Kuvia katsellen

By admin
|
31.3.2017
|
Yleinen

Hehkeää tulevaa huhtikuuta! Huomenna voi jo sanoa, että ensikuun jälkeen on kesäkuu.

Maaliskuu vilahti taas ohi kuin muuttomatkalta palaava isokoskelo. Tuskin sen kerkesi havaitsemaan. Monenlaisia retkiä on tullut tehtyä. Tietysti alkavan kevään innoittamina olemme olleet useita kertoja lintuja bongailemassa. Monenlaista tulijaa on ollut.

Ehkä sykähdyttävin hetki koettiin 21.3. räntäsateessa Söderfjärdenillä vartin yli kolmelta iltapäivällä, kun näimme arviolta tuhatnokkaisen pulmusparven. Mistä tiedän tuon ajan noin tarkkaan? Tietysti ottamani valokuvan tiedoista. Harmillisesti kamerani linssiin läjähti samaan aikaan vettä, joten kuvasta tuli osin epätarkka ja sitten parvi olikin jo kuvattavuuden ulkopuolella, kun linssi oli taas kuivattu. Onneksi kuvasta erottuu pulmusparven laajuus, että ei voi tulla liiottelusta syyttelemään. Tarkistin Lasse J. Laineen mainiosta lintujen tunnistusoppaasta, että tällaisen parven havaitseminen on täällä mahdollista mutta silti harvinaista. (Suomen linnut. Tunnistusopas, 2015, Otava) Pulmuset olivat matkalla Lappiin pesimäseuduilleen.

Luontoretkien ja kulttuurihetkien lisäksi kaikki liikenevä vapaa-aikani on mennyt kuvakansioita lajitellen. Olen kahlannut tästä hetkestä taaksepäin aina vuosituhannen vaihteeseen saakka eli hetkiin, kun ensimmäinen digikuva tallennettiin silloiseen tietokoneeseeni. Tähän asti olen kansioinut kuvat kuukausikokonaisuuksiin, mutta, kun niitä alkaa olla liian paljon, oli pakko ottaa urakaksi lajitella ne kuukausien sisällä vielä pienempiin kokonaisuuksiin, että retket ja tapahtumat löytyvät paremmin. Aiheelliseksi kansioiden pilkkominen tuli siitäkin syystä, että olen alkanut harjoitella kuva-musiikkikokonaisuuksien luomista. Siihen sain sysäyksen Vaasan Eläkeläisten digikamerakerhossa, josta kerron tuossa hiukan myöhemmin. https://fi-fi.facebook.com/Vaasan-El%C3%A4kel%C3%A4iset-ry-Digikamerakerho-1420306654867439/ Tuossa on linkki kerhon fb-sivulle. (Tässä kohti vakuutan, että tämä on ensimmäinen kerta, kun jaan jonkin fb-linkin täällä blogissa.)

Mitä tuosta kymmenien tuhansien kuvien kahlaamisesta jäi käteen? Ainakin muutamia ajatuksia... Ensinnäkin urakka oli valtava, mutta kannatti tehdä. Elämä kulki ohitseni näiden viikkojen aikana ei nyt ihan filminauhana, mutta kuvanauhana kuitenkin. Näin selvästi, mitkä ajankohdat ovat olleet koko elämän mitassa erityisen merkityksellisiä. Näihin vuosiin mahtuu pari erityisen läheisen ihmisen kuolemaa, omat ja tyttären häät, neljät ylioppilasjuhlat perheessä, paljon luonto- ja kulttuurikokemuksia, matkoja, työyhteisöjä ja paljon paljon muuta. Kuvista näkee myös, kenen perheen ulkopuolisen kanssa kulloinkin on elämää enemmän jakanut. Näkee muutoksen itsessään, lasten aikuistumisen ja yllättävän hyvin myös omien kuvaustaitojen kehittymisen. Samalla huomaa, miten kameroista tulee yhä parempia ja itsestään kriittisempi ja kunnianhimoisempi kuvaajana. Alkupään kuvissa on enemmän ihmisiä ja tapahtumia. Viimeisinä vuosina kuvaaminen on keskittynyt yhä enemmän luonnon ihmeisiin ja arkkitehtoonisiin yksityiskohtiin. Samalla yhä enemmän on kuvia, joissa on jotain filosofisempaa sisältöä.

Kuvia katsellessani ja niiden paljoutta kauhistellessani olen joutunut miettimään myös, olenko elänyt joitakin hetkiä ja retkiä liikaa linssin kautta. Olenko osannut nauttia oikeasti livenä ohikiitävistä iloista? Eihän minulle ole käynyt kuin Tuulikki Pietilälle Tove Janssonin mielestä näiden yhteisillä matkoilla? Tunnustan, että jälkeen päin ajatellen joskus on käynyt niinkin. Onneksi mieheni Pekka ymmärtää minun kuvaajanlaatuni eikä hoputa liikaa matkoillamme esimerkiksi Pohjois-Norjassa. Hän huomaa jo huokailuistani, jos pitää palata taaksepäin jonkin hienon näkymän tai yksityiskohdan vuoksi. Joskus näitä paluita on useita kilometrejä.

Meillä on suvussa kuvataiteellisesti lahjakkaita ihmisiä. Sisarusteni lapsista puolet ovat opiskelleet kuvataiteita. Isäni sisarusparvessa on useampikin taiteellisesti lahjakas henkilö ja olipa yksi heistä oikea kuvataiteilijakin. Minun ylitseni on ainakin piirtämisen taito hypännyt toden teolla. Ehkä kuitenkin minussa asuu pieni sommittelija ja sävyjen ihastelija. Siksi kamerasta on tullut minulle rakas ystävä. Kuvaamisesta on tullut vakavasti otettava harrastus kirjoittamisen, esiintymisen ja musisoinnin rinnalle. Joskus kamerallakin voi "maalata". Sen todistaa artikkelikuvakin. Siinä näkyvät rakennukset sijaitsevat Ritgrundetilla, majakkasaarella Merenkurkussa. Olen kuvannut ne todistettavasti 9 kilometrin päästä Vikarskatista (suomeksi ehkä Norppaniemi!) aivan uudella, toissapäivänä ostetulla kamerallani, jossa on 83 kertainen optinen zoomi. Tuon matkan takaa kuvattuna lämpimät ilmavirtaukset aiheuttavat kuvan maalauksellisen tunnun.

Kuvausharrastustani on kovasti tukenut ja vienyt eteen päin suurin harppauksin edellä mainitsemani Digikamerakerho. Koska olen osittain eläkkeellä, minulla on mahdollisuus ja lupa osallistua kerhon toimintaan. Kokoonnumme torstaisin 10-12 Kotirannan työväentalolle. Meillä on kilpailuja, matkoja, koulutusta tai muuten vaan toistemme kuvien katselemista ja välillä tiukkaakin kritiikkiä. Sehän on juuri sitä, mikä pistää kehittymään. (Tällä hetkellä meillä on meneillään kilpailu nimeltä "Sävyt".) Muutama ammattilainenkin on vieraillut kerhossa puhumassa kuvaamisesta ja näyttämässä omiakin kuviaan.

Olen ollut mukana vasta puolitoista vuotta, mutta olen saanut todella paljon tietoa ja toivottavasti oppinutkin jotain. Kunnianhimo kasvaa kerhoillessa kuin himo suklaata syödessä. Kaupanpäällisiksi kerhosta on saanut mukavia uusia tuttavuuksia. On mukavaa, kun tietää jo kenen puoleen voi kääntyä kuvaus- tai kameramurheissaan ja iloissaan. Enpä tuota olisi arvannut, kun Vahteran Raimo alkoi vuosia sitten houkutella minua mukaan, kunhan kasvan eläkeläiseksi. Kerhon upeudesta kertoo osallistujamäärä, joka on useita kymmeniä aktiivisia, olikohan noin 50 henkeä.

Hauskaa on se, että jokaisella kerholaisella on aivan oma kuvaajalaatunsa. Tietyt näkökulmat, aiheet ja paikat kiinnostavat tiettyjä ihmisiä. Vaikka kuvausretkillämme kuvaisimme samoja kohteita, kuvat ovat ottajansa näköisiä. Eilen kerhossa sanoin, että meidän miehet ovat kovempia shoppailemaan kuin naiset. Siihen koulutusvastaavamme Martti heti totesikin, että heidän shoppailunsa on halvempaa kuin naisten. Hehän shoppailevatkin Fotoshopilla. Naiset ovat näppituntumani mukaan kiinnostuneempia Picasalla värkkäämisestä. Tiedä sitten tuosta Martin toteamuksesta: minulla on shoppaileminen jäänyt kyllä minimiin muutenkin viime vuosina.

Melkein unohdin mainita näyttelytoiminnasta. Huhtikuuksikin on tulossa Pärnuun kerhomme oma näyttely. Yllätyksekseni yksi minunkin ottamani kuva on mahtunut mukaan.

Tällaista tarinointia syntyi kuvista, niiden järjestämisestä ja kuvaamisesta. Tuolla kirjahyllyn päällä on laatikoissa ja pusseissa oikeita, konkreettisia paperikuvia. Nekin pitäisi järjestää loppuun. Vielä kovasti mietityttää sekin, mitä tapahtuu kaikille kuvilleni sen jälkeen, kun lähden paremmille kuvausmaille. Onneksi se ei ole enää sitten minun murheeni.

***

Musiikin kuuntelemiseen ei ole ollut aikaa, kuvien lajittelu on ollut niin intensiivistä, että edes koneella työskennellessäni en ole sitä muistanut. Ehkä en olisi voinut edes keskittyä kunnolla musiikin soidessa. Nyt menen YouTubeen tutkimusmatkalle ja tuon sieltä seuraavat biisit kuunneltaviksi:

Sir Elwoodin hiljaiset värit - Vanha Valokuva https://www.youtube.com/watch?v=h7_z2l2BwqQ

Anne Mattila - Valokuva https://www.youtube.com/watch?v=Fn1pij7iDxM

Irwin Goodman - Valokuva https://www.youtube.com/watch?v=dWtWtVZVdKE

Mamba - Valokuvia https://www.youtube.com/watch?v=QqbTJpIcGG4

Apulanta Valokuva Kosto Kaikista Vuosista Live https://www.youtube.com/watch?v=wa2gwU2ard4

Se valokuvabiiseistä, mutta on sitä muutakin musiikkia olemassa:

Olavi Virta - Angelique https://www.youtube.com/watch?v=CujvgGdiTuQ

Tango Poesie- Olavi Virta https://www.youtube.com/watch?v=arWFQXFHFmA

Jean Sibelius - Kuusi Op.75/5 https://www.youtube.com/watch?v=rGE3TdMx25s

Heino Kaski ~ Yö meren rannalla, Op. 34 No1 ~ Night By The Sea https://www.youtube.com/watch?v=4Td1ccS6Fwo

***

Kuukauden runoksi valitsen pienen tuokiokuvan metsä- ja kaupunkiluonnosta: