Kuusi kuvaa

 

Antoisia elokuun päiviä!

 

Kesä 2015 on kallistumassa kohti loppuaan ja syksyn kuulaita hetkiä. Se on raskaana kokemuksista ja mieleni pohjalle tallennetuista kuvista. Olen kerännyt elämyksiä ja voimia kevään koettelemusten jälkeen. Mieli on levollisempi ja fyysinen kuntoni on huomattavasti paremmalla tolalla kuin kesän alkaessa. Näissä toimissani olen samalla kokenut olevani vahvasti uuden kynnyksellä ja pohtinut mennyttä elämääni. Miten minusta tuli juuri tällainen ihminen? Mitkä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset sekä työelämän koukerot ovat kuljettaneet minua tähän elämäni hetkeen? Miten toiminta ja hiljaisuuden tarve tulevat vuorottelemaan tulevaisuudessani? Olen siis tehnyt eräänlaista elämän välitilinpäätöstä.

Alkukesästä olin niin uupunut, etten jaksanut keskittyä kirjojen lukemiseen. Heinä-elokuun vaihteessa vasta pääsin kirjallisuuden nautintoihin. Kirjat, joita olen lukenut, ovat olleet juuri nyt tarpeen: matkakertomuksia ja elämäkertoja. Niitä lukiessani olen jatkanut edellä mainittuja pohdintojani. Mihinkään kovin mielikuvitukselliseen en ole nyt jaksanut paneutua. Ilahduttavimmat kirjat on kirjoitettu jo 1800-luvulla. Ajan hammas ei ole niitä jauhanut kelvottomiksi.

Saman aikaisesti olen pohtinut aidon ja epäaidon tunnusmerkkejä. Aitoa genuinea! on erään viisaan työkaverini sanonta. Melkein meinasin kirjoittaa tämän kirjoituksen pelkästään noiden pohdintojen innoittamana. Eräs kansanedustaja sai Facebook/blogikirjoituksellaan minut ja mieheni pohdiskelemaan, mitä on se aito suomalainen kulttuuri... En kuitenkaan lähde noita mietteitäni esittelemään tässä. Palstakilometreittäin on tuon mainitun sinänsä huolestuttavan näkökannan jälkeen kirjoitettu aiheesta ja aiheen kääntöpuolesta.

Jaan kanssasi muutaman kesäisen mieleeni painuneen kuvan sanallistettuina. Olen valinnut ne melko satunnaisesti muistojeni massasta. Ehkä sattuma tuo esiin juuri ne kuvat ja tunnelmat, joista muistan juuri tämän kesän.

1. Äärimmäisellä rannalla kylän edustan saarella kappeli. Rautaiset ristit kallellaan. Niiden taosten lävitse näen merelle. Laskuveden mutaikossa vesipääskyt leikkivät. Kalankuivausteline kuin harva kappeli ja vene sen alla antavat merilokeille levähdyspaikan ja pesimissuojan.

2. Porotokka hiekkasärkällä ja auringonkilo. Lampaat juoksevat peikkojen ja maahisten kotilouhikossa. Käsittämätön kalliopahta hiljaisuudessa ja lohkareiden välissä talot kyyristyneinä.

3. Siellä, missä joki kohtaa Jäämeren, kaksi merikotkaa särkällä. Vuorilla ja tuntureilla värien kirjo: punaista, vihreää, harmaata ja lumen valkoiset läikät. Tuntemattomat kukat kurkottavat taivaalle.

4. Venevajan räystään alla auringossa hämähäkinverkkojen taidokas rivi. Vieressä kulkevan polun reuna punaisenaan ahomansikoita koko silmänkantaman matkalla.

5. Kukkia, kukkia, kukkia niityt, jokivarret, ojien reunat ja tienpientareet tulvillaan. Koskaan en ole nähnyt tällaista kukkapaljoutta. (Sää on ollut sille sopiva.)

6. Elokuun vaihteen täysikuu. Merellä leveässä hopeisessa kuunsillassa lipuvat kahden joutsenen mustat hahmot.

Mitkä ovat sinun kuusi kesäkuvaasi?

Tällä kertaa valitsen musiikkia niiltä henkilöiltä, joiden elämäkertoja olen lukenut tai lukemassa tai joiden elämää sivutaan lukemissani kirjoissa. Patti Smith Because The Night https://www.youtube.com/watch?v=uoGdx3I3dPE aloittaa. Seuraavaksi Björkin Jóga https://www.youtube.com/watch?v=BBju9Sdh94k Leonard Cohenilta Bird on the Wire https://www.youtube.com/watch?v=BmPUu-rMpWA sekä Chelsea Hotel NO. 2 https://www.youtube.com/watch?v=pekuZglq-Sg  ja Mambo Kingsin Bella Maria De Mi Alma https://www.youtube.com/watch?v=K5KdGYSo8r4 jatkavat. Thelonius Monkilta kuunnellaan Don't blame me https://www.youtube.com/watch?v=KshrtLXBdl8 Joe Albanyn These foolish things https://www.youtube.com/watch?v=iJKT_hhsdk0 ja sitten aivan loppuun Joan Baezin Forever Young https://www.youtube.com/watch?v=oNx2rH6hHog   ja Diamonds and Rust https://www.youtube.com/watch?v=1ST9TZBb9v8

 

Tuon viimeisen täydenkuun aikaan syntyi tämän kertainen runopäästöni. Sen myötä toivotan sinulle rauhaa ja rakkautta loppukesään ja syksyn alkuun.

 

Helmiäishohtoiset yöt

Kuu kiertää

syreenipuiden takaa

kattojen ylle.

 

Kaislikossa hauki

polskii

innoissaan.

Vaahto huuhtoo

rantakallion reunaa.

 

Käpertynyt kesäni

avautuu

kohti syksyn

avaria tuulia.

 

Kaikkialla kukkia, kukkia,

kukkia kuutamossa.

 

Olo yhtä aikaa

odottava

ja

taakse päin kurottava

kiireiden vuosiin,

rauhan hetkiin.

 

Yön helmiäishohto

kantaa tulevan

hitauden siementä

 

lupaa paljon.

 

  • Alussa oli sana
    ja hiljaisuus.
    Tuuli kulki kallionkoloissa,
    ravisteli pajua,
    soitti vaahtopäillä kaislikkoa,
    salamat tanssivat pilvissä
    ja maaemo sylki kuumaa laavaa ja rikkiä.

    Sana muovasi luonnonsävelistä olennon,
    jota ihmiseksi kutsutaan.
    Hän sai vereensä kaislojen suhinan,
    soluihinsa meren aaltojen valssin,
    sydämeensä salaman tulen ja ukkosen jylyn,
    luihinsa ja lihaksiinsa kallion laulun.

    Ihminen oli kauneinta musiikkia
    ja täydellisin soitin.
    Hänen sielunsa loi oman laulun.
    Joskus se oli tumma,
    joskus täynnä kuultavaa iloa ja rauhaa.
    Joskus ihmisen sävel särkyi,
    eikä hän enää saanut kosketusta muihin ihmisiin.

    Jos ihminen kadotti musiikin itsessään,
    ei häntä enää ollut.