sykäyksin. Ei uskoisi, että siitäkin syntyy oma äänenvärinsä. Se on kuin pitkitetty aaltoileva huokaus.

Tulimme hyvin onnellisiksi tästä kokemuksesta. On hienoa, että sain kokea sen rakkaani kanssa, rakkaan, joka osaa olla tarvittaessa rauhassa hiljaa paikallaan ja ottaa hetkestä kiinni. Olen kyllä saanut nauttia myös jäidenlähdön äänimaisemasta erilaisissa vesistöissä, mutta en koskaan aiemmin ole kokenut mitään viime torstain kaltaista. Hienoa oli, että yksikään ihmisten maailman ääni ei tunkeutunut tajuntaan. Edes lintujen ääniä ei kuulunut. Ajelimme kotiin rauhassa. Ainakin minulle jäi hetkestä Vikarskatissa jonkinlainen pyhyyden tunne.

 

Lintumaailmaa

Perjantaina suunnistimme Sundomin saaristoon. Kalasataman edustalla olevalla Bredslagabottenilla istui merikotka kivellä ja toinen Häggörenin mökkien lähellä puussa. Kivellä istuva päästeli ajoittain keväthuutoaan. Jäällä oli parvi lokkeja, joista yksi näytti erilaiselta.

Kalasatamasta jatkoimme Kyläsaaren venesatamaan. Siellä huomiomme kiinnitti hyvin keväinen linnunlaulu. Ja toden totta: viherpeippohan siellä helkytteli monimuotoista lauluaan. Lintua piti kauan paikantaa, mutta se saatiin sitten ikuistettua kuvaan. Tuntui kyllä uskomattomalta, että se näyttäytyi täällä jo helmikuun puolessa välissä. Usein niitä näkee ja kuulee vasta maalis-huhtikuun taitteessa.

Ihmettelin erilaista lokkimaista ääntä metsän takana ja kohta sain kuvattua yksinäistä erilaista lokkia. Lauantaiaamuna olikin sitten Ylellä juttu viherpeippojen tulosta. Siellä kerrottiin myös, että Vaasan ja Kaskisten seuduilla on nähty grönlanninlokkeja. Kuvien perusteella en uskalla sanoa satavarmasti, että sellainen oltaisiin nähty, mutta 98 % varma asiasta olen.

 

Mitä tästä haluaisimme oppia?

Luontoon tai sen äärelle pitää mennä. Aina, kun lähtee ulos, kokee jotain. Luonnossa on hyvä liikkua kaikki aistit avoimina ja rauhallisesti. On hyvä hengitellä. On hyvä pysähtyä kuuntelemaan, tunnustelemaan, katselemaan, haistelemaan. On hyvä kosketella muillakin kehon pinnoilla kuin käsillä. Selän voi painaa kiven kylkeen. Jos päässä ajatukset laukkaavat tuhatta ja sataa, on hyvä pysähtyä hengittämään. Hyviä harjoituksia löytyy mm. Sirpa Arvosen kirjasta Metsämieli - Mielen ja kehon maastokirja. (Metsäkustannus 2018) Kirja on niin pieni, että se mahtuu vaikka anorakin taskuun.

 

Tässä on yksi Arvosen harjoitus:

1. Pysähdy metsälenkilläsi ja katsele ympärillesi.

2. Kiinnitä katseesi johonkin sinua kiinnostavaan yksityiskohtaan. Tutki vaikkapa sammaleen kasvutapaa, männynkuoren muotoja, koppakuoriaisen vipellystä tai metsäkukan hentoja terälehtiä.

3. Kumarru tai kyykisty polvillesi ihmettelemään valitsemasi kohteen yksityiskohtia. Antaudu aistien kimaralle.

4. Hengähdä virkistyneenä. Mitä tunnet nyt?

5. Jatka matkaa.

 

Tässä on sitten kolme minun luontoyhteysohjaajakoulutuksessa oppimaani harjoitusta, joista olen Arvosen tavoin tehnyt kirjallisen version. Hiukan niissä on omaakin kädenjälkeäni.

 

Maalaa maisema

 

Tämä harjoitus toimii erityisesti paikoissa, joissa näkyy kauas: tunturissa, meren äärellä, peltoaukealla…

  1. Pysähdy ja hengitä.
  2. Kuvittele, että kätesi on suuri sivellin.
  3. Muotoile sillä maiseman ääriviivat. Käytä sormiasi pienempien yksityiskohtien kuvailuun.
  4. Käytä koko kehoasi ja tanssi maisema tai voit hyräillä maiseman. vrt. joikulaulu tai keskiaikainen pyhä laulu.

 

Maiseman maalaaminen on mahdollista myös paikoissa, joissa näkymä tuo lähelle.

 

Maadoitu 

 

  1. Etsi paikka, jossa voit mennä makaamaan selällesi.
  2. Hengitä rauhallisesti, kuuntele, katsele, haistele.
  3. Tunne koko vartalollasi maa allasi. Koe yhteys.
  4. Voit antaa ajatustesi vapaina vaeltaa tässä hetkessä, menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
  5. Tämän harjoituksen voi tehdä yksin tai ryhmässä.
  6. Harjoituksen jälkeen voit purkaa mielessä käyneitä asioita suullisesti ja/tai kirjallisesti.
  7. Pienempikin kosketuspinta maahan riittää, kun teet asiat tietoisesti ja hiljaisuudessa.

 

Jätä ikävät asiat taaksesi

 

  1. Mieti, mitkä asiat haluat jättää taaksesi tai mistä haluat päästä eroon.
  2. Etsi luonnosta jokin poltettava ”artefakti” (käpy, oksa tms.), johon ajatuksissasi kiinnität nuo asiat. Vaihtoehtoisesti voit kirjoittaa paperille pohdintasi tuloksen.
  3. Kulje tietoisesti nuotiolle tai paikkaan, jossa poltat tuon kirjeen tai luontoartefaktin.
  4. Kun laitat ”objektin” nuotioon sano ääneen tai hiljaa mielessäsi: ”Tästä luovun!”

 

Kirjavinkkejä

Viimeksi jäi näitä vinkkejä antamatta, joten nyt tulee monta.

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (2013), Pajulinnun huuto (2015) ja Siipirikon kuiskaus (2017). Gummerus

K.M. Wallenius: Emäpuu kertoo. (1942) Otava

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (1948) Tästä on vasta otettu uusi painos. SKS

Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen: Lars Levi Laestadius - Yksi mies, seitsemän elämää. (2011) Kirjapaja

Timo Uotila: Rinkankantajan rukouskirja. (2018) Päivä

Eero Murtomäki: Kuikanhuudon kuuluvilta. (2019) OSK Lumimuutos

 

Musiikkia

Timo Turpeinen - Kaksi ystävää https://www.youtube.com/watch?v=NG3uROevHNs

Susanna Haavisto - Tyttö ja tanssiva karhu https://www.youtube.com/watch?v=bHfuSehTXnU Tällä kertaa vähemmän tunnettu sävellys tästä yhdestä elämäni keskusrunoista, jonka Marja-Leena Mikkola on kirjoittanut.

 

Tällä kertaa annan myös luontomystiikan hiukan ohjata musiikkivalintojani.

Omia - Auta luonto https://www.youtube.com/watch?v=pMJTuwsaFXU

Tautumeitas - Raganu Nakts https://www.youtube.com/watch?v=LsgO5OTUsRU  Latvialaista naisvoimaa sänkipellossa! (Juhannustaikalaulu)

Gjallarhorn - I Riden Så https://www.youtube.com/watch?v=MPR56PXiLqY

Eivør - Mín Móðir https://www.youtube.com/watch?v=zm3wa2LtJQM Yksi lempilaulajistani ylistää Färsaaria, joista on kotoisin.

Garmarna - Black https://www.youtube.com/watch?v=Vmlssqh-veo (sanat!)

Mother Earth Song https://www.youtube.com/watch?v=tPKPJgSujJQ

Mother I Feel You https://www.youtube.com/watch?v=MIqVg8CM1Gg

Fly like an eagle - Native American Song https://www.youtube.com/watch?v=lJ5DiAVeiBg

 

Ja yhdestä biisistä hiukan enemmän asiaa:

Ly O Lay Ale Loya (Circle Dance) - Native Song https://www.youtube.com/watch?v=9UglUjiJifA Eikö kuullostakin jokseenkin tutulta, eli saamelaiselta joiulta! Ainakin Angelin tytöillä on yksi hyvin samanlainen. Biisin tiedoissa sitten kirjoitetaankin, että tämä sama sävelmä löytyy ainakin navajoilta, puebloilta, siouxeilta ja saamelaisilta.

Kun jatkan lukemista, löydän hienon siunauksen, jonka otan kyllä tulevaan kevätretriittiin mukaan.

"May the stars carry your sadness away,
May the flowers fill your heart with beauty,
May hope forever wipe away your tears.
And, above all, may the silence make you strong !"

 

Lopuksi:

The Mornington Singers - Lux Aeterna (Elgar)  https://www.youtube.com/watch?v=C7schrYpges

 

Runo

Merikotka auringossa,

horisontissa taivaalla leijuvat kivet,

jäät helisevät, narisevat,

kilisevät, huokailevat

pitkien maininkien hyväilyssä.

 

On helmikuu.

 

Lähes tyyntä

ilmassa, merellä

ja mielessä.

 

 

 

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.